Pääministeri Jermun hallitus

Kuten tiedetään, niin soteen liittyvä pakkoyhtiöittäminen törmäsi perustuslakiin. Hallitus kiirehti selittämään, että se on pikkujuttu, jota ei oikeastaan edes haluttu, mutta kun virkamiehet vaativat. Ylen toimittaja Meja Niilola tuli sihen tulokseen, että koko pakkoyhtiöittämisen keksi sitten varmaankin Pena viime metreillä. 

Niin sen on täytynyt käydä. Hallitus ajoi sitä virkamiesten vaatimuksesta, mutta virkamiehet kiistävät sitä vaatineensa. Tosiasiassa jo lakiesityksen perusteluissa kerrotaan, että yhtiöittäminen oli puhtaasti hallituksen poliittinen valinta.

Kuluneella viikolla kerrottiin uudesta liikennevirhemaksusta, joka tuomareiden ja asianajajien mukaan on vastoin oikeusjärjestelmän perusteisiin kuuluvaa syyttömyysolettamaa. Liikenneministeri Anne Bernerin mukaan käännetty todistustaakka eli epäillyn velvollisuus todistaa itsensä syyttömäksi ei heikennä oikeusturvaa, vaan suorastaan parantaa sitä.

Penahan se tämänkin keksi, kun piti etsiä valtiolle lisää tuloja. Viime metreillä hän veti ässän hihasta ja sanoi, että tuplataan sakkojen määrä ja hinta. Kun sakkojen maksimointi pelkästään fiskaalisin perustein oli vastoin oikeusjärjetelmää, niin Pena keksi, että muutetaan oikeusjärjestelmää. Siiretään rikosoikeuden puolelta tekoja hallinnolliselle puolelle, niin voidaan kerätä rahaa mielin määrin. Siitä jää vielä mukava siivu meille jokaiselle, kun tulevaisuudessa liikennevirhemaksu annetaan yksityisten perittäväksi parkkisakkojen tapaan. Mutta tästä ei sitten puhuta.

Tämän hallituksen toimintaan mahtuu näitä kummelimaisuuksia enemmänkin. Tuoreessa muistissa on liikenneministeri Anne Bernerin suunnitelma antaa yksityisten tahojen meille myytäväksi jo kertaalleen maksamiemme teiden käyttöoikeutta kuin kännykkäliittymää konsanaan.  Oli yleisesti tiedossa, että lopullisena tarkoituksena on yksityistää tiet ja muut liikenneväylät.

Vuosi sitten uutisoitiin, että  valtiontalouden tarkastusvirasto antoi liikenneministeri Anne Bernerille suorat moitteet puuttumisesta Finavian hallituksen toimintaan epäasianmukaisella tavalla. Pääministeri kiiruhti antamaan ministerille täyden tukensa. Pena siinä veti ässän hihasta ja keksi, että eihän VTV:n lausunnossa suoraan Berneriä nimeltä mainita, joten sillä verukkeella hän voi jatkaa niin loistavasti sujuvaa yhteiskunnan muokkaamista suuryrityksiä suosivaksi.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen esittelystä talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti vuosi sitten yllättäen moninkertaistaa Tampereelle suunnitellun monitoimiareenan tuen ja perusteli ratkaisuaan yli 3 500 uudella työpaikalla. Luku on peräisin suoraan Tampereen kaupungin hankkeen edistämiseksi tilaamasta konsulttiselvityksestä, eivätkä ministerin hehkuttamat uudet työpaikat perustu yhtään mihinkään. Ne ovat toiveajattelua. Paskat tommonen täällä ketään kiinnostaa.

Sekä Berneriä että Grahn-Laasosta koskevissa uutisissa vilahteli konsulttiyhtiö Deloitte. Se laati Tampereen tilaaman konsulttiselvityksen ja yhtiön Pena veti hihasta 3 500 työpaikkaa. Berner on tehnyt Deloitten kanssa tiivistä yhteistyötä jo vuosikausia. Pena siinä keksi viime metreillä, että siitä jää hyvä siivu meille kaikille.

Ja niin edelleen, muistelkaa itse lisää. Tai katsokaa tämä video. Ei jumalauta tää päivänvaloo kestä.

 

 

 

 

Myydään lypsävät lehmät

Lähtihän se köyhyys ja mölähti mennessään, sanoi entinen isäntä, kun ainoan lehmänsä myi.

