Suomi takaisin

Otsikko on Laura Huhtasaaren presidentinvaalikampanjan iskulause, mutta en varsinaisesti aio puhua Huhtasaaresta. Sen verran mainitsen, että tällä hänen listauksellaan  Suomi totisesti saataisiin palautettua henkisesti takaisin kauas menneisyyteen, suunilleen siihen aikaan, jolloin joessa uiva lastu sai tarttumaan kirveeseen ja häätämään ulkomaailman pois.

Ei siihen kuitenkaan Huhtasaarta tarvita, vaan nykyinen hallituksemme tekee kaikkensa palauttaakseen maan yhteiskunnallisesti menneisyyteen. Siinä menneisyydessä maa oli rikkaiden hallussa ja köyhien köyhyys oli heidän oma vikansa.

-Tämä hallitus on leikannut kolme ja puoli miljardia hyvinvointipalveluista ja heikoimmilta ihmisiltä. Tavoite oli neljä miljardia, mutta ovat joutuneet peruuttamaan pikkuisen. Samaan aikaa he ovat antaneet kaksi miljardia euroja veronkevennnyksiä rikkaille.

Nämä Antti Rinteen sanat kuvaavat hyvin hallituksen työtä ajan rattaan kääntämiseksi. Yksi tärkeimpiä työkaluja on sote-uudistus, jota yhä useammat asiantuntijat  pitävät tuhoon tuomittuna. Uudistus tuhoaa toimivan ja kustannustehokkaan julkisen terveydenhoidon ja rakentaa liukuhihnan, jolla verovarat valuvat terveysalan suuryrityksille.

Samaan aikaan maan kilpailukykyä nostetaan alentamalla palkkakustannuksia. Vauhtia annetaan nostattamalla jatkuvasti ay-liikkeen vastaista mielialaa, sillä juuri ay-liike taisteli sata vuotta sitten kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen muut nykyiset edut. Yhtään etua ei ole annettu ilmaiseksi ja hyvää hyvyyttään, kuten nykyisin valitettavan monet tuntuvat kuvittelevan.

Työttömät ovat hyväosaisten hallitsemalle yhteiskunnalle melkoinen rasite, mutta heistä ei kohta ole harmia. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen sanoi ensimmäisessä haastattelussaan, että ei ymmärrä ilmaisen rahan jakamista. Jo vuosia on puhuttu vastikkeellisesta ja osallistavasta sosiaaliturvasta, ja nyt suunnitellaan ihan tosissaan toimeliaisuuteen perustuvaa sosiaaliturvaa. Kaiken tämän tarkoituksena on saada työttömät tekemään palkatonta työtä ja pitää vielä toistaiseksi palkkaa saavat varpaillaan. Tarkoituksena on palata aikaan, jolloin työnantaja saneli palkat ja työehdot.

Kaikki tämä eriarvoistaminen ja tietoinen syrjäyttäminen aiheuttaa monin tavoin purkautuvaa vihaa, turhautuneisuutta ja näköalattomuutta. Se on otollinen maaperä ääriliikkeiden kasvulle. Niinpä nyt on nähty sellainenkin ihme, että Ruotsista johdetut suomalaiset natsit kutsuvat mielenosoitukseensa venäläisiä natseja juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Tämän jo luulisi olevan kaiken huippu, mutta ei se ole.  Kaiken huippu on lehti, joka taas kerran nimeää natsien vastamielenosoittajat toiseksi äärilaidaksi.

Yhteiskunta on muutamassa vuodessa muuttunut käsittämättömän nopeasti, mutta sitä ei jokapäiväisessä elämässä tule huomanneeksi. Kun meneillään olevia muutoksia pysähtyy yhdistelemään, niin kuva näyttää lohduttomalta. Olemme ihan tietoisten päätösten seurauksena luisumassa viime vuosisadan alun yhteiskuntaan, jossa ihmisarvo ja vaikutusvalta mitattiin suoraan rahalla. Mahdollisia levottomuuksia varten vahvistetaan jo etukäteen poliisia ja armeijaa.

Nyt voidaan palata otsikkoon. Antakaa meille oikeasti takaisin hyvinvointiyhteiskunta Suomi. Sitä varten ei tarvitse palata sataa vuotta taaksepäin, vaan se löytyy ihan 1980-luvulta ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin. Ajalta ennen kuin päättäjämme hurahtivat uskomaan markkinavoimien kaikkivoipaisuuteen.

