Latvasta lahoava hallinto

Maamme hallintokoneisto on hyvää vauhtia menettämässä kaiken arvovaltansa, kansalaisten arvostuksen ja jopa legitimiteettinsä. Ylin syyttäjäviranomainen valtakunnansyyttäjä tuomittiin virkarikoksesta, mutta hän jatkaa virassaan. Tullin pääjohtaja tulee saamaan syytteen niinikään jääviyteen liittyvästä virkarikoksesta. Jari Aarnion tapausta puidaan oikeudessa vielä kauan. Helsingin uusi piispa sekoitti edellisessä virassaan kirkkoherrana omat ja kirkon rahat. Korkea virkamieskuntamme näyttää unohtaneen, että hallinnossa on noudatettava lakia ja lain mukaan on myös virkamiehen elettävä.

Ei se mikään ihme ole, sillä mallia näyttävät maamme hallitus virkamieskuntineen sekä hallitusta kannattava eduskunnan enemmistö. Työttömyysturvan aktiivimalli runnottiin läpi piittaamatta perustuslakivaliokunnan huomautuksista. Ihmeen vähälle huomiolle näyttää jäävän Kuntalehden uutinen, jonka mukaan KHO edellytti lausunnossaan sote- ja valinnanvapauslainsäädännölle EU-komission etukäteistä hyväksyntää. Syynä on KHO:n näkemä epäselvyys maakuntien liikelaitosten asemasta eli siitä, ovatko ne taloudellisia vai ei-taloudellisia toimijoita ja saavatko ne toiminnassaan EU:n säädöksissä kiellettyä valtion tukea.

Hallituksen poliittisessa ohjauksessa olevat lainvalmistelijat Päivi Nergin johdolla viittaavat KHO:n lausunnolle kintaalla. He päättivät haudata ylimman hallintotuomioistumen vaatimukset syvälle jättämällä KHO:n lausunnon kokonaan pois laatimastaan lausuntoyhteenvedosta. Poissa silmistä, poissa mielistä.

KHO:n lausunto kokonaisuudessaan löytyy täältä ja sosiaali- ja terveysministeriön lausunnoista laatima yhteenveto täältä. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalta lienee turha kysyä tästäkään asiasta, sillä hänhän kieltäytyi keskustelemasta julkisesti jo aktiivimallistakin. Lakikokonaisuuden valmistelusta nykyisin vastaava Päivi Nerg sanoo, että KHO:n lausunto otetaan huomioon lakiesityksen perusteluissa ja että lakikokonaisuus etenee aikataulussa.

Aikataulussa eteneminen on hallitukselle tärkeintä. EU-komission hyväksynnän hankkiminen olisi vienyt aikaa, ja hallitus on päättänyt runnoa soten, valinnanvapauden ja maakuntahallinnon läpi tällä vaalikaudella mihin hintaan tahansa. Menköön laillisuus, menköön hallinnon luotettavuus ja uskottavuus, kunhan vain saadaan yksityistettyä terveydenhuolto suuryrityksille ja virkapaikkoja hallituspuolueiden jäsenille maakuntahallintoon. Kansalaiset olkoot hiljaa, ylin hallintotuomioistuinkin olkoon hiljaa. Muut saavat sitten tulevaisuudessa selvittää sotkut.

Niitä sotkuja nimittäin tulee. KHO oli vain yksi lausunnonantaja muiden joukossa, eikä sen tehtävänä ole muutenkaan valvoa säädettävien lakien laillisuutta. Sen lausunnon sivuuttaminen tulee kuitenkin kostautumaan. Kun tulevan lain mukaan tehdyistä päätöksistä valitetaan, niin ylin valitusaste on sama KHO. Jos ja kun KHO:n kanta ei muutu, niin uuden lain mukaan tehdyt päätökset uhkaavat kaatua KHO:ssa kuin keilat. Siinä vaiheessa istuvalla hallituksella on tasan kaksi mahdollisuutta. Joko se muuttaa lakia vastaamaan KHO:n kantaa tai antaa asioiden mennä umpisolmuun.

Mutta onhan meillä oikeuskansleri, jonka tehtävänä on valvoa sekä hallituksen toiminnan että lainvalmisteluun lainmukaisuutta. Tosiaan, onhan meillä oikeuskansleri. Hän vain sattuu olemaan juuri sama henkilö, joka oli vastuussa sote- ja valinnanvapauslainsäädännön tähänastisesta valmistelusta.

Näin se piiri pyörii. Mutta kansalle, erityisesti työttömälle kansaosalle annetaan keppiä. Oppivat olemaan ja kunniottamaan herrojaan.