Meidän päättäjämme toimivat täsmälleen samalla tavalla. Tuottava kansallisomaisuus myydään ja saadut rahat käytetään elämiseen. Myydään lehmä ja ostetaan rahalla maitoa. Lehmän uusi omistaja nostaa hintaa, koska isännän on pakko ostaa lapsilleen maitoa, eikä sitä ole saatavissa muualta. Näin kävi taas kerran, kun paljastui ettei sähkönsiirron hintaa jatkuvasti nostava monopoliyhtiö Caruna käytännössä maksa ollenkaan veroja. Verosuunnittelu tapahtuu tarpeettomilla yhtiöketjujen sisäisillä veloilla ja konserniavustuksilla.

Näin ei pitänyt käydä. Kun sähköverkko myytiin, niin poliitikot vakuuttelivat kilpaa, että kuluttaja ei huomaa muutosta mistään muualta kuin laskun lähettäjän nimestä. Sähköverkkotoiminnan piti olla monopoliluonteestaan huolimatta niin tarkasti laissa säänneltyä, että Energiamarkkinavirasto määrittelee toiminnan tuoton eli käytännössä siirtohinnan.

Kun nyt näin kuitenkin kävi, niin vastuussa ei ole kukaan. Kun kauppaa tehtiin, niin sillloinen pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministerinä toiminut Jan Vapaavuori pitivät asiaa kerrassaan erinomaisena. Nyt Vapaavuori siirtää vastuuta Fortumille itselleen ja silloiselle omistajaohjausministeri Pekka Haavistolle, joka puolestaan sysää vastuun koko silloiselle hallitukselle. Silloiset päättäjät on jo palkittu hyvillä viroilla, joten edes poliittinen vastuu ei pääse toteutumaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.

Digita Oy omistaa kaikki radio- ja televisioverkot, mastot ja lähetysasemat. Digita oli osa Yle:n organisaatiota vuoteen 2000, jolloin päätettiin paikata rahapulaa myymällä omaisuutta. Vuonna 2000 myytiin 49 % Digitasta ranskalaiselle France Telecomille. Kaupasta saadut rahat lämmittivät niin mukavasti, että myyntiä jatkettiin vähitellen ja vähin äänin. Vuoteen 2005 mennessä koko Digita oli myyty, ja silloinen Ylen pääjohtaja rehvasteli julkisesti saadun rahan paljoudella.

Nykyisin Digitan omistavat Texas Pacific Group (USA), AXA (Ranska), Charterhouse (Iso-Britannia) ja Caisse des Depots (Ranska). Yle maksaa näille yhtiöille lähetystensä siirtämisestä kotivastaanottimiin kovaa vuokraa. Jo syksyyn 2009 mennessä vuokrana oli maksettu takaisin kaikki kaupoista aikoinaan saadut rahat.

Entä miten kävi tiedonsiirtoverkon myymisen kanssa? Valtio sen aikoinaan rakensi, ja sitten se myytiin. Kun tiedonsiirto muuttui yksityisten ylläpitämäksi, niin sen luotettavuus viranomaistoiminnassa loppui. Valtio joutui rakentamaan viranomaistoimintaa varten uuden verkon.

Näin se menee nykyisin. Valtio rahoittaa yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja ja kun ne on saatu kuntoon, niin ne myydään. Voitot jaetaan osinkoina ja bonuksina. Sitten nostetaan hintaa, jotta osingot ja bonukset eivät pääse pienenemään. Joku hävytön voisi puhua kiristyksestä, mutta liiketoimintaahan se vain on.

Mitä myydään seuraavaksi? Myyntilastalla ovat ainakin Altia, Kemijoki, Nordic Morning ja Raskone sekä osaomistukset Arctivasta, Nesteestä, Posti Groupista ja Vaposta. Myynnistä saadut rahat siirretään maan hallituksen ikiomaan rinnakkaisbudjettiin ohi eduskunnan päätösvallan. Tämän budjetin nimi on Vake Oy.

Liikenneministeri Anne Berner yritti jo myydä maantiet. Jossain vaiheessa menevät epäilemättä pohjavedet. Mineraalivaroista ei kannata edes puhua, sillä ne on aina lahjoitettu ilmaiseksi.

Suomen valokuvataiteen museo I K Inha 1899.

Kuva: Suomen valokuvataiteen museo, I.K.Inha 1899.

