Karenssitehdas ja lainvastainen työtoiminta

-Yhä useampi työtön ei halua lainkaan osallistua TE-toimiston tarjoamiin palveluihin ja menettää siten työttömyysturvansa joksikin aikaa eli karenssi iskee.

-TEM:in tilastoista käy ilmi, että työstä kieltäytymisen takia työttömyysturvan menettää myös hieman aiempaa useampi. Kieltäytyneiden määrä on lisääntynyt jonkin verran parin viime vuoden aikana.

Näin meille taas kerrotaan uutisissa. Saattaapa tosiaan olla, että yhä useampi ei osallistu tarjottuihin palveluihin. Syynä ei välttämättä ole laiskuus ja työn välttely, vaan palvelutarjonnan laatu. Siis siinä tapauksessa, että työtön yleensä onnistuu kirjautumaan työttömäksi työnhakijaksi.

Työttömille tarjotaan kursseja, joilla tohtori opetetaan laatimaan cv. Myös palkkatyötä tarjotaan, mutta siitäkin kieltäydytään yhä useammin, kertovat uutiset. Mitenkäs tämä oikein menee?

Te-toimistojen työtarjoukset eivät ole oikeita työtarjouksia, joissa työttömälle tarjottaisiin työsopimusta. Nämä niin sanotut työtarjoukset ovat vain listauksia avoimista työpaikoista, joita työtön velvoitetaan hakemaan. Tämän on usein työttömyydestä ansiokkaasti kirjoittava Teemu Muhonen kertonut selkeästi jo viime joulukuussa.

Haettavaksi käskettävien työpaikkojen ei tarvitse olla missään suhteessa työttömän koulutukseen, ammattitaitoon ja muuhun osaamiseen. Niinpä ajokortiton voidaan velvoittaa hakemaan autonkuljettajan paikkaa ja vastavalmistuneen papin pitää hakea johtavaksi sairaalapastoriksi.

Jos työtön ei noudata käskyä hakea mahdotonta tehtävää, niin hänen katsotaan kieltäytyneen työstä ja hän menettää työttömyysturvansa määräajaksi. Tilastoihin tulee tahra ja taas päästään kirjoittamaan laiskoista työttömistä, jotka eivät ota vastaan tarjottua työtä.

Kuntouttavasta työtoiminnasta olen kirjoittanut satoja juttuja, mutta kerrottakoon nyt vielä, että nykymuodossaan se on pääsääntöisesti vastoin lakia. Kukaan ei tiettävästi ole vielä asiaa testannut kantelulla, mutta joku voisi sen tehdä. Juttu menee näin:

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 1 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan aktivointisuunnitelman laatimisessa ja kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä sovelletaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia.

Sen lain 1 luvun 6 §:n mukaan sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.

Aktivointisuunnitelma ja kuntouttava työtoiminta ovat viranomaistoimintaa, joten niiden on aina perustuttava viranomaisen tekemään päätökseen. Tätä edellyttää sosiaalihuollon järjestämisestä annetun lain lisäksi myös perustuslain 21 §. Perustuslaki edellyttää myös, että oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta päätöksestä on oltava valitusoikeus.

Mitään päätöksiä ei kuitenkaan tehdä, vaan sekä aktivointisuunnitelma että sopimus kuntouttavasta työtoiminnasta ovat viranomaisen ja työttömän yhdessä sopimia. Sopimuksesta ei voi valittaa. Laki ei kuitenkaan anna viranomaiselle oikeutta korvata päätöksentekovelvollisuuttaan sopimuksella.

Te-toimistot ovat muuttuneet karenssitehtaiksi ja kuntouttava työtoiminta lainvastaiseksi työtoiminnaksi, josta ei ole valitusoikeutta.

(Blogiin kommentoineelle Matti Kalliolle kiitos kuntouttavan työtoiminnan lainvastaisuuden nostamisesta esille.)

Avoimesti vastoin lakia

-Eivät nämä ihmiset ole missään kuntoutuksessa, vaan työtoiminnassa vaihtoehtona sille, että jäisivät kotiin. Mukana on vaikka kuinka paljon täysin työkykyisiä ihmisiä, jotka ovat vain työttömiä.

Näin avoimesti myöntää sipoolaisen toimintakeskuksen johtaja tässä Sipoon Sanomien jutussa Sipoon toimivan vastoin lakia. Työkykyiset ja -haluiset työttömät tekevät työtä palkattomasti kuntouttavan työtoiminnan nimellä, vaikka lain mukaan kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.

