Laiskat työttömät ja ylisuuret tuet

Aika ajoin meitä muistutetaan työttömien lähtökohtaisesta laiskuudesta ja tämän laiskuuden mahdollistavista ylisuurista tuista. Eilen sattui silmiini kaksikin juttua, jotka noudattavat tuttua kaavaa. Muutama päivä sitten Yle kertoi kolmekymppisestä Johanneksesta, joka aikoo pysytellä työttömänä niin kauan kuin se vain on mahdollista, ja eilen Helsingin Sanomat uutisoi Etlan laskelmista, joiden mukaan Suomessa on peräti 150 000 työtöntä, joiden ei kannata ottaa työtä vastaan.

Tarkempi lukeminen osoittaa, että palkkatyötä kartteleva Johannes ei ole työtön, vaan mielenterveyskuntoutuja. Hän ei saa työttömyyskorvausta, vaan kaikesta päätellen hän saa Kelan kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä.  Sen aikana selvitetään mahdollisuudet kuntoutua työelämään, ja jos mahdollisuuksia ei ole, niin kuntoutustuki muuttuu työkyvyttömyyseläkkeeksi. Ylen jutussa kerrotaan laajasti Johanneksen ajatuksista ja ajankäytöstä, mutta vasta jutun puolivälissä selviää hänen työelämästatuksensa. Sitäkään ei selitetä, joten lukijalle jää mielikuva laiskottelevasta elämäntapatyöttömästä.

Tämä alkaa näyttää tutulta. Muistellaanpa vaikka toimittajaopiskelijoiden “löytämää” Sossu-Tatua, jonka tarina ei kestänyt lähempää tarkastelua. Ei kestänyt moni muukaan tarina alkaen Skeitti-Juusosta ja Siivooja-Mariasta mukaan lukien kirjoituskilpailussa omasta tarinastaan palkittu Sossu-Tatun setä. Heidän vastapainokseen sitten löydettiin aktiivimallin aktivoima työtön, joka 15 vuotta kestäneen kotiäitiyden jälkeen laiskistui puolen vuoden työttömyysjakson aikana, mutta aktiivimallin ansiosta sai heti kaksi työpaikkaa.

Etlan laskelmista kertova uutinen on mielenkiintoinen, sillä sen mukaan kannustinloukussa olevien tarkkaa määrää ei kukaan voi tietää, mutta Etla arvioi heitä olevan peräti 150 000. Kannustinloukkuhan tarkoittaa sitä, että työstä saatava raha lisää käytettävissä olevia tuloja niin vähän, että työnteko ei kannata. Verotus vie leijonanosan tulonlisäyksestä, joten on kannattavampaa olla työttömänä.

Minä en ole tavannut yhtään sellaista työtöntä, mutta Etla tietää jopa heidän määränsä. Etlan ratkaisukin on mielenkiintoinen, sillä sen mukaan asia korjaantuu poistamalla kannustinloukkuja ja alentamalla suuri- ja keskituloisten verotusta. Kannustinloukkujen purkaminenhan tarkoittaa suomeksi tukien leikkaamista, jotta työnteosta tulee tuilla elämistä kannattavampaa. Suurituloisten veronkevennyksillä ei sitten olekaan mitään tekemistä työttömyyden kanssa, sillä eivät työttömät vie rahojaan ulkomaille verotuksen pelossa.

Näin onnistuttiin kertomaan samassa haastattelussa, että yhteiskunnan tuet ovat liian suuria ja hyvätuloisten verotus liian kireää. Nämä asiat eivät mitenkään liity toisiinsa, mutta eihän se haittaa mitään. Lukijalle jää sellainen käsitys, että ylisuuret tuet kannustavat laiskottelemaan ja olisipa mukavaa, jos pieni- ja keskituloisellekin jäisi palkasta käteen muutama euro enemmän. Koskaan ei kerrota niiden tukien määriä, sillä jos vaikkapa työmarkkinatuki kilpailee palkan kanssa, niin sellaista palkkaa tarjoavan työnantajan ei pidä ihmetellä hakijoiden vähyyttä. Tällä hetkellä työmarkkinatuen bruttomäärä on 34,50 euroa/arkipäivä. Sitäkään ei kerrota, että veronkevennykset ovat aina prosentuaalisia, joten suurituloiset hyötyvät niistä eniten.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että vuoden kuluttua pidetään eduskuntavaalit, ja jos kannatusmittaukset konkretisoituvat, niin tukien leikkaajat ja hyvätuloisten verotuksen keventäjät ovat taas vahvoilla. Ennustan myös, että vaalituloksen vauhdittamiseksi näitä elämäntapatyöttömiä ja tuilla laiskottelijoita rupeaa löytymään haastateltaviksi enemmänkin. Samoin löytyy kannustinloukussa olevia, jotka kyllä muuten menisivät töihin, mutta verojen takia se ei kannata.

