Kadonnut uutisaihe
Pyhien jälkeen tulee arki, joten puhutaanpa taas arjen askareista eli työstä ja työllisyydestä. Työllisyysaste oli Sipilän hallituksen aikana tärkein uutinen kerran kuukaudessa, kun Tilastokeskus julkaisi työllisyyskatsauksen. Yle nosti sen aina pääuutiseksi, ja hallituksen itselleen asettaman työllisyystavoitteen toteutumista seurattiin herkeämättä.
Puhuttiin työllisyysihmeestä, eikä sitä ihmettä sopinut epäillä. Kun viime joulun alla sitä epäilin, niin se oli suunnilleen majesteettirikos. Sosiaalinen media ja jotkut politiikan toimittajat kertoivat minun olevan ehdottoman väärässä. Ihme on tapahtunut, ja sillä selvä. Saman tilaston pohjalta julkaisemani kuvat eivät kiinnostaneet ihmeeseen uskovia.
Vuodenvaihteessa Ylen uutistoimitus julisti syntyneet uudet työpaikat vuoden ykkössaavutukseksi. Siihen hehkutukseen oli ihan turha yrittää sanoa väliin, että niistä uusista työpaikoista vain puolet oli jatkuvaa, kokoaikaista palkkatyötä. Loput olivat joko määräaikaisia työsuhteita, osa-aikatyötä tai molempia. Ihmettä ei saanut kyseenalaistaa.
Näin siis vuosi sitten. Nyt media on ollut aiheesta hiljaa viime kevään eduskuntavaaleista lähtien. Enää ei kerran kuukaudessa kerrota työllisyyden kasvusta ja tavoitteen saavuttamisesta, enää eivät toimittajat ja pankkien ekonomistit julista ihmettä tapahtuneeksi.
Tämä hiljaisuus ei johdu ainakaan siitä, etteikö työllisyys kasvaisi. Helsingin Sanomat julkaisi viime perjantaina asiallisen jutun, jossa kerrottiin työllisyysasteen olevan 72,6 prosenttia. Työllisiä oli marraskuussa 10 000 enemmän kuin vuotta aiemmin, ja työttömiä 8 000 vähemmän kuin vuoden 2018 marraskuussa. Tällä kertaa muistettiin mainita, että luvut vaihtelevat huomattavasti kuukausittain. Tästä syystä tuoreimpia tilastoja verrataan pääsääntöisesti vuoden takaisiin lukuihin.
Enpä muista, että tuotakaan olisi kerrottu Sipilän hallituksen aikana. Silloin verrattiin lukuja aina vain edellisen kuukauden lukuihin. Seuraavaksi ehkä kerrotaan sekin aiemmin unohtunut tosiasia, että Tilastokeskuksen luku on kyllä tilastollisesti pätevä ja kansainvälisesti vertailukelpoinen, mutta ei kerro totuutta. Tutkimus toteutetaan haastatteluna, johon valitaan noin 12 000 henkilöä. Valittavien ikähaarukka on 15-74 vuotta, ja yhdenkin tunnin palkkatyötä tehnyt lasketaan työlliseksi.
Ihan samat ongelmat näissä tilastoissa on tämänkin hallituksen aikana, mutta niiden tilastojen mukaan työllisyys kasvaa koko ajan. Enää se vain ei ole uutisoinnin arvoinen asia. Medialla lienee ainakin joulun alla ollut liian kiire seurata välikysymyskeskustelua ja al-Holin lasten kotiuttamista, ja politiikan toimittajat ovat kirjoittaneet näppäimet sauhuten, että hallitus ei saa aikaan mitään. Kiireiltään he eivät ole huomanneet pienimpien eläkkeiden korotusta, aktiivimallin purkamista, subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamista, koulutukseen satsaamista ja indeksijäädytyksen purkamista. He eivät ole huomanneet myöskään työllisyyden kasvua, koska heillä on liian kiire kertoa hallituksen työllisyystoimien puuttumisesta.
Silmät suljetaan tosiasioilta samalla tavalla kuin Sipilän hallituksen aikana. Silloin ihmeitä ei saanut epäillä, nyt tosiasioita ei tapahdu.
Perduöyhötyksestä on tullut median pääsisältö tänä vuonna.
Vuden 202 alusta astuu lainvoimaan joukko uudistuksia, jotka peruvat edellishallituksen tekosia. Eräs näistä on ns. aktiivimallin kumoaminen. Nyt olisi suorastaan historiallinen tilaisuus seurata, miten vähäinenkin kannustaminen eli työttömyyskorvauksen leikkauksen peruminen lisää työllisyyttä verrattuna joukkoon jonka korvausta ei leikattu, koska osallistuvat palkattomaan ”työssä” kuntoutumiseen tai vaikka kurssille jossa opiskellaan CV:n laatimista.
Oma veikkaukseni on, että molemmat ryhmät työllistyvät yhtä hyvin.
https://yle.fi/uutiset/3-11129899
Jari Lindström julistautuu työttömyysasiantuntijaksi. Ei vaan tule symbatioita kaveria kohtaan. Eikä tiedä vielä mitään työttömyydestä, koska nauttii kansanedustajan sopeutumiskorvausta. Pelko että tätä ei julkaista estää todella kovan kiroilun. Kiroilenpa kotona yksikseni.S**tanan m****u.
