Nätisti nurkassa

Kun Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle, niin se avasi tien lopullisesti koko terveydenhoidon yksityistämiseen. Tätä kehitystä hallitus tuskin voi enää pysäyttää, vaikka se niin yrittääkin tehdä kiristämällä rajoituslakia kiireellisesti jo tämän vuoden aikana.  Kiirellisyys ei nimittäin tule onnistumaan.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Rajoituslaki puuttuu kuitenkin perustuslaissa säädettyyn kuntien itsehallintoon, joten  sen tiukennukset on käsiteltävä perustuslakivaliokunnassa. Siihen menee nopeimmillaankin muutama kuukausi, joten muutokset eivät tule voimaan vuodenvaihteessa. Asian ollessa perustuslakivaliokunnassa ennättää moni kunta tehdä ulkoistuspäätökset. Vaikka lakia tiukennettaisiinkin, niin se ei tunnu haittaavan suuria terveysyrityksiä. Ainakin Pihlajalinnan toimitusjohtaja on sitä mieltä, että 30 prosentin ulkoistukset riittävät merkittävien kokonaisuuksien ulkoistamiseen.

Pihlajalinna toimitusjohtaja on oikeassa sanoessaan, että kiristykset ovat hankalia kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta.  Kun rajoituslakia käsiteltiin kesällä 2016, niin silloin perustuslakivaliokunta katsoi, että kuntien sote-ulkoistuksia voidaan rajoittaa, kun rajoitus on määräaikainen, päämäärä on perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä, ja rajoituksia voidaan pitää laajuudeltaan oikeasuhtaisina. Rajoituslaki ei siis ollut perustuslain kannalta läpihuutojuttu, joten eivät ole sen tiukennuksetkaan. Pitää muistaa, että maakuntia ei ole vielä olemassa, joten kuntien itsehallinnon rajoittaminen olemattomaan vedoten ei onnistu loputtomiin.

Hallituksen hätä julkisen sektorin toiminnan turvaamisesta tuntuu kummalliselta. Eipä ole kaukana epäilys teeskentelystäkään. Ei hallitus ole voinut olla soten valmistelussa niin tietämätön, etteikö se olisi osannut arvata mihin touhu johtaa. Jokaiselle asiaa seuranneelle yksityistäminen on näyttänyt itsestään selvältä siitä lähtien, kun keskusta ja kokoomus tekivät kaupat valinnanvapauden ja maakuntahallinnon liittämisestä yhteen.  Valmistelun etenemisen myötä yksityistäminen on näyttänyt koko ajan entistä selvemmältä päämäärältä.

Vain ministerit tuntuvat olleen tietämättömiä itse valmistelemansa soten seurauksista, ja nyt hallitus on maalannut itsensä nätisti nurkkaan.

sira

Kuva: Sira Moksi

Pyytämättä ja yllättäen?

Meri-Lapin kuntien päätös ulkoistaa kokonainen sairaala Mehiläiselle tuli hallitukselle yllätyksenä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, parahti pääministeri Sipilä.  Koko sote-uudistuksen tarkoitushan on turvata julkiset palvelut ja vahvistaa julkista toimijaa.

– Jos emme vie tällä kertaa tätä asiaa maaliin saakka, niin tämä on se kuva, mikä tulee olemaan koko Suomessa: yksityiset monopolit ottavat asian haltuunsa, Sipilä totesi.

Niinpä niin. Nyt pääministeri on huolissaan siitä, että yksityiset monopolit ottavat haltuunsa koko Suomen. Jos Sipilä on tosissaan, niin hän lienee ainoa sote-uudistusta edes jollain tavalla seuranneista, jolle tämä on yllätys. Asiantuntijoiden varoituksia kuunnelleille tämä ei ole mikään yllätys, vaan ihan odotettu seuraus. Koko soten lainvalmistelu on tähdännyt juuri tähän.

