Miksi se on laitonta?

Eilen totesin Lohjan kaupungin tavan järjestää kuntouttavaa työtoimintaa olevan harvinaisen laitonta. Katsotaan vielä tarkemmmin millä perusteilla se on laitonta.

Palkkatyön korvaamisen kielto tuli jo kerrottua. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kokonaisuudessaan lainkohta kuuluu näin:

Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntouttava työtoiminta ei saa aiheuttaa kunnan tai muun toiminnan toteuttajan palveluksessa olevien työntekijöiden irtisanomisia tai lomauttamisia, eikä heidän työolosuhteidensa tai etuuksiensa huonontumista.

Tätä ei lueta niin, että palkkatyön kielletystä korvaamisesta on kyse vain silloin, kun palkkatyössä olevia irtisanotaan tai lomautetaan. Ensimmäisen lauseen kielto on erillinen ja sellaisenaan voimassa, siitä kertoo lauseen perässä oleva piste. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata mitään palkkatyötä.

Kuntouttavaan työtoimintaan ei saa ohjata täysin työkykyisiä. Toiminta on sosiaalipalvelua, ja se on tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin palveluihin. Tämä sanotaan selkeästi sosiaali- ja terveysministeriön 31.12.2014 kaikille kunnille lähettämässä ohjekirjeessä. Työhön kykenevien aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.

Aktivointisuunnitelman tekevät työtön, Te-toimisto ja kunta yhdessä. Kaikkien kolmen osapuolen on siis yhteisymmärryksessä todettava, että työtön ei kykene palkkatyöhön tai muihin palveluihin. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen palvelumuoto. Kuitenkin monet kunnat käyttävät sitä ensisijaisena saadakseen työttömän ilmaisen työpanoksen ja säästäkseen työmarkkinatuen kuntaosuutta eli ns. sakkomaksua.

Kuntouttavan työtoiminnan käyttäminen ensisijaisesti säästötarkoituksiin ei ole sallittua. Sitä ei kielletä suoraan tuossa ohjekirjeessä, mutta sieltä kielto on helposti johdettavissa. Ohjeessa korostetaan, että kyse on  on sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalipalvelusta, johon sovelletaan sosiaalihuoltolain lisäksi mm. lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Sen mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Laadultaan hyvä sosiaalihuolto tarkoittaa sitä, että palvelua tarjoaa sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö. Lakisääteinen sosiaalipalvelu ei ole tapa säästää kunnan menoja, vaan palvelua annetaan sitä oikeasti tarvitseville kustannuksista riippumatta.

Viimeinen laittomuus on kilpailun vääristämisen kiellon rikkominen. Tätä kieltoa ei ole kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa, mutta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta säädetyn lain 4 luvun 7 §:n 2 momentin 2-kohdasta se löytyy:

Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos: 2) työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua.

Kuten huomaatte, niin tässä puhutaan vain työkokeilusta, mutta koska kyse on yleislaista, niin kielto kattaa myös muut työvoimapoliittiset toimenpiteet. Minitalkkaritoiminta vaarantaa alalla toimivien yritysten toimintaedellytykset, sillä kukaan ei voi kilpailla samat palvelut ilmaiseksi tarjoavan kunnan kanssa. Kunnalla ei ole edes oikeutta kilpailla avoimilla markkinoilla kuntana, vaan sitä varten sen on perustettava yritys. Yritys puolestaan ei saa järjestää kuntouttavaa työtoimintaa edes silloin, kun sen omistaa kunta.

Mistä sitten johtuu kuntien piittaamattomuus laista? Osin se johtuu siitä, että toimintaa ei valvota riittävästi. Hyvin suurelta osin se johtuu siitä, että kuntien päättäjät eivät tiedä mitään kuntouttavan työtoiminnan luonteesta. Heille se markkinoidaan työllistämisenä, vaikka kyse on sosiaalipalvelusta. Ennen kaikkea sitä markkinoidaan säästämisenä, ja se naula vetää aina. Se vaientaa sen pienen äänen, joka saattaa epäillä palkattoman työn teettämisen olevan väärin.

