Tulokset haulle: rääkkylä

Yle, Rääkkylä ja yksityistäminen

Eilen illalla Ylen uutisissa näytetty juttu Rääkkylän kunnan sosiaali- ja terveystoimen yksityistämisestä vaikutti ihan kunnan ja Attendo Medonen tilaustyöltä. Jos se ei sitä ollut, niin sitten asialla oli täysin kokematon kesätoimittaja, jolle oli syötetty yksipuolista tietoa. Toimittaja ei ollut itse paneutunut asian taustoihin ollenkaan, eli hän jätti koko toimittajan työn tekemättä.

Uutisen mukaan yksityistäminen saa kuntalaisilta pelkkää kiitosta. Sen vakuudeksi kylänraitilla tavoitettu nainen sanoi, että hyvähän se on, jos kunta säästää. Terveyskeskuksessa ikämies todisti, että hyvin sai lääkärille ajan. Kotihoitaja kertoi, että selvitty on, vaikka yksityistäminen on aiheuttanut sosiaalitoimessa myllerrystä ja kunnanjohtaja selosti vastuukysymyksiä. Viranomaispäätöksiä tekevät viranhaltijat ovat kunnan palveluksessa, kuten tietysti pitääkin. Tässä kaikessa on toimittajan mukaan nikottelemista perustuslakiasiantuntiojilla, jotka ovat kritisoineet yksityistämistä.

Minulla on nikottelemista toimittajan asenteessa. Hän kertoi kyllä, että pienen kunnan rahoista kaksi kolmasosaa hupenee kunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle. Samoin mainittiin pitkäaikaisen kunnanvaltuuston puheenjohtajan osakkuus toimintoja pyörittävässä Attendo Medonessa, mutta korostettiin sitä, että hän jääväsi itsensä päätöksenteossa. Kuvitteleeko joku ihan oikeasti, että valtuuston puheenjohtaja ei halutessaan pysty vaikuttamaan taustalla asioita valmisteltaessa?

Toimittaja oli jättänyt asian käsittelyvaiheet tutkimatta. Sosiaali- ja terveyspalvelut yksityistettiin vuodenvaihteessa tehdyllä päätöksellä Attendo Medonelle ilman lain vaatimaa kilpailutusta. Toiminta alkoi toukokuun alussa. Muutama viikko sitten Markkinaoikeus kumosi kunnan päätöksen ja edellytti tarjouskilpailun järjestämistä. Se tulee kalliiksi ja hidastaa lopullisen päätöksen tekemistä. Lisäksi sosiaalitoimen yksityistämisen laillisuudesta on tietääkseni vireillä valitus hallinto-oikeudessa.

Markkinaoikeuden päätös selittää myös palvelun tämänhetkisen toimivuuden. Medone hoitaa tehtäviä tilapäisellä sopimuksella siihen asti, kunnes tarjouskilpailu on lainmukaisesti järjestetty. On tietenkin yrityksen edun mukaista satsata palveluun  kunnolla menestyäkseen tarjouskilpailussa. Sen jälkeen voikin ottaa rennommin. Sitten voidaan katsoa sitä toiminnan edullisuutta, josta ei ylistyksestä huolimatta voi kahden kuukauden kokemuksella olla mitään muuta tietoa kuin optimistiset laskelmat.

Ylen toimittajien ammattitaito tuntuu olevan laskussa. Jos toimittaja ei osaa, jaksa tai viitsi perehtyä asiasta tehtyihin kunnan ja tuomioistuinten päätöksiin, olisi hänen parempi tehdä vain kevennysjuttuja vaikka mansikanmyynnistä torilla.

Kukapa olisi uskonut?

-Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että yritykset toisella kädellä vaativat valinnanvapautta ja toisella kädellä ovat valmiita tekemään valinnanvapauden kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja, monopoleja kokonaisten alueiden mittaluokassa.