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoi kaksi kuukautta sitten Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoi myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Ihan samaa sanoi hallitus itse oman lakiesityksensä perusteluissa viime keväänä. Laitetaan siitä vielä kuva, joka löytyy myös tästä jutusta.

3-kermankuorinta1

Hallitus tiesi mitä tulee tapahtumaan. Hallitus tiesi, että terveysjätit tulevat valtaamaan alueellisia monopoleja. Ne ovat jakaneet reviirejä kaikessa hiljaisuudessa, mutta hallituksen on ollut pakko olla tietoinen siitäkin.

Kun Meri-Lapin kuntapäättäjät sitten näyttivät ihan konkreettisesti mitä koko maassa tulee tapahtumaan, niin hätä on suuri. Nyt ollaan romuttamassa julkinen terveydenhuolto ihan suunnitellun mukaisesti. Raha on paras konsultti.

Vanha kansa tiesi sanoa, että turha on pyllyä rypistää, kun kakka on jo housussa. Nyt se on.

sote

 

Pahin pelko toteutui

Cheek lopettaa uransa.

Ja nyt kun tämä joidenkin pahin pelko totetui, niin puhutaan hallituksessa syntyneestä paniikista. Meri-Lapin kuntapäättäjät tekivät juuri sen, mitä mitä hallitus on pahiten pelännyt. He päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle 15 vuodeksi. Tämän seurauksena Sipilän hallitus aikoo kiristää rajoituslakia, ettei tauti leviä.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Se on niin lyhyt, että sen voi jokainen lukea täältä. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.

Meri-Lapin osalta lakimuutos on myöhässä, sillä taannehtivaa lainsäädäntöä ei voi tehdä. Tai tämän hallituksen ollessa kyseesssä en ihmettele yhtään, jos sitä yritetään. Koko rajoituslaki on perustuslain kannalta ongelmallinen, sillä se rajoittaa perustuslaissa turvattua kuntien itsehallintoa. Rajoituslailla turvattiin maakuntien tulevaa toimintaa, vaikka lain tarkoittamia maakuntia ei lakia säädettäessä ollut eikä ole vieläkään olemassa.

Meri-Lapissa kunnat siis käyttivät itsehallintoon kuuluvaa päätösvaltaa eivätkä edes rikkoneet rajoituslakia. Ulkoistussopimuksessa on irtisanomisehto, kuten laki edellyttää. Se on kallis, mutta eivät sitä ministereiden puheista huolimatta kunnat maksa. Jos tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen, niin sadan miljoonan sopimussakon maksaa irtisanoja eli maakunta. Koska maakunnat tulevat toimimaan valtion rahoilla, niin maksajana on valtio.

Ei ihme, että maan hallitus on paniikissa. Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa on vatuloitu niin kauan ja hartaasti, että terveysjätit ovat saaneet rauhassa jakaa reviirit ja tehdä tarjouksia. Kunnat ja kuntayhtymät tarttuvat niihin, sillä hallituksen suunnitelmiin ei luoteta. Hallituksen kaavailuissa iso osa kiinteistöistä tulee jäämään tyhjinä kuntien rasitteeksi, kun palvelut keskittyvät. Kunnan kannalta on tärkeintä turvata lähipalvelut kuntalaisille.

Erityisesti minua ihmetyttää Petteri Orpon paheksunta tapahtuneesta. Hän voisi kysyä terveysyrityksiin siirtyneiltä puoluetovereiltaan miksi yritykset kahmivat sopimuksia. Ei hän kuitenkaan kysy, sillä hänen on ollut ihan pakko olla selvillä yritysten toiminnasta. Jos ei ole ollut, niin hän on harvinaisen tietämätön. Yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, joten tietenkin ne pyrkivät saamaan mahdollisimman edullisia sopimuksia. Meri-Lapin sopimus on harvinaisen edullinen, sillä Mehiläinen tienaa sopimussakolla mukavasti siinäkin tapauksessa, että tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen.