Yllätyksellistä uutta vuotta

Tämä vuosi tulee pitämään sisällään yllätyksiä, jotka ovat yllätyksiä vain hallitukselle. Muut ovat nähneet ne jo etukäteen. Hallituskin on ne nähnyt, mutta ei ole näkevinään. Osa mediastakin on nähnyt kiitettävän hyvin, mutta osalla on liian kiire kopioda hallituksen tiedotteita uutisiksi. Osa puolestaan on ottanut hallituksen puolustajan roolin.

Ensimmäiset yllätykset tulevat työttömyysturvan aktiivimallista jo huhtikuussa. Aktiivimallihan tarkoittaa sitä, että täyden työttömyysetuuden saaminen edellyttää työskentelyä palkkatyössä, yritystoimintaa tai osallistumista työllistymistä edistävään toimenpiteeseen.

Kevättalvella tullaan yllättymään siitä, että niitä työpaikkoja ei edelleenkään ole. Yllätytään siitä, että myös tilapäisesti lomautettujen pitää mennä niihin olemattomiin työpaikkoihin osoittamaan aktiivisuuttaan, tai heidän tukeaan leikataan. Yllätytään siitä, että yrittäjiksi ruvenneet työttömät katsotaan neljän kuukauden jälkeen päätoimisiksi yrittäjiksi, ja he menettävät tukensa kokonaan. Yllätytään vielä siitäkin, että muun aktiivisuuden osoittamisesta tulee tulkintaongelmia, joiden selvittämisen ajan tukien maksatus on keskeytetty.

Kevättalvella tultaneen esittelemään myös aktiivisen työnhaun malli. Siinä työttömän on osoitettava aktiivisuutta hakemalla todistettavasti määrätty määrä työpaikkoja ja raportoitava tekemisistään viikoittain. Raportoinnin laiminlyönnistä seuraa kahden kuukauden karenssi. Tässä mallissa ei ole mitään merkitystä sillä saako töitä vai ei, tärkeintä on työn hakeminen todistettavasti.

Hallitus suunnittelee myös koko sosiaaliturvan uudistamista toimeliaisuuteen perustuvaksi, eli kaikkien sosiaalietuuksia saavien on oltava touhuavinaan jotain leipäpalansa eteen, ihan sama mitä. Tästä Toimi-hankkeesta voitte lukea lisää täältä.

Kun näitä asioita kritisoidaan, niin hallitus ja sen tukijoukot puolustautuvat raivokkaasti. Perusteluna on, että ei työttömiä oikeasti rangaista, ja jos rangaistaankin, niin ei niin kovaa kuin väitetään, ja sitä paitsi rankaiseminen on niille ihan oikein.

Myös soten valinnanvapaus tuo näitä niin sanottuja yllätyksiä sitä mukaa kuin suunnitelmat tarkentuvat. Hallitukselle ihan uutena tulee tieto, että valinnavapaus tuo mukanaan kustannuksia kasvattavia monopoleja. Isot terveysjätit ostelevat parasta aikaa kunnilta terveyskeskuskiinteistöjä, ja kun ne on myyty, ei niihin tule kukaan muu kuin ostaja. Ihan yllättäen hinnat nousevat, kun terveysjätti sanoo, että maksakaa, tai ovet pysyvät lukossa.

Yllätyksenä tulee tietenkin myös se, että nämä isot yhtiöt voivat vapaasti jatkaa verokikkailua eli viedä verovaroista saamansa voitot ulkomaille. Näin ei pitänyt voida käydä, mutta lakiluonnoksessa ei muistettu antaa maakunnille keinoja estää kansainvälisten pörssiyhtiöiden toteuttama markkinoiden kaappaaminen ja voittojen vieminen veroparatiiseihin. Siitä huolehtiminen jätettiin pää kainalossa hoitoon hakeutuvan potilaan vastuulle.

Muistetaan sitten teeskennellä yllättyttä, kun nämä ja monet muut asiat putkahtavat eteemme. Voi hyvänen aika, eipä tuotakaan osannut kukaan arvata!

Hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti.

Näkkileipää ja pieniä kiviä

Maan hallitus on jääräpäisesti ajamassa läpi kaksi jättimäistä munausta, joiden jälkiä ei luultavasti enää koskaan pystytä korjaamaan ennalleen. Ensimmäinen on soten valinnanvapauteen liittyvä palveluseteli, jota esitetyssä laajuudessa haluavat vain hallitus ja suuryritykset. Toinen on työttömyysturvan aktiivimalli.

Valinnanvapauslakiesitysten lausuntokierros päättyy tänään. Valtaosa lausunnonantajista pitää esitettyä mallia liian laajana. Niin ovat sanoneet pienet ja suuret kunnat, niin ovat sanoneet asiantuntijat ja niin ovat viimeksi sanoneet viisi yliopistosairaalaa. Yksityisiä palveluntarjojia edustava Hyvinvointialojen liitto pitää esitystä liian suppeana. Tästä voi viisas päätellä jotain.