23559838_882673871892591_6247511716982591723_n

Tämä peruspalveluministeri Annika Saarikon lausahdus kuvastaa hyvin päättäjien ja yritysten erilaista käsitystä soten valinnanvapaudesta. Poliitikkomme näyttävät elävän utopiassa, jossa jokaisessa kunnassa on rinnakkain vähintään kolme terveyspalveluiden tuottajaa, julkinen ja pari yksityistä. Palvelua tarvitseva asiakas sitten päättää mistä ovesta kävelee sisään.

Todellisuus on jotain ihan muuta. Terveysyritysten käsitys valinnavapaudesta on se, että mahdollisimman moni asiakas valitsee juuri heidän yrityksensä. Yritykset kilpailevat sekä asiakkaista että markkina-alueista, se kuuluu yritysten väliseen kilpailuun luonnollisena asiana.

Juuri siksi Attendo tarjoutui viime keväänä ostamaan kuntien terveyskeskuskiinteistöjä. Tarkoitus oli ja on edelleen varmistaa yritykselle asiakaskunta takaamalla kunnille peruspalvelujen pysyminen paikkakunnalla. Myönnän ihan suoraan, että minua kuntapäättäjänä houkuttelee tällainen tarjous. Pohjois-Karjalassa jo toimivalla maakunnallisella Siun Sotella on omat ongelmansa, jotka olivat ennakoitavissa jo vuosi sitten, siis ennen kuin Siun Sote edes aloitti toimintansa. Nyt nämä uhkakuvat alkavat toteutua. Tämän vuoden tilinpäätös tulee olemaan 10 miljoonaa alijäämäinen, ja sama säästäminen jatkuu myös ensi vuonna. Kun valtakunnallinen sote ja maakuntamalli tulevat, niin kumuloituneet laskut rysähtävät kuntien maksettavaksi.

Ulkoistamisessa on myös valtava riski, joka konkretisoitui Rääkkylän tapauksessa. Vuonna 2010 Rääkkylä ulkoisti koko perusterveydenhuollon Attendolle ja päätyi neljässä vuodessa kriisikunnaksi. Kunta velkaantui Attendolle miljoonan vuodessa ja joutui asian paljastuttua ottamaan lainaa maksaakseen tämän budjetointivirheen seurauksena syntyneen velan. Jos Rääkkylän tapaus kiinnostaa, niin seurasin sitä takavuosina aika tiiviisti. Kooste löytyy täältä.

Kun tällaisia katastrofeja syntyy jo peruskuntatasolla ihan vain osaamisen puutteen takia, niin hirvittää ajatella mitä saadaan aikaan valtakunnallisesti. Tuosta alussa maintusta Meri-Lapin tilanteesta en osaa sanoa mitään muuta kuin että kaikkea se sote teettää. Kunnat pyrkivät pitämään palvelut asukkaidensa lähellä, kuten kuntien pitääkin tehdä. Yritykset pyrkivät maksimoimaan asiakasmääränsä ja voittonsa, kuten yritysten kuuluukin tehdä.

Ja päättämässä ovat valtakunnanpoliitikot, jotka elävät kauniissa utopiassa ja yrittävät ohjata todellisuutta tämän utopiansa mukaan.

 

Perästä kuuluu

Minä tiedän, että tämä juttu ei kiinnosta monia sellaisiakaan, joita pitäisi kiinnostaa. Tämän pitäisi kiinnostaa jokaisen kunnan jokaista päättäjää, jokaista äänestäjää ja jokaista veronmaksajaa. Sote-uudistus on sellainen asia, josta valtakunnan päättäjät tuntuvat tietävän kaikkein vähiten ja suuri yleisö ohittaa asian huokaisten. Että kaipa ne tietävät ja onhan meille luvattu valinnanvapautta ja kuu taivaalta.

On käymässä niin, että todennäköisesti ainakin Pohjois-Karjalan peruskunnille tulee kahden vuoden kuluttua suolainen lasku. Lukekaapa ensin tämä Kuntalehden Siun Soten budjettia koskeva juttu, niin pysytte kärryillä.