Pääsenpähän sitten taas sanomaan, että mitäs minä sanoin.

puheenaiheet yhteiskunta politiikka tyoelama
Kommentit (101)
  1. Reijo Rekunen
    26.4.2022, 09:33

    Vihan kasvattaminen kohdetta x vastaan on aina hyvä keino nostattaa omaa kannatustaan. Esimerkkejä tästä löytyy liiankin kanssa.

  2. Kannatta myös muistella ennen ensi kevään eduskuntavaaleja, että aina kun peräsimessä on ollut Kokoomus tai Keskusta, on valtionvelka kasvanut, on kasvanut jopa nousukaudella.

    1. Ja siksi Suomi on pärjännyt koronapandemian hoidossa Marinin hallituksen johdolla kansainvälisesti vertaille erittäin hyvin ja myös työllisyysaste on nyt ennätyskorkealla. Yrityksiä on autettu miljardeilla etteivät ne menisi nurin ja pidetty huolta siitä että myös pienituloisimmat pärjäävät. Mitä jos nyt olisikin laitettu rahahanat kiinni, leikattu pienituloisilta, unohdettu yritykset ja ajauduttu suurtyöttöömyyteen yritysten kaatuessa mutta jaettu veronalennuksia kaikkein suurituloisimmille ja velkaannuttu silti kuten Sipilän hallituksen aikana tapahtui. Sitä kannattaa miettiä samalla kun pohtii sitä mitä pienituloisuus ja syrjäytyminen aiheuttavat.

      Jos tutustuu pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin ajatuksella, niin huomaa että sillä pyritään juuri siihen etteivät ihmiset syrjäytyisi ja että he työllistyisivät mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti vaan joillakin on sellainen käsitys että syyllistämällä työttömiä ja leikkaamalla heidän pienestä toimeentulosta luodaan työpaikkoja, ei luoda vaan lannistetaan, myös ne nuoret. Jotkut vastustavat sitten jopa oppivelvollisuusiän nostoa vaikka silläkin pyritään siihen että nuoret pääsisivät jaloilleen ja ettei huono-osaisuus aiankaan periytyisi. Miten huono-osaisia auttaisi sitten se että alennettaisiin veroja kaikkein suurituloimmilta kuten kokoomus jatkuvasti vaatii?

      1. No hyvä, oletkin sitten samaa mieltä kanssani, että Jukka katselee maailmaa punaisten lasien läpi. Eli toisin sanoen Keskustan vihreä ja Kokoomuksen sininen näkyvätkin sysimustana. Ja kymmenet vielä fanittavat tuota vinoutunutta maailmankuvaa.

        Ei työttömiä tarvitse syyllistää, mutta kyllä heidän oma vastuunsa tulee kantaa. Silloin kun itse kuulin määräaikaisen työsuhteeni päättyvän (viime vuosituhannella syvimmän laman aikaan 1991) lähetin kahden kuukauden aikana yli 80 työhakemusta. Sillä hakiko ko. firma työntekijää ei ollut väliä. Työhaastattelupyyntöjä tuli noin kymmenestä prosentista. Ja työpaikka olisi irronnut kolmesta paikasta. Yksi riitti ja siihen olin tyytyväinen. En ollut loppujen lopuksi työttömänä päivääkään.

        1. Selkosen Roope
          26.4.2022, 21:08

          Vetoaminen omaan esimerkkiin on virhepäätelmä (anekdootti). Yhdelle ihmiselle sattuneesta tapauksesta ei voi yleistää tuhansiin muihin tapauksiin. Yhtä hyvin voisi kaivaa esimerkin henkilöstä, joka on kirjoittanut kymmeniä tai jopa satoja työhakemuksia, mutta ei ole saanut töitä, ja sen perusteella päätellä, ettei töiden hakeminen onnistu koskaan keneltäkään.

          1. Mielelläni kuulisin lisää tapauksesta johon viittaat. Tosin se mitä sanoin ei ollut mikään väite, että työnhaku aina onnistuu. Mutta jos et auta itseäsi, on turha huudella kuinka on niin väärin kohdeltu. Työpaikkaa harvemmin tullaan ovelta ovelle kauppaamaan.

        2. Mullikuhnuri
          27.4.2022, 02:34

          Tricoo, entäpä jos en usko sinun sepustukseesi? Jospa vain kirjoitit työllistymistarinasi ajaaksesi valheellista agendaa, johon sinun, keksityn työn sankarin vastapainoksi kuuluvat nämä Sossu-Tatut ja muut mielikuvitushenkilöt? Pystytkö todistamaan tarinasi todeksi?