Tyypillistä mediaa, että (jopa) YLE julkaisee Lindströmiä sympatiseeraavan jutun. Ei pitäisi pojalla olla valittamista kun veronmaksajat pitävät vielä hengissä. Hänellä oli etsikkoaikansa ja vaihtoehtoja, mutta kansantalouden mittakaavassa myi periaatteensa hernekeitosta.
Tuo on se optimistisempi tulkinta! toinen on, että toimi juurikin periaatteidensa mukaisesti! Niinkuin teoista ja hedelmistään näkyykin!
Oli ihan okey kansanedustaja. Puolueen keikaukset vetivät maton alta.
Luin tuon Ylen jutun. Lindström ei kuten ennenkään näe itseään vastuullisena mihinkään, jopa hallitusneuvotteluissa kaikki meni kepun ja kokoomuksen mielen mukaan. Halme oli hänen idolinsa mutta Lindströmillä ei tietenkään ole silti mitään tekemistä rasismin eikä äärioikeistolaisuuden kanssa. Tulevaisuudensuunnitelmisa kiiltelee näköjään työ ”kokemusasiantuntijana” eli puhujana kursseilla ja koulutuksissa. Mukavaahan tuo on leikkiä työtöntä tuhansien eurojen sopeutumiskorvauksen varassa. Se tosin loppuu aikanaan, ja tulevaisuutta varten jo tiedustellaan jotain kivaa duunia.
Saman jutun luin minäkin. Se oli minusta mielenkiintoinen kahdesta syystä. Jutussa Lindström toteaa, että oma osaaminen ei riittänyt. Silti hän pääsi ministeriksi. Olo pestissä oli Lindtrömin mukaan kuitenkin hutera ja huono. Jutun lukijana tuli mieleen, että häneltä ostettiin kasvot ja samaistuttava tarina ”lakkautetun paperitehtaan luottamusmiehestä”. Vähän niin kuin K-pop tähdet, Jari Lindstöm siis myönsi olleensa puhdas tuote. Se oli minusta eka, todella sensaatiomainen paljastus suomalaisen politiikan realiteeteista. Toinen mielenkiintoinen kohta oli se, jossa Lindströmin tunneäly kertoi asioiden todellisen laidan, silloinkin kun asiaosaaminen ei riittänyt. Lindström totesi, että hoksasi asioiden menneen pieleen, kun hallituskumppanit kokoomuksesta tulivat taputtelemaan selkään ja onnittelivat aktiivimallista. Joten – niin koville kuin se varmaan saattaa joitakuita ottaakin – saimme tuon jutun kautta suoran todistuksen siitä, että niin duunarimies kuin hänen tarinansa on ostettavissa , yhtä näppärästi ja siististi kuin minkä tahansa pr-missin mielipiteet. Ei siihen paljon vaadita – ketä tahansa meistä voidaan näin pyörittää. Ja pyöritetäänkin. Kannattaa olla tarkkana samaistumisen kohteidensa kanssa. Ei tyhmyys ole häpeäksi, siitä pääsee eroon opiskelulla. Surullisempaa on väittää, että tietää, missä mennään – kun oikeasti siitä ei ole hajuakaan. Raha ja valta keräävät omat eläintarhansa, josta heittää areenalle milloin minkin näköistä petoa, jota kansa halajaa. Mutta olennaisempaa olisi katsoa, kuka sirkusta pyörittää ja miksi.
No näen asian eri tavalla. Kyllä ihminen voi muuttua ja oikeastikkin katua sitä mitä on tullut tehtyä. Olen aikoinani useasti arvostellut Jarppaa pahastikkin, mutta eiköhön ole aika mennä eteenpäin ja antaa menneiden olla.Ja jos oikein muistan, oliko kukaan muu puolustamassa näitä huonoja päätöksiä julkisesti.Ei ollut, paitsi Vartiainen. Jotenkin kunnioitan kun seisoo kaiken arvostelun edessä oli asia mikä tahansa.
Jos kaveri julkisesti myöntää virheensä niin miksi lyödä maassa olevaa, ei kannata. Sinisten suurin vika oli se että tukivat Soinin itsekeskeistä halua olla ulkoministeri.
Kiitos kommentista. Pyrkimykseni ei ole lyödä lyötyä. Se, että ex-ministeri myönsi aktiivimallin olleen vikatikki, on kunnioitettavaa.Samoin kuin se, että hän myöntää osaamisensa puutteet. Tarinan ydin on kuitenkin toinen. Se on siinä, kuinka politiikka nykyisin toimii. Meille esitellään päättäjinä ja aktiivisina toimijoina henkilöitä, jotka eivät selvästikään sitä ole. He ovat pelkkiä mainoskasvoja, joiden tehtävänä on kerätä sympatiaa ja ääniä tarinoilla, joihin ihmiset voivat samaistua. Lait, joita nämä pr-henkilöt sorvaavat, elävät eri todellisuudessa. Kyky ja valta vaikuttaa niiden sisältöön tuntuu haihtuvan savuna ilmaan tällaisten marionettiministerien käsistä. Silloin minä äänestäjänä en voi olla ihmettelemättä, että kuinka tämä maa makaa ja kenellä se valta todellisuudessa on.
Asiasisältö esitettiin jo tammikuussa 2019 Kelan sivuilla.
Täysi nolla.