Nätisti nurkassa

Kun Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle, niin se avasi tien lopullisesti koko terveydenhoidon yksityistämiseen. Tätä kehitystä hallitus tuskin voi enää pysäyttää, vaikka se niin yrittääkin tehdä kiristämällä rajoituslakia kiireellisesti jo tämän vuoden aikana.  Kiirellisyys ei nimittäin tule onnistumaan.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Rajoituslaki puuttuu kuitenkin perustuslaissa säädettyyn kuntien itsehallintoon, joten  sen tiukennukset on käsiteltävä perustuslakivaliokunnassa. Siihen menee nopeimmillaankin muutama kuukausi, joten muutokset eivät tule voimaan vuodenvaihteessa. Asian ollessa perustuslakivaliokunnassa ennättää moni kunta tehdä ulkoistuspäätökset. Vaikka lakia tiukennettaisiinkin, niin se ei tunnu haittaavan suuria terveysyrityksiä. Ainakin Pihlajalinnan toimitusjohtaja on sitä mieltä, että 30 prosentin ulkoistukset riittävät merkittävien kokonaisuuksien ulkoistamiseen.

Pihlajalinna toimitusjohtaja on oikeassa sanoessaan, että kiristykset ovat hankalia kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta.  Kun rajoituslakia käsiteltiin kesällä 2016, niin silloin perustuslakivaliokunta katsoi, että kuntien sote-ulkoistuksia voidaan rajoittaa, kun rajoitus on määräaikainen, päämäärä on perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä, ja rajoituksia voidaan pitää laajuudeltaan oikeasuhtaisina. Rajoituslaki ei siis ollut perustuslain kannalta läpihuutojuttu, joten eivät ole sen tiukennuksetkaan. Pitää muistaa, että maakuntia ei ole vielä olemassa, joten kuntien itsehallinnon rajoittaminen olemattomaan vedoten ei onnistu loputtomiin.

Hallituksen hätä julkisen sektorin toiminnan turvaamisesta tuntuu kummalliselta. Eipä ole kaukana epäilys teeskentelystäkään. Ei hallitus ole voinut olla soten valmistelussa niin tietämätön, etteikö se olisi osannut arvata mihin touhu johtaa. Jokaiselle asiaa seuranneelle yksityistäminen on näyttänyt itsestään selvältä siitä lähtien, kun keskusta ja kokoomus tekivät kaupat valinnanvapauden ja maakuntahallinnon liittämisestä yhteen.  Valmistelun etenemisen myötä yksityistäminen on näyttänyt koko ajan entistä selvemmältä päämäärältä.

Vain ministerit tuntuvat olleen tietämättömiä itse valmistelemansa soten seurauksista, ja nyt hallitus on maalannut itsensä nätisti nurkkaan.

sira

Kuva: Sira Moksi

Pyytämättä ja yllättäen?

Meri-Lapin kuntien päätös ulkoistaa kokonainen sairaala Mehiläiselle tuli hallitukselle yllätyksenä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, parahti pääministeri Sipilä.  Koko sote-uudistuksen tarkoitushan on turvata julkiset palvelut ja vahvistaa julkista toimijaa.

– Jos emme vie tällä kertaa tätä asiaa maaliin saakka, niin tämä on se kuva, mikä tulee olemaan koko Suomessa: yksityiset monopolit ottavat asian haltuunsa, Sipilä totesi.

Niinpä niin. Nyt pääministeri on huolissaan siitä, että yksityiset monopolit ottavat haltuunsa koko Suomen. Jos Sipilä on tosissaan, niin hän lienee ainoa sote-uudistusta edes jollain tavalla seuranneista, jolle tämä on yllätys. Asiantuntijoiden varoituksia kuunnelleille tämä ei ole mikään yllätys, vaan ihan odotettu seuraus. Koko soten lainvalmistelu on tähdännyt juuri tähän.

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoi kaksi kuukautta sitten Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoi myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Ihan samaa sanoi hallitus itse oman lakiesityksensä perusteluissa viime keväänä. Laitetaan siitä vielä kuva, joka löytyy myös tästä jutusta.

3-kermankuorinta1

Hallitus tiesi mitä tulee tapahtumaan. Hallitus tiesi, että terveysjätit tulevat valtaamaan alueellisia monopoleja. Ne ovat jakaneet reviirejä kaikessa hiljaisuudessa, mutta hallituksen on ollut pakko olla tietoinen siitäkin.

Kun Meri-Lapin kuntapäättäjät sitten näyttivät ihan konkreettisesti mitä koko maassa tulee tapahtumaan, niin hätä on suuri. Nyt ollaan romuttamassa julkinen terveydenhuolto ihan suunnitellun mukaisesti. Raha on paras konsultti.

Vanha kansa tiesi sanoa, että turha on pyllyä rypistää, kun kakka on jo housussa. Nyt se on.

sote

 

Kukapa olisi uskonut?

-Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että yritykset toisella kädellä vaativat valinnanvapautta ja toisella kädellä ovat valmiita tekemään valinnanvapauden kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja, monopoleja kokonaisten alueiden mittaluokassa.

23559838_882673871892591_6247511716982591723_n

Tämä peruspalveluministeri Annika Saarikon lausahdus kuvastaa hyvin päättäjien ja yritysten erilaista käsitystä soten valinnanvapaudesta. Poliitikkomme näyttävät elävän utopiassa, jossa jokaisessa kunnassa on rinnakkain vähintään kolme terveyspalveluiden tuottajaa, julkinen ja pari yksityistä. Palvelua tarvitseva asiakas sitten päättää mistä ovesta kävelee sisään.

Todellisuus on jotain ihan muuta. Terveysyritysten käsitys valinnavapaudesta on se, että mahdollisimman moni asiakas valitsee juuri heidän yrityksensä. Yritykset kilpailevat sekä asiakkaista että markkina-alueista, se kuuluu yritysten väliseen kilpailuun luonnollisena asiana.

Juuri siksi Attendo tarjoutui viime keväänä ostamaan kuntien terveyskeskuskiinteistöjä. Tarkoitus oli ja on edelleen varmistaa yritykselle asiakaskunta takaamalla kunnille peruspalvelujen pysyminen paikkakunnalla. Myönnän ihan suoraan, että minua kuntapäättäjänä houkuttelee tällainen tarjous. Pohjois-Karjalassa jo toimivalla maakunnallisella Siun Sotella on omat ongelmansa, jotka olivat ennakoitavissa jo vuosi sitten, siis ennen kuin Siun Sote edes aloitti toimintansa. Nyt nämä uhkakuvat alkavat toteutua. Tämän vuoden tilinpäätös tulee olemaan 10 miljoonaa alijäämäinen, ja sama säästäminen jatkuu myös ensi vuonna. Kun valtakunnallinen sote ja maakuntamalli tulevat, niin kumuloituneet laskut rysähtävät kuntien maksettavaksi.

Ulkoistamisessa on myös valtava riski, joka konkretisoitui Rääkkylän tapauksessa. Vuonna 2010 Rääkkylä ulkoisti koko perusterveydenhuollon Attendolle ja päätyi neljässä vuodessa kriisikunnaksi. Kunta velkaantui Attendolle miljoonan vuodessa ja joutui asian paljastuttua ottamaan lainaa maksaakseen tämän budjetointivirheen seurauksena syntyneen velan. Jos Rääkkylän tapaus kiinnostaa, niin seurasin sitä takavuosina aika tiiviisti. Kooste löytyy täältä.

Kun tällaisia katastrofeja syntyy jo peruskuntatasolla ihan vain osaamisen puutteen takia, niin hirvittää ajatella mitä saadaan aikaan valtakunnallisesti. Tuosta alussa maintusta Meri-Lapin tilanteesta en osaa sanoa mitään muuta kuin että kaikkea se sote teettää. Kunnat pyrkivät pitämään palvelut asukkaidensa lähellä, kuten kuntien pitääkin tehdä. Yritykset pyrkivät maksimoimaan asiakasmääränsä ja voittonsa, kuten yritysten kuuluukin tehdä.

Ja päättämässä ovat valtakunnanpoliitikot, jotka elävät kauniissa utopiassa ja yrittävät ohjata todellisuutta tämän utopiansa mukaan.

 

Sotesuo

Pari päivää sitten kerrottiin jo tutuksi tullut uutinen, jonka mukaan hallituspuolueet ovat päässeet sopuun soten linjauksista. Näin on sanottu jo monta kertaa ennenkin, mutta valmista ei ole tullut. Ei tule nytkään, sillä tällä kertaa sovittiin vain valinnanvapausesityksen lähettämisestä lausuntokierrokselle. Sieltä saatu palaute tullaan ottamaan huomioon, lupasivat puolueet.

Toivottavasti otetaan, ettei hanke karahda taas perustuslakiin. Viimeksi niin kävi kesällä, mutta hallitus ei näytä ottaneen opiksi. Ensin hallitus tarjosi subjektiivista oikeutta erikoissairaanhoidon palveluseteliin, mutta muutaman päivän viilauksen jälkeen oikeutta hiukan rajattiin.

Minä tíedän, että moni ei jaksa enää näitä uutisia, mutta kyllä kannattaisi. Sote on yksi suurimpia uudistuksia, jolla laitetaan uusiksi koko terveydenhoito. Sosiaalipuoli on jäänyt syrjään jo aikoja sitten, joten nyt on keskitytty vain jakamaan terveysmarkkinat uusiksi.

Tällä kertaa kyse on siis erikoissairaanhoidon palvelusetelistä. Se tarkoittaa sitä, että asiakas voi valita tarvitsemansa erikoissairaanhoidon leikkauksineen joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta. Jos hän valitsee yksityisen, niin hän saa palvelusetelin. Kummassakin tapauksessa laskun maksaa maakunta eli veronmaksajat.