          1. Se on ihan oma asiasi, jos et usko. En ala omaa työhistoriaani täällä selvittämään. Ja mikä itse asiassa vakuuttaisi sinut? Kopiot kaikista lähettämistäni työhakemuksista? Kuitit ostetuista postimerkeistä ja kirjekuorista? Työtodistukset päättyen 1991 joulukuun loppuun ja seuraava alkaen 1992 tammikuussa?

            Aina voit väittää kaiken olevan tekaistua, sillä sinulle on ilmeisesti ihan ennen kuulumatonta, että joku voisi panostaa omaan työllisyyteensä enemmän kuin ihan minimin tai ei sitäkään. Ja että joku ei olekkaan kiinnostunut ‘houkuttelevien’ yhteiskunnan tukien varaan heittäytyä. Tuohon aikaan työnhakuvelvoitteeksi riitti että, ilmoittaudut työttömäksi työnhjakijaksi työvoimatoimistoon. Tosin, kun työttömien määrä viisinkertaistui 1990-1993 sieltä ei todennäköisesti olisi ollut mitään tarjolla.

            Kyllä jokaisella ihmisellä on omasta elämästään se suurin vastuu, vaikka olenkin sitä mieltä, että “olla oman onnensa seppä” on suuri harhaluulo. Omalla tekemisellä et voi välttämättä saavuttaa onnellista elämää, estää terveyden menetystä taikka esim. säilyä työllisenä läpi elämän. Mutta omalla tekemisellä voit antaa – sanotaan nyt vaikka – hyvälle tuurille mahdollisuuden. Työn osalta se oma tekeminen voi olla opiskelemista sellaiselle alalle, jolla on töitä, työtaidon kehittämistä jatkuvalla opiskelulla, muuttaminen sellaiselle paikkakunnalle, jossa hallitsemaasi työtä on tarjolla ja sen lisäksi myös sinnikästä työnhakua.

            1. Eli Tricco ei ollut päivääkään työttömänä. Uusi työ löytyi heti vanhan jatkeeksi. No töissä ollessahan niitä työpaikkoja saa nykyäänkin huomattavasti todennäköisemmin kuin työttömänä.
              Mut kun se työttömyys sit melko pian aiheuttaa sen, että niillä omilla tekemisillä ja hakemisilla ei enää ole juurikaan merkitystä. Kutsuja haastatteluihin ei tule. Osoitatko aktiivisuutta menemällä työkokeilijaksi tai harjoittelijaksi vanhaan työhösi? Jos työttömyytesi kestää yli ansiopäivärahapäivien oletkin jo niin vieraantunut työelämästä ja mielikuvan mukaan käytät aikaasi vain kaljanjuontiin sohvalla joten olet jo selkeästi kuntouttavan työtoiminnan tarpeessa.

            2. Olet aivan oikeassa, että useamman kohdalla se työpaikka on etsittävä ihan itse.

              Siinä olet väärässä, että tietäisit oman kokemuksesi perusteella, kuinka työtön työllistyy. Kuten itse kerroit, niin sinä hait ja sait työpaikan ennen kuin jouduit työttömäksi.

              Kun hakee työtä työttömänä, niin työllistymstä ei välttämättä edistä edes hyvä työkokemus, koska silloin on liian vanha. Työttömän hakupaperit joutuu heti ensimmäisessä lajittelussa mappi-ö:hön, koska työttömässä täytyy olla jotain vikaa.

              Ja, aina muutamat iloiset poikkeudet vain vahvistavat säännön ettei työtöntä kannata palkata.

        3. Jouduitko muuttamaan työn perässä, myymään asuntosi ym.?

      2. Ihmettelen myös sitä kuinka keskustan ja kokoomuksen hallituskaudella velka on vaan kasvanut ja silti heillä on ollut varaa alentaa suurituloisimpien verotusta. Eli olen siitä samaa mieltä kuin Jukka. Sitäkin ihmettelen kuinka kokoomus on syyllistänyt jo vuosikausia työttömiä ja leikannut heiltä aina kun on ollut hallituksessa ja haluaisi leikata vielä lisää. En näe Sipilän hallitusta mustana, mutta ahneena ja itsekkäänä sen näin ja niin myös kokoomuksen vieläkin. Keskusta ajattelee nykyään selvästi myös ihmisiä.

        Sinulle kävi hyvin, mutta tosiasia on vaan se ettei niitä töitä vaan löydy kaikille hakemisesta huolimatta ja heistäkin pidettävä huolta. Kuten myös niistä jotka eivät työhön kykene. Toki töitä pitää hakea mikäli aikoo työllistyä, mutta työstä pitää saada myös palkka jolla tulee toimeen.

Kommentointi suljettu.