Suurin vika on lainsäädännössä itsessään. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on järjetön yhdistelmä työvoimapoliittisia toimenpiteitä ja sosiaalipalvelua. Käytäntö on osoittanut, että sosiaalipalvelu on sen soveltamisesta kadonnut kauan sitten, ja kyse on enää työvoimapolitiikasta. Sitäkin toteutetaan vastoin lakia eurot edellä pelkkien säästöjen saamiseksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitää osoittaa, että väärin on väärin ja laiton laitonta. Pitää tehdä kuten ETVK teki eilen. Hallinnollisen kantelun tekeminen ei ole tämän vaikeampaa, ja yllä olen kertonut tavat, joilla kunnat tavallisimmin rikkovat lakia.

100px-Section_sign.svg

Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava ”riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska ”verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

 

Harkittua laittomuutta

Muutama päivä sitten julkisuuteen nousi osa-aikatyötä tekevä valkeakoskelainen Jaakko Filppula, jonka kaupunki velvoitti kuntouttavaan työtoimintaan  rikkoen samalla lakia suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Asiasta kertoi ensimmäisenä Valkeakosken Sanomat. Filppula on työkykyinen, hänen elämänhallintansa on kunnossa ja hän tekee osa-aikatyötä. Hän kykenisi kokopäivätyöhön tai työllisyyttä edistäviin palveluihin.

Hänet määrättiin kuntouttavaan työtoimintaan vain siksi, että kaupunki haluaa säästää. Lisäksi hänet huijattiin allekirjoittamaan kuntouttavaa työtoimintaa sisältävä aktivointisuunnitelma jättämällä kertomatta mitä siitä seuraa.

Filppulan tapaukseen kiteytyy kaikki se, mistä olen kirjoittanut jo vuosia. Terveitä ja täysin työkykyisiä määrätään askartelemaan joutavia tai tekemään palkkatyötä korvaavaa työtä vastoin lakia vain siksi, että kunta haluaa säästää omasta työmarkkinatuen maksuosuudestaan. Sen lisäksi kunta saa valtiolta 10,09 euroa jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta jokaiselta työtoimintapäivältä. Ei ihme, että kuntia kiinnostaa. Irvokkainta on, että tämä totuus tiedetään niin kunnissa, Kelassa kuin ministeriössäkin, mutta kaikkialla teeskennellään tietämätöntä.

Katsotaanpa ensin tuota osa-aikatyötä. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntouttavaa työtoimintaa silloin, kun henkilö on osa-aikatyössä yli kahdeksan tuntia viikossa. Jotkut kunnat velvoittavat kuitenkin osa-aikatyössä olevia osallistumaan työn lisäksi myös kuntouttavaan työtoimintaan. Syynä on Kelan tulkinta, jonka mukaan tällaiset henkilöt kuuluvat edelleen kunnan sakkomaksun piiriin. Kela perii osan heidän sovitellusta työmarkkinatuestaan kunnilta.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta vapauttaa sekä kunnan että osa-aikatyötä tekevän kuntouttavasta työtoiminnasta, mutta Kela ei vapauta kuntaa sakkomaksusta. Jos asiakas huomauttaa tästä epäkohdasta, niin Kela lisää lakitekstiin omia lauseitaan.

Tuossa linkittämässi tapauksessa ei muuten edes Eduskunnan oikeusasiamies nähnyt mitään kummallista. Lakitekstiin lisätty lause katsottiin Kelan tulkinnaksi lain sisällöstä.