Lakia rikotaan toisellakin tavalla. He tekevät kunnalle työtä, mutta he eivät saa paikata työpanoksellaan palkkatyöläisiä, sanoo toimintakeskuksen johtaja. Myönnetään tarvetta palkkaamiseen olevan, mutta niin ei tehdä, koska laki kieltää palkkatyön korvaamisen kuntouttavalla työtoiminnalla. Yhdenkin palkkaamisella tunnustettaisiin palkattomien käyttö vastoin lakia palkkatyötä korvaavaan työhön. Jos sellaiselle tulee tarve, niin se on osoitus siitä, että tehtävään pitää palkata työntekijä.

Näin härskiksi on touhu mennnyt. Kun työ nimetään kuntouttavaksi työtoiminnaksi, niin siitä ei tarvitse maksaa palkkaa. Johtaja on rehellinen myöntäessään lain rikkomisen ja esittämällä, että kuntouttamisesta puhuminen lopetettaisiin ja puhuttaisiin suoraan vain työtoiminnasta. Yhtä hyvin voitaisiin puhua työvelvollisuudesta tai pakkotyöstä.

Tästä ei tule seuraamuksia Sipoolle kolmesta eri syystä. Ensinnäkään kyseessä ei ole rikosoikeudellinen asia, vaan hallinnollinen menettely. Toiseksi toimintaa valvovia aluehallintovirastoja tämän lain rikkominen ei ole koskaan kiinnostanut tipan vertaa. Kolmanneksi lakiin on kirjattu kunnille ja työvoimaviranomaisille pakotie kaikista tällaisista tilanteista.

Kuntouttavsta työtoiminnasta annetun lain 4 luvun 15 §:n mukaan työtoimintaan voi osallistua omasta halustaan myös sellainen työtön, jota sinne ei voida velvoittaa:

Työmarkkinatukeen oikeutetulle tai työttömyydestä johtuen toimeentulotukea pääasiallisena tulonaan saavalle tai työttömyyspäivärahaa saavalle henkilölle voidaan hänen pyynnöstään järjestää kuntouttavaa työtoimintaa ennen 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä määräaikoja, jos kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto varattuaan henkilölle tilaisuuden tulla kuulluksi arvioivat kuntouttavan työtoiminnan parhaiten tukevan henkilön elämänhallintaa ja työllistymisedellytyksiä. 

Palkattomaan työhön voi siis mennä vapaaehtoisesti, mutta pois ei pääse ilman sanktioita. Toimintakeskuksen johtaja sanoo, että ketään ei pakoteta siellä olemaan. Jokaiselta kysytään haluaako hän jatkaa samassa yksikössä vai jossain muualla. Sanomatta jää, että kokonaan toiminnasta pois haluava ja lähtevä saa karenssin ja joutuu toimeentulotuelle.

Työtoimintaan osallistuminen ei ole lupaus työpaikasta Sipoon kunnassa, vaikka hoitaisi hommansa kuinka hyvin, sanoo johtaja. Tämäkin on ilahduttavan rehellistä puhetta. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvista työllistyy koko maassa palkkatyöhön vain noin 1-2 prosenttia. Loput jatkavat palkattomassa työssä ikuisesti. Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson päätyttyä homma pyörähtää käyntiin alusta uudistamalla aktivointsuunnitelma ja kirjaamalla siihen toimenpiteeksi kuntouttava työtoiminta.

Näin tapahtuu kaikkialla koko ajan, mutta ensimmäistä kertaa näen jonkun asianosaisen myöntävän laista piittaamattomuuden näin avoimesti. Se kertoo paljon asenneilmapiiristä. Kun lakia on alusta lähtien rikottu avoimesti, niin sen rikkomista ruvetaan pitämään hyvänä asiana.

Tästä linkistä löytyy taas kerran sosiaali- ja terveysministeriön ohjekirje, jota Sipoossa ei selvästikään ole luettu. Ei sitä ole luettu missään muuallakaan.