 

 

Vahtikoira kahleisiin

”Poliitikot haluavat, että poliitikoilla olisi enemmän valtaa Ylen asioihin. Siispä poliitikot kasaavat poliitikkotyöryhmän valmistelemaan asiaa. Valmistelun tuloksista poliitikot tekevät lakiehdotuksen, josta poliitikot päättävät.”

Näin osuvan kuvauksen Yleisradiota koskevaan lakiin tulevista muutoksista näin Facebookissa. Lakiesitys perustuu  Yleisradion tehtäviä ja rahoitusta arvioineen parlamentaarisen työryhmän esitykseen. Tulevaisuudessa Ylen hallitus ei enää päätä strategiasta, vaan tehtävä siirtyy hallintoneuvostolle. Lisäksi yhtiön tehtävistä poistuu maininta monikulttuurisuuden tukemisesta. Sen sijaan Ylen tehtävänä on tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta.

Tässä tiivistetysti muutokset, joiden on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.

yle

Näiden muutosten takana on ministeri Anne Bernerin asettama ja Arto Satosen vetämä työryhmä, johon ovat kuuluneet mm. sellaiset politiikan vilttiketjulaiset kuin Ritva ”Kike” Elomaa ja Teuvo Hakkarainen. Hakkaraisen mukaan Ylen uutisointi on nojannut liikaa vihervassarien näkökulmaan, ja nyt asiaan tulee muuutos. Näin toteutuu lupaus, jonka Olli Immonen antoi heti tultuaan valituksi hallintoneuvostoon. Hän sanoi pitävänsä huolen siitä, että Yle rupeaa lähettämään kansallismielistä ja isänmaallista ohjelmaa.

Nyt loppuu viimeinkin se vihattu monikulttuuri eli mokutus ja sen tilalle saadaan isänmaallista ohjelmaa. Jo Hommafoorumin alkeiskurssilla nuivaliston alokkaat oppivat, että Suomen laki vaatii mokuttamista. Tästä on todisteena juuri Yleisradiolaki, kuten minullekin on kymmeniä kertoja sanottu. Lakiesitykseen on kuitenkin otettu toinen vihattu sana eli suvaitsevaisuus. Seuraavaksi varmaan ratsastetaan torvet soiden sitä vastaan.

Tuolla viilauksella ei ole käytännössä mitään merkitystä. Paljon vakavampi juttu on strategiasta päättämisen siirtäminen hallitukselta hallintoneuvostolle. Tähän asti asiasta päättäneeseen hallitukseen kuuluu vähintään viisi ja enintään kahdeksan jäsentä, jotka eivät saa olla hallintoneuvoston jäseniä eivätkä kuulua yhtiön muuhun ylimpään johtoon. Lisäksi heidän tulee edustaa riittävän monipuolista asiantuntemusta ja molempia kieliryhmiä.

Hallintoneuvosto koostuu pääosin poliitikoista, joille ei aseteta minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia. Nykyisen hallintoneuvoston kokoonpano löytyy täältä.

Jos Olli Immonen ja Jari Ronkainen saisivat päättää, niin luultavasti ajankohtaisohjelmat korvattaisiin Työmiehen tuumaustunnilla ja Pikku Kakkosessa luettaisiin Elias Simojoen Palavaa pensasta. Uutisissa kerrottaisiin mahtipontisella äänellä nerokkaiden johtajiemme loistavista teoista, joilla maatamme uhkaavat viholliset torjutaan, ja lopuksi soitettaisiin Maamme-laulu. Asiasta kertoo vähän vakavammin Jussi Korhonen blogissaan.

Ymmärrän kyllä, että perussuomalaisille tämä lakimuutos on ihan kohtalon kysymys. He ovat puhuneet koko ajan Yleisradiota vastaan ja syyttäneet sitä vihervasemmiston linnakkeeksi. Heille on tärkeää saada aikaan edes jotain näkyvää. Tosin he saattoivat tehdä itselleen karhunpalveluksen, sillä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen he menettävät vaikutusvaltansa myös Ylen hallintoneuvostossa. Sitten on vaarana, että uusi hallintoneuvosto tekee toisenlaiset linjaukset ja tuutista rupeaa tulemaan taas sitä kammottavan punavihreää mädätystä.

Mutta mikä on muiden hallituspuolueiden motiivi puuttua Ylen ohjelmasisältöön? Sitäpä ei tarvitse kauan miettiä. Riittää, kun muistelee pääministeri Juha Sipilän yhteentörmäyksiä Ylen kanssa. Poliitikot ovat selvästi päättäneet panna vallan vahtikoiran kahleisiin.