Koko Pohjois-Karjalan yhdistetty perusterveydenhuolto aiotaan siis toteuttaa ensi vuonna peräti 0,7 % halvemmalla kuin mitä kunnat sen tänä vuonna toteuttavat. Lukuun on päästy siten, että kasvuksi on arvoitu 1,2 % ja siitä on vähennetty kiky-sopimuksen vaikutukset.

Jo tämä laskentakaava kertoo, että tavoite on utopiaa. Perusterveydenhuollon menot ovat vuosien ajan kasvaneet tasaista 4-5 %:n tahtia. Mikään ei oikeuta olettamaan, että näin ei kävisi nytkin. Tämän takia Juuka, Rääkkylä ja Lieksa olisivat olleet valmiita suurempiin maksuosuuksiin. Kaikki muut haluavat uskoa, että iso yksikkö toimii halvemmalla ja että yltiöoptimistinen talousarvio pystytään toteuttamaan.

Jos pystytään, niin hirveän hyvä. Jos ei pystytä, niin kahden vuoden kuluttua peruskuntiin tulee kova lasku. Sopimus on nimittäin sellainen, että kahden ensimmäisen vuoden aikana ei kuntiin tule lisälaskua, vaikka talousarvio ylittyisikin. Kunnat ojentavat kuntayhtymälle säkillisen rahaa ja kuntayhtymä on luvannut, että tällä se hoituu eikä kunnilta tarvita lisää. Mahdollinen alijäämä katetaan kuntayhtymän ottamalla velalla.

Vuoden 2019 alussa sote-palvelut siirtyvät kokonaan valtion rahoitettaviksi ja maakuntahallinnon toteutettaviksi. Ensimmäisen kahden vuoden aikana tehdyt velat eivät kuitenkaan siirry maakuntahallinnon ja valtion vastattaviksi. Ei niistä vastaa kuntayhtymäkään, sillä se puretaan ja velat siirtyvät kuntien vastuulle. Tämä lasku kolahtaa kuntiin kahden vuoden kuluttua ja se on todennäköisesti pienimmissäkin kunnissa miljoonaluokkaa.

Kuntayhtymän valtuusto otti melkoisen riskin hyväksyessään tällaisen budjetin. Jo alle vuoden kuluttua nähdään miten tässä tulee käymään. Jos talousarviossa aiotaan tosissaan pysyä, niin jostain on leikattava. Jos talousarvio ylitetään, niin kuntien tulevaisuudessa maksettavaksi otetaan velkaa.

Kirjoitin tämän jutun varmuuden vuoksi. Kun kuntien päättäjät loppuvuodesta 2018 kauhistelevat ”yllätyksenä” tulevaa miljoonalaskua, niin saanpahan sanoa, että mitäs minä sanoin.

 

Terveydenhoitoa ja sirkushuveja

Eilen Ylen uutisissa kerrottiin terveydenhoidon kilpailuttamisen kummallisuuksista. Terveysjätti Mehiläinen laskutti yli 50 % liikaa Rikosseuraamuslaitosta vankiloiden terveydenhoidosta ja asian paljastuttua vieläpä yritti kiristää asiakastaan.

Attendo puolestaan tarjosi lääkäripalveluja vankiloihin 50 sentin tuntihinnalla sadakseen jalkansa oven väliin ja nostaakseen sen jälkeen hintoja. Uutisissa on kyse valtion laitoksesta, mutta kaava on sama myös kuntasektorilla.

Kuten odottaa saattoi, niin kansaa ei kiinnosta. Meidät on saatu vuosien toitottamisella uskomaan, että julkinen terveydenhoito on heikkoa, kallista, tehotonta ja kaikin puolin kelvotonta. Kilpailuttaminen on oikotie onneen, kustannukset laskevat ja jonot katoavat.