Lakiesityksen mukaan maakunnan on tarjottava asiakasseteliä varsin laajasti erikoissairaanhoitoon, kuten polikliinisiin kirurgisiin toimenpiteisiin ja kiireettömiin leikkauksiin. Tarkoitus on, että palvelusetelillä katetaan puolet – kaksi kolmasosaa erikoissairaanhoidosta. Yliopistosairaaloiden mukaan erityisesti kiireettömien leikkausten siirtäminen palvelusetelin taakse johtaa lääkärikatoon yksityiselle puolelle ja päivystysvalmiuden romuttumiseen. Juuri samat kirurgit hoitavat nyt molempia tehtäviä, ja päivystysvalmiuden sekä ammattitaidon ylläpitämiseksi he kiireettöminä aikoina operoivat kiireettömiä tapauksia.

Asiakasseteli tulee kalliiksi sekä yhteiskunnalle että potilaalle. Osmo Soininvaara ihmetteli toissapäivänä miten on mahdollista, että palvelusetelillä onkin tarkoitus huolehtia siitä, että yksityiset pärjäävät kilpailussa yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista välittämättä. Tarkoitushan oli muka säästää, mutta näköjään tarkoitus onkin huolehtisa siitä, että yksityiset firmat pärjäävät.

Palveluseteli tulee kalliiksi myös asiakkaalle. Setelillä saa yksityiseltä vain sen arvon verran hoitoa. Kun laskuri pysähtyy, niin asiakas maksaa itse loput, jos hänellä on rahaa. Jos ei ole, niin sitten ulos. Jossain näin osuvan vertauksen, jonka mukaan palveluseteli on vain näkkileipä. Jos sen päälle haluaa voita ja leikkeleitä, niin ne joutuu maksamaan itse.

Työttömyysturvan aktiivimalli puolestaan vie työttömiltä näkkileivänkin ja tarjoaa sen sijaan kiviä. Jos työtön ei saa työtä, niin häntä rangaistaan tukien alentamisella. Ministeri Paula Risikko sanoi eduskunnan kyselytunnilla, että syrjäytyneisyys ja yksinäisyys vähenevät työhön kannustamalla ja aktiivisuutta lisäävällä sosiaaliturvalla. Viiden prosentin leikkaus aktiivisesti turhaan työtä hakevan tukeen on siis Risikon mukaan hyvinkin kannustavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää. Työministeri Jari Lindström sanoi, että lait ovat sovittu kokonaisuus, eikä pullasta voi noukkia rusinoita. Tämä pulla sisältää hänen mukaansa kiviä.

Lindströmistä voi olla monta eri mieltä, mutta on pakko myöntää hänen olevan ministeriksi harvinaisen rehellinen. Hän sanoo käytännössä suoraan, että syvältähän nämä lait ovat, mutta näin on sovittu. Hän ennustaa myös halpatyömarkkinoiden pysyvää tuloa hallituksen toimien seurauksena. Itse hän ei sano sitä haluavansa, mutta tekee silti kaikkensa edistääkseen niiden tuloa. Näin ovat hallituspuolueet sopineet.

Tämän hallituksen jäljiltä yhteiskunta ei enää koskaan ole entisellään. Vain rikkaiden sairaudet hoidetaan kunnolla ja työttömistä tehdään halpatyövoimaa, jonka niukan elannon maksaa valtio tukina.

Juoksupojat

– Näemmekö yhteisen edun? Olemmeko pelastamassa julkisia palveluita? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Näin neuvoi pääministeri Juha Sipilä eilen Joensuussa oman puolueensa jäseniä ja eriyisesti kuntapäättäjiä luottamaan maan hallitukseen. Huomiota kiinnittää taas kerran vaatimus ”viedä tämä asia maaliin”. Enää aikoihin mitään muuta tavoitetta ei ole ollutkaan. Olen monta kertaa huomannut myös kuntaministeri Anu Vehviläisen suorastaan tuskaiset vaatimukset asian maaliin viemisestä, koska valmistelua ei jaksaisi aloittaa uudelleen. Enää ei ole mitään merkitystä lopputuloksen laadulla, vaan ainoastaan asian saamisesta päätökseen. Eli ihan sama mitä tulee, kunhan nyt jotain tulee.

Tuo Sipilän kysymys on mielestäni retorinen, mutta hän ei itse sitä näytä tietävän. Jokainen soten valmistelua tällä hallituskaudella seurannut on nähnyt hallituksen toimivan suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikana. Se selvisi jo siinä vaiheessa, kun hallitus kytki yhteen maakuntahallinnon ja laajan valinnavapauden. Keskusta ajaa maakuntahallintoa ja kokoomus laajaa valinnanvapautta. Tämän kytköksen seurauksena itse sote jäi sivuseikaksi.