Meri-Lapin kuntien päätös ei vielä ole sitova, sillä ensin se on hyväksyttävä kuntayhtymässä. Veikkaanpa, että hallitus on jo patistanut virkamiehensä etsimään keinoja kieltää sopimus. Sipilän puhe rajoituslain porsaanreikien hyväksikäytöstä on täyttä höpöhöpöä, sillä laissa ei porsaanreikää ole. On hallituksen oma vika, että sen tekemän lain reiästä mahtuu kävelemään läpi puoli Lappia.

Olette oikeassa, tämä on aivan liian vaikeaa. Surraan siis yhdessä Cheekin ilmoitusta lopettaa uransa.

18403025_467246446959045_8722476427521444657_n

Kuva: Facebook/Piirrän Cheekin Joka Päivä

Sujuu kuin suunniteltu

Eilen Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle ja Keminmaa myi sote-kiinteistöjä kuudella miljoonalla eurolla kahdelle eri terveyspalveluyhtiölle.  Hallituksen keskustaministerit vääntelevät käsiään epätoivoisena: eihän tässä näin pitänyt käydä.

Minusta taas tuntuu, että juuri näin tässä pitikin käydä. Juuri tätähän varsinkin kokoomus terveysjättien lobbaamana on ajanut koko ajan, mutta keskusta ei ole sitä ymmärtänyt. Ei ole ymmärretty, että kunnilla on itsehallinto ja kuntapäättäjien ensisijainen tehtävä on turvata palvelut kuntalaisille. Kunnat eivät luota hallituksen soteen, vaan tekevät itse omat ratkaisunsa nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Meri-Lapin nyt syntyneen sopimuksen mahdollinen purkaminen tulisi maksamaan kunnille 70 miljoonaa euroa. Eivät kunnat sitä pura, mutta jos maakunta eli käytännössä valtio haluaa sen osana sote-ratkaisua purkaa, niin se on sitten heidän murheensa.

Meri-Lapin kunnat siis valitsivat kahdesta pahasta mielestään pienemmän, enkä pysty niitä siitä moittimaan. Syy kuntien tekemään ratkaisuun selviää tästä jutusta. Valtion sote-suunnitelmien mukaan Länsi-Pohjan sairaala olisi käytännössä muuttunut terveyskeskukseksi.

Pohjois-Karjalassa on Siun Sotella omat ongelmansa. Siun Sotehan toimii jo samalla tavalla maakunnallisesti kuin koko maan on tarkoitus toimia tulevaisuudessa. Potilaille ja hoitajille tämä tietää melkoista jumppaa. Tänään kuulin tutusta ikämiehestä, joka jalkansa loukattuaan joutui tähän pyöritykseen. Häntä on kuljetettu ympäri maakuntaa kulloinkin vapaana olevaan terveyskeskuksen vuodepaikkaan, ja siinä hötäkässä astmalääkityskin unohtui. Paljon mainostettu digitalisaatio ei ole tietoinen sellaisen olemassaolosta, koska eri terveyskeskusten tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Kukaan ei ole päävastuussa hoidosta, sillä vastuu on Siun Sotella.

Tällaiset tositapaukset pistävät entistä enemmän harkitsemaan terveyskeskuksen myyntiä terveysjätille, joka lupaa taata kaiken palvelun säilymisen paikkakunnalla. Se tietäisi julkisen palvelun romuttamista, mutta kysymys on muustakin kuin periaatteesta. Kysymys on potilaasta. Kun jopa Raimo Sailaksen mielestä sote on karannut käsistä ja potilas unohtunut, niin yksittäisten kuntien päätöksiä on vaikea mennä arvostelemaan.

Kun viime keväänä kerroin  terveysyritysten reviirijaosta, niin siitä pillastuttiin hämmästytävällä tavalla. Minun väitettiin  olevan valehtelija, ja jopa Attendo itse kiisti oman mainosvideonsa. Nykyisin kukaan ei enää epäile etteikö reviirejä olisi kaikessa hiljaisuudessa jaettu. Vain keskustan vastuuministerit eivät tätä ole ymmärtäneet. Kokoomuksessa se taidettiin ymmärtää, sillä puolueesta terveysjättien palvelukseen siirtyneet poliitikot ovat hoitaneet lobbauksen hyvin.