Sovitaan sitten niin, että Kelan tulkinta on oikea. Laki ei ihan suoraan kiellä tätä menettelyä, mutta käytäntö on valovuoden päässä lain tarkoituksesta. Lain 1 §:n mukaan kuntouttavalla työtoiminnalla pyritään parantamaan edellytyksiä työllistyä avoimilla työmarkkinoilla sekä edistämään mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja työ- ja elinkeinoviranomaisen tarjoamaan julkiseen työvoimapalveluun. Työmarkkinoilla osa-aikatyössä oleva ei tarvitse kuntouttavaa työtoimintaa, sanoo terve järki.

Sitten tuo kuntien tapa käyttää kuntouttavaa työtoimintaa pelkästään säästämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.12. 2014 antanut kunnille ohjeen, jossa ei sanallakaan puhuta kuntouttavan työtoiminnan käyttämisestä kunnan säästötoimenpiteenä. Ohjeessa korostetaan, että kyse on  on sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalipalvelusta, johon sovelletaan sosiaalihuoltolain lisäksi mm. lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Sen mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Laadultaan hyvä sosiaalihuolto tarkoittaa sitä, että palvelua tarjoaa sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö.

Lisäksi ohje painottaa, että kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.

Kun lakia kunnissa soveltaa joku sosiaalityöntekijän pätevyyttä vailla oleva, joka kutsuu työttömiä puheilleen ja määrää heidät rutiininomaisesti kuntouttavaan työtoimintaan omilta esimiehiltään saamansa ohjeen mukaan, niin ollaan kaukana lain tarkoituksesta ja hengestä.

Kieltäytyjä menettää työttömyysetuuden määräajaksi. Kuten olen ennenkin sanonut, niin kuntouttava työtoiminta on taatusti ainoa sosiaalipalvelu, jota on pakko ottaa vastaan taloudellisen sanktion uhalla.

Filppulalle ei kerrottu, että aktivointisuunnitelmaan ei olisi tarvinnut ottaa kuntouttavaa työtoimintaa. Ei myöskään selitetty kuntouttavan työtoiminnan sisältöä ja sen velvoittavuutta. Kun työtön on narrattu allekirjoittamaan aktivointisuunnitelma, niin katuminen on myöhäistä.

Neuvoni työttömille ja osa-aikatyössä oleville on, että menkää kutsuttaessa keskustelemaan ja laatimaan aktivointisuunnitelmaa, mutta ottakaa tuo linkittämäni STM:n ohjekirje mukaan. Jos olette osa-aikatyössä, niin kysykää oletteko muina kuin työpäivinä työkyvytön ja jos olette, niin lääkärin varmaan pitäisi tukia asia.

Ohjekirjeen mukaan terveydenhuollon palveluiden järjestäminen niiden tarpeessa oleville työttömille on erityisen tärkeää, koska työttömillä ovat tutkimusten mukaan työssä olevia enemmän työ- ja toimintakykyä alentavia sairauksia. Terveystarkastuksen toteuttamisesta tulisi sopia aktivointisuunnitelmaa tehtäessä silloin, kun epäillään asiakkaan terveydentilan alentuneen, mutta asiaa ei ole selvitetty.

Kuntouttavaa työtoimintaa voi järjestää oikein tai väärin. Suurin osa kunnista järjestää sitä väärin tahallaan. Täältä voitte lukea miten sitä järjestetään lakia noudattaen. 

 

 

 

Laittoman mutkan kautta

Eilen kerroin, että A-studio ilmeisen vahingossa tuli esitelleeksi kaksi tapaa rikkoa kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia yhden ainoan työttömän ns. työllistämisessä. Toimittaja ja studiossa vieraana ollut oikeus- ja työministeri eivät huomanneet mitään outoa. Työkykyisten käyttäminen palkkatyötä korvaavissa töissä kuntouttavan työtoiminnan nimellä on niin yleistä, että useimmat eivät edes ymmärrä sen olevan vastoin lakia.

