Parempi myöhään

Olen ennenkin sanonut, että usein inhottaa olla oikeassa. Niin kävi taas kerran, kun tänä aamuna somen uutisvirrassa huomasin kaksi Helsingin Sanomien uutista. Toisessa kerrottiin, että Valtiontalouden tarkastusviraston johtaja siivosi toimeentulotuen siirtoa Kelalle koskevaa tarkastusraporttia myönteisemmäksi ja toisessa yhdysvaltalainen mediatutkija ihmetteli Suomessa vallitsevaa tapaa puhua työttömistä yksinkertaistaen ja  yksilöä syyllistävällä tavalla.

Muistellaanpa taas menneitä.

Kun Jyrki Kataisen hallitus vuonna 2014 päätti siirtää perustoimeentulotuen myöntämisen Kelalle vuoden 2017 alusta lähtien, niin kaiken piti sujua loistavasti. Käsittelyn piti nopeutua ja tuen myöntämisen yhdenvertaistua, kuntien sosiaalityöntekijöille piti jäädä enemmän aikaa varsinaiseen sosiaalityöhön, eikä tämän muutoksen pitänyt maksaakaan juuri mitään. Kela luotti osaamiseensa kuin pässi suuriin sarviinsa ja vakuutteli kaiken sujuvan hyvin.

Toisin kävi. Kuten muistamme, niin vuoden 2017 alussa Kela tukkeutui täysin. Laki velvoittaa tekemään toimeentulotukipäätöksen viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä, mutta vasta huhtikuun loppupuolella Kela ilmoitti päässeensä tähän ehdottomaan takarajaan. Melkein neljä kuukautta elettiin lainvastaisesti, ja tilanteen korjaamiseksi tarvittiin paljon uusia etuuskäsittelijöitä. Tästä tuli lisää ongelmia, sillä pikakoulutetut uudet työntekijät tulkitsivat lakia uudella tavalla.

Toimeentulotuen myöntäminen hajautettiin siten, että perustoimeentulotuen myöntää Kela ja täydentävän ja ennaltaehkäisevän tuen kunta. Tämä jako johti monesti merkilliseen pallotteluun, kun Kela tulkitsi lakia omalla tavallaan ja jätti tuen myöntämättä. Vastuu siirtyi kunnille, joiden sosiaalityöntekijät joutuivat käyttämään aikaansa asiaan, jonka piti siirtyä Kelan hoidettavaksi. Pahimmillaan asiasta tuli pomppiva pallo, kun kunta katsoi asian kuuluvan sittenkin Kelan hoidettavaksi. Asiakas joutui seuraamaan rahattomana sivustakatsojana tämän pallon pomppimista.

Itse epäilin, että tuen myöntämisen siirtyminen Kelan käsiteltäväksi vaikuttaa erityisesti toimeentulotuen alentamispäätöksiin tapauksissa, joissa tuen saajan katsotaan kieltäytyneen tarjotusta työstä. Laki edellyttää näissä tapauksissa aina kokonaisvaltaista harkintaa, mutta sitä Kela ei tee. Niinpä tuen alentamisesta on tullut liukuhihnatyötä vastoin lain nimenomaista säädöstä.

Kelalla on ollut muitakin omituisia laintulkintoja. Yksi niistä on tukien automatisointi, josta kerroin marraskuussa 2019. Keväällä 2018 kerroin tapauksesta, jossa Kela katsoi todistajana oikeudessa käymisen olevan luvatonta poissaoloa kuntouttavasta työtoiminnasta ja johtavan tuen menettämiseen. Jutun jälkeen Kela korjasi sisäisellä ohjeistuksella asian.

Kyllä Valtiontalouden tarkastusvirasto puutteet huomasi, sillä sen mukaan tuen toimeenpano ei ole tehostunut, vaan siitä aiheutuvat välittömät kustannukset ovat merkittävästi arvioitua suuremmat. Nyt siis selvisi, että tämäkin kriittinen raportti oli siistitty versio.

Tuosta työttömien leimaamisesta olen kirjoittanut kymmeniä juttuja sen jälkeen, kun se suorastaan ryöpsähti silmille puolisen vuotta ennen aktiivimallin säätämistä. Lehtiin rupesi löytymään Sossu-Tatun ja Skeitti-Juuson kaltaisia työnvieroksujia, jotka kehuivat lokoisaa elämäänsä runsailla tuilla eivätkä aikoneetkaan mennä töihin.

Nämä totuusarvoltaan kyseenalaiset jutut levisivät sosiaalisessa mediassa, ja kansa oli raivoissaan. Tai ei tietenkään koko kansa, vaan ne, joihin tarinat upposivat tai joiden agendaan ne sopivat. Työttömiä solvattiin avoimesti, heidän tukiaan vaadittiin leikattaviksi ja heitä verrattiin rikkaruohoihin, jotka on kitkettävä pois.

Ja sittenpä saatiinkin mediahiljaisuudessa valmisteltu ja melkein päätettykin aktiivimalli, joka velvoitti saamaan ja tekemään tietyn määrän palkkatyötä tukien leikkaamisen uhalla. Se nousi julkisuuteen vasta sitten, kun sitä vastustanut kansalaisaloite keräsi pikavauhtia tarvittavat kannattajat ja sen ympärille muodostui suoranainen kansanliike.

Näin vanhat asiat nousevat päivänvaloon. VTV:n sisältä näyttää paljastuvan ties mitä, kun hana on kerran avattu, ja tarvittiin yhdysvaltalainen mediatutkija kertomaan meille se, mikä olisi ollut kaikkien nähtävillä jo kauan.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.