Kaava on aina sama. Ensin muokataan mielet kilpailuttamiselle myönteisiksi kertomalla jonoista ja hoidon heikosta tasosta. Sitten yritykset tekevät tarjouksen, joka näyttää liian hyvältä ollakseen totta. Totuus paljastuu liian myöhään, se ei olekaan totta. Sopimuksiin on kätketty lukuisia yksityiskohtia, jotka oikeuttavat nostamaan hintaa milloin mistäkin syystä.

Monet kunnat ovat langenneet uskomaan lupauksia. Kuntien päättäjille luvataan vuosittaisia miljoonasäästöjä, mutta tosiasiassa saattaa tulla saman verran tappiota. Näin kävi pohjoiskarjalaiselle Rääkkylän kunnalle, joka neljässä vuodessa ajautui kriisikunnaksi velkaantumalla Attendolle miljoonan vuodessa. Alkuperäisten lupausten ja suunnitelmien mukaan ulkoistamisen piti säästää samaisen miljoonan verran vuodessa.

Tiedän mistä puhun. Juuka ajautui tuohon samaan kurimukseen muutama vuosi sitten pakon sanelemana. Kunta menetti kaikki virkalääkärinsä ja jotain oli tehtävä. Ensin palvelut ostettiin Coronarialta, mutta siinä onnistuttiin vain päätymään välimiesoikeuteen ja maksamaan Coronarialle vahingonkorvauksia Coronarian tekemistä sopimusrikkomuksista.

Attendon kanssa sujui alkuun vähän paremmin. Sitten hinnat rupesivat yllättäen ihan ilmoitusluontoisesti nousemaan eikä lääkäreitä aina ilmestynytkään paikalle sovittua määrää. Hoitajien palkat nousivat yli kunnallisen tason ja lasku tuli suoraan kunnalle.

Opetus oli sellainen, että ihan heti ei lääkärifirmojen kaupparatsuilla ole kuntaan asiaa. Ei varmaan ole kohta muutenkaan, kunhan hallitus saa sote-uudistuksen vietyä loppuun. Sen suhteen en kuitenkaan elätä kovin suuria toiveita.

Sitä uudistusta ei näytä tällä hetkellä johtavan kukaan enempää kuin mitään muutakaan viime vuodet vireillä olleita uudistuksia. Sosiaali- ja terveysministerimme käyttää kaiken tarmonsa miettiäkseen miten saisi nipistettyä pakolaisten vastaanottorahasta muutaman kympin ja jättää kunnat terveysjättien armoille velkaantumaan miljoonilla.

Meillä Juuassa menee tällä hetkellä hyvin. Meillä on riittävästi virkalääkäreita ja kustannukset ovat pienemmät kuin yksityistämisen aikaan. Pohjois-Karjala ei aio jäädä  odottelemaan hallituksen sote-ratkaisua, vaan on laatinut oman mallin kuntayhtymän pohjalta. Päätös on tarkoitus tehdä kaikissa kunnissa 26.10. Nähtäväksi sitten jää miten hallitus suhtautuu malliin.

Luultavasti ei mitenkään. Niitä pakolaisia kun tulee koko ajan ja siitä riittää sirkusesitysten aihetta. Leipää ei tämä hallitus kansalle anna, mutta sirkushuveja sitäkin enemmän.

Toivoisin, että showhommat jätettäisiin vähemmälle ja keskityttäisiin oikeasti isoihin ja tärkeisiin asioihin.

12115735_1221451811214975_6908240640941143767_n

Kuva: Fb/Ville Rannan sarjakuvat – Comics of Ville Ranta

Ulkoistamisen näyteikkuna

Olemme vastanneet Rääkkylän kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista vuodesta 2011 lähtien. Tuloksena on ollut, että Rääkkylän terveys- ja sosiaalimenot ovat pienentyneet ilman palvelutason heikkenemistä. Kuntaturva-mallissa päätösvalta sote-palveluissa säilyy kunnalla ja taloudellisen riskin kantaa Attendo.