 

Karenssiautomaatit

Työttömyydestä puhuvat kaikkein innokkaimmin ne, jotka siitä kaikkein vähiten tietävät. Usein he ovat eläkeläisiä, jotka aloittivat oman työuransa kävelemällä työpaikkaan. Yhtä usein he ovat palkkatyössä olevia, jotka pitävät itseään korvaamattomina vielä silloinkin, kun heidän työpaikallaan on jo samaa työtä tekemässä palkattomia työkokeilijoita. Usein he ovat ideologisesti palkanmaksuhaluttomia työnantajia, jotka haluavat ilmaista työvoimaa. Tai sitten he ovat ikänsä oikeita työtä vältelleitä poliitikkoja.

Ja mielipiteethän ovat varmaakin varmempia, sillä omia ennakkoluuloja vahvistavia lehtijuttuja tulee solkenaan. Löytyy Ossia, Juusoa, Sonjaa ja Mikkoa, jotka eivät omien sanojensa mukaan halua tehdä työtä, mutta joista ainakin Ossi tekee työtä ja loput kuuluisivat jonnekin muuanne kuin työttömyyskortistoon. Mutta ei se mitään, nyt on päätetty leimata kaikki työttömät laiskoiksi pinnareiksi. Kansanedustaja Juhana Vartiaisen mukaan työttömät tuillaeläjät muuttuvat natseiksi ja presidentti Sauli Niinistö kertoi miten tervejärkisen pitää suhtautua työttömiin.

Näin kansa saadaan vaatimaan työttömille kuria ja keppiä. Sosiaaliturvasta on tehtävä vastikkeellista ja töitä on haettava entistä aktiivisemmin. Työnhakua kontrolloidaan jo nyt, mutta tulevaisuudessa on haettava tiettyä määrää työpaikkoja tietyssä ajassa työttömyystuen alenemisen uhalla. Tätä sanotaan aktiivimalliksi, jonka vastakohtana on tietenkin passiivimalli. Aktiivinen työnhakija säilyttää etuutensa, mutta passiiviseksi katsotun tuki putoaa perustoimeentulotuen tasolle. Näin siinäkin tapauksessa, että haettavia työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole.

Mutta onhan niitä jo nyt. Te-toimistot lähettävät entistä enemmän työhönosoituksiksi nimettyjä kirjeitä, joissa velvoitetaan hakemaan jotain tiettyä työpaikkaa. Ei ole mitään väliä onko työtön sopiva työhön ja onko hänellä siihen tarvittavaa osaamista ja muita edellytyksiä. Niinpä ajokortiton saatetaan velvoittaa hakemaan autonkuljettajan paikkaa ja liiketalouden ylemmän korkeakoulutukinnon suorittaneen on haettava palkanlaskijaksi. Jos määrättyä paikkaa ei hae, niin menettää tukensa määräajaksi. Jos sanoo rehellisesti hakeneensa paikkaa vain pakosta, niin saa työnvieroksujan maineen.

Tämän vuoden tammi–elokuussa työpaikan hakematta jättäminen tai työpaikasta kieltäytyminen johti karenssiin 11 500 tapauksessa, kun vuonna 2013 vastaavaan aikaan luku oli 2 300. Näin hyvin toimii karenssiautomaatti jo nyt, mutta vielä tehokkaampi siitä tulee, kun aktiivimalli otetaan käyttöön. Sitten kortistosta saadaan karsittua pois nekin, joden työssäkäyntialueella ei ole yhtään koulutusta ja osaamista vastaavaa työpaikkaa.

Kortistojen siivoaminen kasvattaa toimeentulotuen menoja, kun tukensa menettäneet joutuvat tämän viimesijaisen tuen varaan. Valtio siis sulkee toisen taskun nepparilla ja rupeaa maksamaan tukea toisesta taskusta. Nokka nousee, pyrstö tarttuu. Mutta hallituksen lupaus alentaa työttömyyttä toteutuu, kun kortistosta potkitaan tarpeeksi ihmisiä pois. Myös työllisyystavoite tulee toteutumaan, kunhan aktiivimalli ja työelämäkokeilu otetaan käyttöön.

Sitten meillä on palkattomien työntekijöiden nälkiintynyt alaluokka, mutta eipä ainakaan lojuta sohvalla. Eivät loju nekään, jotka nyt kadehtivat työttömien keskimäärin 697 euron bruttomääräistä työmarkkinatukea. He pääsevät nauttimaan samoista eduista ehkä jo seuraavien yt-neuvottelujen jälkeen.