Uhkakuvana on monien asiantuntijoiden mukaan se, että asiakkaat haluavat erikoissairaanhoitonsa yksityiseltä sektorilta. Erikoislääkäreiden määrä on rajoitettu, joten he siirtyvät potilaiden perässä yksityiselle sektorille. Julkinen sektori on kuitenkin viimesijaisesti vastuussa siitä, että tarvittavaa hoitoa on olemassa kaikissa tilanteissa, joten siellä on oltava erikoislääkäreitä. Heitä pitää palkata lisää. Koska julkinen sektori maksaa yksityisen hoidon ja vastaa palvelun saamisesta julkisella sektorilla, niin kustannukset uhkaavat jopa tuplaantua. Tämä on paikattava supistamalla toimintaa ja korottamalla potilasmaksuja.

Tässä piilee taas kerran perustuslaillinen ongelma. Jos erikoissairaanhoidon henkilökunta siirtyy yksityiselle eikä uusia saada tilalle, niin lakisääteinen päivystys romahtaa ainakin joissain osassa maata. Silloin vaarantuu perustuslain takaama palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuus, puhumattakaan ihmishengistä.

Pilapiirtäjä Jari kiteytti taas kerran ongelman yhteen kuvaan:

27.10.17Missä seikkailee se onneton potilas, jonka hoitoon pääsyyn ja sujuvan hoitoketjun takaamiseen koko soten piti keskittyä? Hän on eksynyt sotesuolle jo kauan sitten, kun keskusta on keskittynyt maakuntamallin ajamiseen, kokoomus yksityistämiseen ja siniset olemaan hiljaa, etteivät ministerinpaikat vaarannu.

sira

Kuva: Sira Moksi

Niinhän minä sanoin

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoo Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoo myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Kun minä kerroin tästä meneillään olevasta reviirijaosta viime huhtikuussa, niin se herätti yleistä närkästystä. Eivät ostotarjoukset, vaan se, että minä kerroin niistä. Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja jopa kiisti kokonaan ostotarjoukset.  Siitä ja muusta palautteesta voitte lukea täältä.

Ensimmäisenä oikeassa olevan osa on epäkiitollinen, mutta se siitä. Palautetaanpa mieliin mistä tässä oikeastaan on kysymys.

Kysymys on siitä, että maakunta- ja soteuudistuksella yksityistetään koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Tulevaisuudessa maakunnat hyväksyvät palveluntuottajat, joista asiakas valitsee mieleisensä. Yhteiskunta maksaa viulut. Jo nyt kokeiluvaiheessa on todettu, että valinnanvapaudesta hyötyvät lähinnä varakkaat, jotka voivat maksattaa yksityislääkärilaskunsa yhteiskunnalla.

Virallisten perustelujen mukaan näin säästetään kuluja, sillä kilpailutus pitää hinnat kurissa. Saattaa pitääkin tiheästi asutuilla seuduilla, mutta ei varmasti pidä muualla. Maaseuduille syntyy alueellisia monopoleja, kuten jo hallitus omassa lakiesityksessään totesi.

3-kermankuorinta1

Kun suuret terveyspalveluyritykset ostavat kuntien kiinteistöjä, niin niihin ei tule kukaan muu toimintaa järjestämään. Kun sitten ollaan maakunnan kanssa neuvottelemassa palvelun hinnoista, niin yrityksillä on vahva asema. Ne voivat sanoa, että me omistamme alueen ainoat toimintaan sopivat kiinteistöt, ja jos meidän hintarjouksemme ei miellytä, niin pannaan sitten ovet lukkoon. Koska julkisella sektorilla on perustuslain määräämä velvoite vastata palvelujen saatavuudesta, niin se hinta rupeaa kummasti miellyttämään. Vaihoehtona kun on rakentaa uudet kiinteistöt ja rakentaa palvelutuotanto alusta alkaen.

Nyt yksityistäminen on saatu hoidettua siihen pisteeseen, että se tapahtuu joka tapauksessa, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan, sanoo Kuntaliiton Lamminmäki. Sehän tässä on ollut koko ajan tarkoituskin. Yksityistäminen on hallituksen päämäärä, mutta en tiedä uskaltaisiko sanoa, että lainsäädännöllinen sekoilu perustuslakiongelmineen on ollut tahallista. Sillä on saatu pelattua aikaa niin paljon, että kulissien takana isot toimijat ovat saaneet laitettua pelimerkit järjestykseen.

Tuskin sentään. Ei hallitus niin ovela ole, että tahallaan sekoilisi lainsäädännön kanssa. Kyllä se on ihan vain tyhmyyttä, mutta niinhän elämässä aina käy, että tyhmän eväät syödään ensin.