Valinnanvapauslainsäädännön viime kesänä perustuslakivaliokunnassa tyrmätty versio kertoi ihan hallituksen omin sanoin, että laki tuottaa alueellisia monopoleja ja mahdollistaa kermankuorinnan. Nyt Sipilä vaatii pienyritysten ottamista mukaan tuottamaan palveluja.:

-Annammeko pienyrityksille reilusti tilaa maakuntien palvelujen tuottamisessa? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Pienyritysten asiaa Sipilä olisi voinut ajatella aikaisemmin, jo ennen kuin lakiesityksiä kirjoitettiin. Sote-keskuksilta vaaditaan esityksen mukaan terveydenhuollon neuvontaa, ohjausta ja terveystarkastuksia, sairauksien tutkimusta, toteamista ja hoitoa, kuntoutusneuvontaa ja -ohjausta sekä kuntoutustarpeen arviointia, laboratorio- ja kuvantamispalveluita sekä sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Miten yhdelläkään pienyrityksellä voisi olla näin laaja palveluvalikoima, kysyi kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen eilen Facebookissa.

Hallitus on myynyt ja myy edelleen omaa soteaan sekä laajalla valinnanvapaudella että kustannussäästöillä. Yhtälö on täysin mahdoton, kertoi taas eilen yksi asiantuntija. Molempia ei voi saada.

Sipilän eiliset puheet kuulostavat epätoivoisilta. Kuntapäättäjät eri puolella maata ovat jo tehneet oman ratkaisunsa ja ulkoistaneet palvelutuotannon. Se kertoo, että usko hallitukseen on mennyt. Mieluummin luotetaan epävarmaan tulevaisuuteen tekemällä pitkäkestoisia ja sellaisina vaarallisia ulkoistamissopimuksia.

Voi olla, että Sipilä ei ole tajunnut terveysjättien käytännössä ohjailleen koko valmisteluprosessia. Jos näin on, niin Sipilä ei ole koskaan lukenut edes oman hallituksensa lakiesitysten perusteluja, joissa asia on kerrottu selkeästi. Tosin rivien välissä, mutta suorastaan alleviivaten.

 

Nätisti nurkassa

Kun Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle, niin se avasi tien lopullisesti koko terveydenhoidon yksityistämiseen. Tätä kehitystä hallitus tuskin voi enää pysäyttää, vaikka se niin yrittääkin tehdä kiristämällä rajoituslakia kiireellisesti jo tämän vuoden aikana.  Kiirellisyys ei nimittäin tule onnistumaan.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Rajoituslaki puuttuu kuitenkin perustuslaissa säädettyyn kuntien itsehallintoon, joten  sen tiukennukset on käsiteltävä perustuslakivaliokunnassa. Siihen menee nopeimmillaankin muutama kuukausi, joten muutokset eivät tule voimaan vuodenvaihteessa. Asian ollessa perustuslakivaliokunnassa ennättää moni kunta tehdä ulkoistuspäätökset. Vaikka lakia tiukennettaisiinkin, niin se ei tunnu haittaavan suuria terveysyrityksiä. Ainakin Pihlajalinnan toimitusjohtaja on sitä mieltä, että 30 prosentin ulkoistukset riittävät merkittävien kokonaisuuksien ulkoistamiseen.

Pihlajalinna toimitusjohtaja on oikeassa sanoessaan, että kiristykset ovat hankalia kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta.  Kun rajoituslakia käsiteltiin kesällä 2016, niin silloin perustuslakivaliokunta katsoi, että kuntien sote-ulkoistuksia voidaan rajoittaa, kun rajoitus on määräaikainen, päämäärä on perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä, ja rajoituksia voidaan pitää laajuudeltaan oikeasuhtaisina. Rajoituslaki ei siis ollut perustuslain kannalta läpihuutojuttu, joten eivät ole sen tiukennuksetkaan. Pitää muistaa, että maakuntia ei ole vielä olemassa, joten kuntien itsehallinnon rajoittaminen olemattomaan vedoten ei onnistu loputtomiin.

Hallituksen hätä julkisen sektorin toiminnan turvaamisesta tuntuu kummalliselta. Eipä ole kaukana epäilys teeskentelystäkään. Ei hallitus ole voinut olla soten valmistelussa niin tietämätön, etteikö se olisi osannut arvata mihin touhu johtaa. Jokaiselle asiaa seuranneelle yksityistäminen on näyttänyt itsestään selvältä siitä lähtien, kun keskusta ja kokoomus tekivät kaupat valinnanvapauden ja maakuntahallinnon liittämisestä yhteen.  Valmistelun etenemisen myötä yksityistäminen on näyttänyt koko ajan entistä selvemmältä päämäärältä.

Vain ministerit tuntuvat olleen tietämättömiä itse valmistelemansa soten seurauksista, ja nyt hallitus on maalannut itsensä nätisti nurkkaan.

sira

Kuva: Sira Moksi