Sattumalta eilen sattui silmiini kolmas tavallinen tapa rikkoa tätä lakia. Etelä-Suomen Sanomat esitteli tapauksen, jossa kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään vastoin lain nimenomaista kieltoa yrityksessä:

Honkalammin pesti Lahden Paikassa on järjestetty mutkan kautta, sillä lain mukaan osakeyhtiö ei voi tehdä kuntouttavaa työtoimintaa.

– Lahden kaupunki ostaa palvelua Lahden Työhönvalmennus -yhdistykseltä, joka hoitaa valmennusta täällä meillä. Vuokraamme valmennusresurssia yhdistykselle ja annamme tilat sen käyttöön, Lahden Paikan toimitusjohtaja Pekka Kotiaho kertoo.

Lain tavoitteena on turvata, ettei oikeita työpaikkoja korvata kuntouttavalla työtoiminnalla. Kotiaho ei ole havainnut yritysten turvautuneen palkattoman työvoiman käyttöön.

Kaupunki siis ostaa kuntouttavaa työtoimintaa yhdistykseltä, joka järjestää työtoiminnan yrityksen tiloissa. Toiminnan sisältö on tietenkin palkattoman työn tekemistä tilat antavalle yritykselle.

Tämä on selkeästi vastoin lakia ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjekirjettä. Siellä sanotaan näin:

Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä. Tällä pyritään siihen, että kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden työpanosta ei käytetä taloudellisen voiton tuottamiseen. Myös yhdistys tai säätiö voidaan katsoa yritykseksi, jos se harjoittaa elinkeinotoimintaa. Sama pätee avoimilla markkinoilla toimiviin liikelaitoksiin.

Kuntouttavaa työtoimintaa kaupungille myyvä ja toisen yrityksen tiloissa ja laskuun järjestävä yhdistys harjoittaa selkeästi liiketoimintaa.

Asialla on mölkkypelejä vuosia osin palkattomalla työllä teettänyt yritys, joka on nyt lopettelemassa toimintaansa. Tästä mölkkyjen tuotannosta vientiin asti olen kirjoittanut muutaman kerran aiemminkin.

Yhteistä A-studion ja ESS:n esittelemille tapauksille on, että ne esitellään neutraalisti ja ikään kuin asioiden normaalina ja hyväksyttävänä tilana. Näin nyt tehdään, koska joku on lausunut taikasanan työllistäminen. Toimittajat eivät tiedä mitä kuntouttava työtoiminta lain mukaan on, joten he toistavat haastateltavien positiivisia puheita jopa tapauksissa, joissa selkeästi rikotaan lakia.

Ei toimittajien tietämättömyys mikään ihme ole, sillä samaa tietämättömyyttä on kaikkialla kansalaisesta ministereihin. Osaltaan vaikuttaa myös asennevamma, joka saa aina vetämään esiin näissä jutuissa ilmeisen pakollisen kotisohvakortin.

Laki oli susi jo syntyessään ja sitä on koko ajan käytetty järjestelmällisesti väärin. Laki on susi siksi, että se toisaalta oikeuttaa ohjaamaan kuntouttavaan työtoimintaan pelkän työttömyyden keston perusteella, mutta toisaalta edellyttää alentunutta työkykyä. Kun saman lain eri pykälät lyövät toisiaan korvalle, niin valvontaviranomaisetkin ovat haluttomuuden lisäksi myös kyvyttömiä puuttumaan asioihin.

Tuo laki pitäisi tehdä alusta alkaen uudelleen kuten entisen alokkaan asento. Sitä odotellessa emme tarvitse enää yhtään tietämätöntä ja asennevammaista poliitikkoa, toimittajaa, työvalmentajaa tai työttömistä hyötyvää työnantajaa kertomaan työttömien lojumisesta kotisohvilla.

lojujat

Kuva: Teppo Palmroos

 

Palkatonta tekemisen meininkiä

Talous on alkanut kääntyä nyt hiljalleen nousuun ja työttömyys laskuun. Tätä myönteistä kehitystä ja tekemisen meininkiä on vahvistettava kaikin keinoin.