Keskusta on luullut suunnittelevansa sote-ratkaisua, mutta tosiasiassa ne ratkaisut on jo tehty muualla. Yksityistäminen etenee kuin suunniteltuna ja keskustaa on viety kuin pässiä narussa.

 

Kukapa olisi uskonut?

-Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että yritykset toisella kädellä vaativat valinnanvapautta ja toisella kädellä ovat valmiita tekemään valinnanvapauden kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja, monopoleja kokonaisten alueiden mittaluokassa.

23559838_882673871892591_6247511716982591723_n

Tämä peruspalveluministeri Annika Saarikon lausahdus kuvastaa hyvin päättäjien ja yritysten erilaista käsitystä soten valinnanvapaudesta. Poliitikkomme näyttävät elävän utopiassa, jossa jokaisessa kunnassa on rinnakkain vähintään kolme terveyspalveluiden tuottajaa, julkinen ja pari yksityistä. Palvelua tarvitseva asiakas sitten päättää mistä ovesta kävelee sisään.

Todellisuus on jotain ihan muuta. Terveysyritysten käsitys valinnavapaudesta on se, että mahdollisimman moni asiakas valitsee juuri heidän yrityksensä. Yritykset kilpailevat sekä asiakkaista että markkina-alueista, se kuuluu yritysten väliseen kilpailuun luonnollisena asiana.

Juuri siksi Attendo tarjoutui viime keväänä ostamaan kuntien terveyskeskuskiinteistöjä. Tarkoitus oli ja on edelleen varmistaa yritykselle asiakaskunta takaamalla kunnille peruspalvelujen pysyminen paikkakunnalla. Myönnän ihan suoraan, että minua kuntapäättäjänä houkuttelee tällainen tarjous. Pohjois-Karjalassa jo toimivalla maakunnallisella Siun Sotella on omat ongelmansa, jotka olivat ennakoitavissa jo vuosi sitten, siis ennen kuin Siun Sote edes aloitti toimintansa. Nyt nämä uhkakuvat alkavat toteutua. Tämän vuoden tilinpäätös tulee olemaan 10 miljoonaa alijäämäinen, ja sama säästäminen jatkuu myös ensi vuonna. Kun valtakunnallinen sote ja maakuntamalli tulevat, niin kumuloituneet laskut rysähtävät kuntien maksettavaksi.

Ulkoistamisessa on myös valtava riski, joka konkretisoitui Rääkkylän tapauksessa. Vuonna 2010 Rääkkylä ulkoisti koko perusterveydenhuollon Attendolle ja päätyi neljässä vuodessa kriisikunnaksi. Kunta velkaantui Attendolle miljoonan vuodessa ja joutui asian paljastuttua ottamaan lainaa maksaakseen tämän budjetointivirheen seurauksena syntyneen velan. Jos Rääkkylän tapaus kiinnostaa, niin seurasin sitä takavuosina aika tiiviisti. Kooste löytyy täältä.

Kun tällaisia katastrofeja syntyy jo peruskuntatasolla ihan vain osaamisen puutteen takia, niin hirvittää ajatella mitä saadaan aikaan valtakunnallisesti. Tuosta alussa maintusta Meri-Lapin tilanteesta en osaa sanoa mitään muuta kuin että kaikkea se sote teettää. Kunnat pyrkivät pitämään palvelut asukkaidensa lähellä, kuten kuntien pitääkin tehdä. Yritykset pyrkivät maksimoimaan asiakasmääränsä ja voittonsa, kuten yritysten kuuluukin tehdä.

Ja päättämässä ovat valtakunnanpoliitikot, jotka elävät kauniissa utopiassa ja yrittävät ohjata todellisuutta tämän utopiansa mukaan.