Näin mainostaa Attendo ulkoistamisen näyteikkunana käyttämäänsä Rääkkylän palvelutuotannon yksityistämistä. Rääkkylän kokemuksia hehkuttavat Attendon kaupparatsut ovat ravanneet ympäri maan kehumassa tuotettaan.

Totuus on kuitenkin paljon kamalampi. Se on niin kamala, että sitä on yritetty peitellä ja yllättävän kauan se onnistuikin. Totuus on, että Rääkkylä on velkaa Attendolle näistä palveluista neljä miljoonaa euroa. Velka on kertynyt miljoonan vuositahtia ilman että se olisi näkynyt selkeästi tilinpäätöksissä ja talousarvioissa. Se on ostopalveluvelkaa eli Attendo on lykännyt omien saataviensa perimistä molemminpuolisella yhteisymmärryksellä.

Attendo on siis myöntänyt kunnalle pimeää lainaa. Totuus alkoi paljastua viime syksynä, kun kunta joutui myöntämään sote-menoihin lisämäärärahaa 945 000 euroa. Lisäystarve johtui kunnan mukaan siitä, että Attendon kanssa tehty sopimus kunnan sote-palvelujen ulkoistuksesta oli budjetoitu nettosumman mukaan, vaikka se olisi pitänyt kirjata budjettiin bruttosummana. Siitä voitte lukea lyhyesti täältä.

Selityksiähän riittää ja niitä on riittänyt koko ajan. Koko ulkoistaminen tehtiin erittäin arveluttavalla tavalla alkaen kilpailutuksen puuttumisesta ja virkamiesten istuttamisesta sekä Attendon että kunnan tuoleille. Julkista valtaa käyttävät viranhaltijat saivat palkkansa yksityiselä yritykseltä, jolla oli yhteistyösopimus koko ulkoistuksesta vastaavan Attendon kanssa. Samat virkamiehet valmistelivat Attendon palkkalistoilla julkista vallankäyttöä koskevia päätöksiä ja tekivät ne päätökset virkamiehinä, jotka saivat palkkansa yhteistoiminnassa Attendon kanssa olevalta yritykseltä. Jos kiinnostaa aiheesta vuosien varrella kirjoittamani, niin jutut löytyvät kootusti täältä. Ne kannattaa lukea aikajärjestyksessä rullaamalla sivu alas ja aloittamalla vanhimmasta.

Attendo siis väittää kantaneensa taloudellisen riskin toiminnasta. Tämä on täyttä pötyä, koska nyt kunta on päättänyt ottaa neljä miljoonaa euroa lainaa maksaakseen Attendolle velkansa.  Tämä velka on siis vuosien varrella kertynyttä syömävelkaa.

Ei ihme, että Rääkkylä päätyi kriisikunnaksi. Tällainen taloudenpito olisi pitänyt pysäyttää jo aikoja sitten. Epäilemättä sote-kustannukset olisivat kasvaneet kunnan omanakin palvelutuotantona samalla tavalla kuin muissakin kunnissa. Silloin olisi taloustilanne kuitenkin ollut koko ajan tiedossa ja asioihin olisi voitu puuttua. Nyt neljän miljoonan ostovelan olemassaolo tuli ihan puskista.

Tietysti sekä Attendo että johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt tiesivät tilanteen kehittymisen, mutta he panivat suut kiinni ja kädet ristiin toivoen pahan menevän pois. Attendon näyteikkuna särkyi. Säästöä piti ulkoistamisella tulla miljoonan verran vuodessa, mutta vuosittain kertyikin saman verran pimeää velkaa.

Kaukaa viisaita olivat ne valtuutetut, jotka joulukuussa 2010 eivät osallistuneet valtuuston yksimieliseen ulkoistuspäätökseen. 21-jäsenisestä valtuustosta oli paikalla vain kymmenen varsinaista ja viisi varavaltuutettua. Viisaimmat osasivat pestä kätensä jo etukäteen. Rahojen perään voi sitten kysellä näiltä paikalla olleilta.

Veroparatiisista ne eivät koskaan tule takaisin.