Moni suomalainen on vailla työtä. Etenkin nuoret ja pitkäaikaistyöttömät ansaitsevat tulevaisuudenuskoa.

Tällaisia jutteli pääministeri Juha Sipilä juhlaseminaarissa. Tämän päivän Sunnuntaisuomalaisessa sitten kerrotaankin työttömyyden laskun syy, joka ei kyllä tulevaisuudenuskoa luo. Tämän tekemisen meiningin nimi on palkaton työ.

Sitä tehdään monella nimellä. On työkokeilu, kuntouttava työtoiminta ja uutena rekrytointikokeilu. Kaikille on yhteistä se, että palkkaa ei makseta eivätkä ne johda palkkatyöhön. Niistä hyötyvät vain työnantajat ja kunnat. Työnantajat saavat ilmaista työvoimaa ja kunnat välttyvät työmarkkinatuen maksuosuudelta. Samalla työttömyystilastot kaunistuvat, sillä TE-toimiston palkattomaan työhön ohjaama ei ole enää tilastoissa työtön. Hän on aktivointitoimenpiteiden kohde. Näin TE-toimistokin näyttää sitä tehokkaammalta, mitä enemmän se saa ihmisiä palkattomiin töihin.

Olen kirjoittanut jo vuosia näitä palkattomia töitä vastaan, ja onneksi nyt tietoisuus alkaa levitä. Erityisesti olen kritisoinut kuntouttavaa työtoimintaa. Niin teen nytkin. Se olisi ihan hyvä asia, jos siitä annettua lakia noudatettaisiin. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan noudatettu ja lopullisesti touhu karkasi käsisistä silloin, kun kunnille asetettiin velvollisuus maksaa puolet tai jopa enemmän pitäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta. Tästä maksusta voi vapautua järjestämällä kuntouttavaa työtoimintaa.

Kunnathan tarttuivat tilaisuuteen hanakasti. Kohta lähes jokaiseen kuntaan nousi työpaja, toimintakeskus tai muu verstas. Niihin on kerätty työttömiä tekemään sekä tarpeellista että tarpeetonta. Tarpeellisella työllä vääristetään kilpailua ja tarpeettomalla ainoastaan nöyryytetään ihmisiä. Esimerkkejä löytyy tästä minunkin blogistani ja jos varaatte muutaman tunnin aikaa ja paljon evästä, niin voitte lukea niitä kootusti täältä. Voitte myös kirjoittaa blogin hakukenttään sanat kuntouttava työtoiminta.

Lakia myös kierretään avoimesti. Sunnuntaisuomalaisen usean sivun mittaisessa paperiversiossa tästä kerrotaan niin hyvin, että laitan suoran lainauksen:

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään noin kolmessasadassa paikassa, esimerkikisi kuntien työpajoisssa ja säätiöissä. Yrityksissä sitä ei lain mukaan saa järjestää. Lakia kuitenkin kierretään käyttämällä kuntouttavan työtoiminnan järjestäjää alihankkijana. […]

Sosiaali- ja terveysministeriö myöntää, että väärinkäytökset ovat mahdollisia. Ministeriö lähetti pari vuotta sitten kunnille paimenkirjeen, jossa muistutettiin, ettei oikeita työpaikkoja saa korvata kuntouttavalla työtoiminnalla. Lisäksi huomautettiin, ettei toiminta ole tarkoitettu ihmiselle, jotka pystyvät tekemään oikeita töitä.

Se monissa kunnissa lukematta jäänyt kirje löytyy täältä.

Sunnuntaisuomalaisen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö on selkeyttämässä lakia ja muutosten pitäisi näillä näkymin tulla voimaan vuonna 2019. Muutosten sisällöstä en tiedä, mutta ainakin seuraavat kaksi vuotta taloutta nostetaan ja työttömyyttä lasketaan palkattomalla työllä. Siinä on sitä tekemisen meininkiä.

kuty