Ideologiaa, politiikkaa ja totuutta

-Kiitos linkistä  ja vinkistä. Pitänee antaa asiantuntijoille palautetta, että teidän asiantuntemuksenne on ammuttu alas. Ja että ainoa totuus asiasta löytyy Uuninpankkopojalta, ja vieläpä ihan puolueeton sellainen. Ilman mitään ideologiaa…

jl

Näin vastasi työministeri Jari Lindström, kun hänen blogikirjotustaan kommentoitiin kertomalla mitä minä olen sanonut työvoimapolitiikasta. Olenhan minä sanonut siitä paljonkin, ja sanon vielä lisää. Ideologiaan palaan sitten lopuksi.

Kirjoituksessaan Lindström selventää ensin eduskunnan kyselytunnilla sanomaansa, ja siitä kiitos. Hän tuli sanoneeksi, että pitkäaikaistyötön ei ole vain työtön, vaan hänellä on paljon psykososiaalisia ongelmia. Ilman tätä täsmennystä minullekin olisi jäänyt sellainen käsitys, että ministerin mielestä kaikki pitkaikaistyöttömät ovat psykososiaalisia ongelmatapauksia.

Sen jälkeen Lindström kertoo, että Tilastokeskuksen ja ministeriön työttömyystilastot ovat erilaisia. Tämä ei liene enää kenellekään uutinen; ainakin minä kerroin asiasta jo tammikuussa 2013.

Sitten ministeri sanoo näin:

-Työnvälitystilastoissa (TEM) työttömyyden lasku oli jälleen erittäin voimakasta (laskua lähes 54 000 henkeä verrattuna viime vuoden elokuuhun). Näin suuri lasku selittyy sekä parantuneella työmarkkinatilanteella että edelleen myös määräaikaishaastattelujen vaikutuksella.

Tämä on aivan liian helppo selitys. Perustulokokeilussa on 2 000 työtöntä ja Lex Lindström on siirtänyt eläkkeelle 3 200 henkilöä.  Työttömyydestä yrittäjiksi siirrettyjä omaishoitajia on noin 2 000. Sivutoimiset kevytyrittäjät eivät enää voi olla työttömiä. Työmarkkinatuen saajista aktivointitoimenpiteissä eli työvoimakoulutuksessa tai palkattomassa työssä on 8 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työllistyineistä työttömistä yhä suurempi osa on siirtynyt sovitellulle päivärahalle, koska tarjolla on lähinnä vain osa-aikatyötä, josta saadulla palkalla ei elä. Kokoaikaista palkkayötä on saanut hyvin harva, mutta toki heitäkin on. Tänä vuonna siirtyy ikänsä vuoksi työvoiman ulkopuolelle eli eläkkeelle noin 50 000 henkilöä enemmän kuin tulee työikään. Jos tätä ei ole huomioitu, niin työttömyys pahenee koko ajan.

Karenssiin on määrätty moninkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. Heinä-elokuussa noin 14 000 työttömän työnhaku katkesi alkuuunsa, kun Te-hallinto muutti vähin äänin sähköisen asiointipalvelun työnhaun keskeyttäväksi ansaksi. Viime talvena alkaneet työttömien määräaikaishaastettelut, sähköinen työnhaku ja suoran yhteyden Te-toimistoon vaikeutuminen ovat saaneeet monet luopumaan työnhausta ja siirtymään toimeentulotuen asiakkaiksi.

Jos tämä oli taas sitä sosialidemokraattista ideologiaa, niin oikein hyvä niin. Minulle sosialidemokratia on aina tarkoittanut heikomman puolella olemista ja asioista puhumista niiden oikeilla nimillä. Varsinkin viime vaalikaudella arvostelin SDP:tä asiaperustein enemmän kuin moni eri puoluetta edustava. Olenpa tehnyt sitä tälläkin kaudella, viimeksi kesäkuussa, jolloin enemmistö SDP:n kansanedustajista äänesti työelämäkokeilun puolesta. Nykyisen hallituksen työvoimapolitiikka näyttäytyy minulle vain epätoivoisena tilastojen siivoamisena.

Jos minä puhun ideologiaa sanomalla asiat niin kuin ne ovat, niin mitä puhuu Lindström sanomalla vain hallitukselle myönteisiä asioita? Hän puhuu tietenkin politiikkaa.

(Kiitos Ulla Räsäselle tuota lyhyestä tilastosiivouksen yhteenvedosta.)

 

 

 

Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava ”riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska ”verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.