 

 

 

 

 

Nätisti nurkassa

Kun Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle, niin se avasi tien lopullisesti koko terveydenhoidon yksityistämiseen. Tätä kehitystä hallitus tuskin voi enää pysäyttää, vaikka se niin yrittääkin tehdä kiristämällä rajoituslakia kiireellisesti jo tämän vuoden aikana.  Kiirellisyys ei nimittäin tule onnistumaan.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Rajoituslaki puuttuu kuitenkin perustuslaissa säädettyyn kuntien itsehallintoon, joten  sen tiukennukset on käsiteltävä perustuslakivaliokunnassa. Siihen menee nopeimmillaankin muutama kuukausi, joten muutokset eivät tule voimaan vuodenvaihteessa. Asian ollessa perustuslakivaliokunnassa ennättää moni kunta tehdä ulkoistuspäätökset. Vaikka lakia tiukennettaisiinkin, niin se ei tunnu haittaavan suuria terveysyrityksiä. Ainakin Pihlajalinnan toimitusjohtaja on sitä mieltä, että 30 prosentin ulkoistukset riittävät merkittävien kokonaisuuksien ulkoistamiseen.

Pihlajalinna toimitusjohtaja on oikeassa sanoessaan, että kiristykset ovat hankalia kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta.  Kun rajoituslakia käsiteltiin kesällä 2016, niin silloin perustuslakivaliokunta katsoi, että kuntien sote-ulkoistuksia voidaan rajoittaa, kun rajoitus on määräaikainen, päämäärä on perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä, ja rajoituksia voidaan pitää laajuudeltaan oikeasuhtaisina. Rajoituslaki ei siis ollut perustuslain kannalta läpihuutojuttu, joten eivät ole sen tiukennuksetkaan. Pitää muistaa, että maakuntia ei ole vielä olemassa, joten kuntien itsehallinnon rajoittaminen olemattomaan vedoten ei onnistu loputtomiin.

Hallituksen hätä julkisen sektorin toiminnan turvaamisesta tuntuu kummalliselta. Eipä ole kaukana epäilys teeskentelystäkään. Ei hallitus ole voinut olla soten valmistelussa niin tietämätön, etteikö se olisi osannut arvata mihin touhu johtaa. Jokaiselle asiaa seuranneelle yksityistäminen on näyttänyt itsestään selvältä siitä lähtien, kun keskusta ja kokoomus tekivät kaupat valinnanvapauden ja maakuntahallinnon liittämisestä yhteen.  Valmistelun etenemisen myötä yksityistäminen on näyttänyt koko ajan entistä selvemmältä päämäärältä.

Vain ministerit tuntuvat olleen tietämättömiä itse valmistelemansa soten seurauksista, ja nyt hallitus on maalannut itsensä nätisti nurkkaan.

sira

Kuva: Sira Moksi

Pyytämättä ja yllättäen?

Meri-Lapin kuntien päätös ulkoistaa kokonainen sairaala Mehiläiselle tuli hallitukselle yllätyksenä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, parahti pääministeri Sipilä.  Koko sote-uudistuksen tarkoitushan on turvata julkiset palvelut ja vahvistaa julkista toimijaa.

– Jos emme vie tällä kertaa tätä asiaa maaliin saakka, niin tämä on se kuva, mikä tulee olemaan koko Suomessa: yksityiset monopolit ottavat asian haltuunsa, Sipilä totesi.

Niinpä niin. Nyt pääministeri on huolissaan siitä, että yksityiset monopolit ottavat haltuunsa koko Suomen. Jos Sipilä on tosissaan, niin hän lienee ainoa sote-uudistusta edes jollain tavalla seuranneista, jolle tämä on yllätys. Asiantuntijoiden varoituksia kuunnelleille tämä ei ole mikään yllätys, vaan ihan odotettu seuraus. Koko soten lainvalmistelu on tähdännyt juuri tähän.

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoi kaksi kuukautta sitten Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoi myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Ihan samaa sanoi hallitus itse oman lakiesityksensä perusteluissa viime keväänä. Laitetaan siitä vielä kuva, joka löytyy myös tästä jutusta.

3-kermankuorinta1

Hallitus tiesi mitä tulee tapahtumaan. Hallitus tiesi, että terveysjätit tulevat valtaamaan alueellisia monopoleja. Ne ovat jakaneet reviirejä kaikessa hiljaisuudessa, mutta hallituksen on ollut pakko olla tietoinen siitäkin.

Kun Meri-Lapin kuntapäättäjät sitten näyttivät ihan konkreettisesti mitä koko maassa tulee tapahtumaan, niin hätä on suuri. Nyt ollaan romuttamassa julkinen terveydenhuolto ihan suunnitellun mukaisesti. Raha on paras konsultti.

Vanha kansa tiesi sanoa, että turha on pyllyä rypistää, kun kakka on jo housussa. Nyt se on.

sote

 

Pahin pelko toteutui

Cheek lopettaa uransa.

Ja nyt kun tämä joidenkin pahin pelko totetui, niin puhutaan hallituksessa syntyneestä paniikista. Meri-Lapin kuntapäättäjät tekivät juuri sen, mitä mitä hallitus on pahiten pelännyt. He päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle 15 vuodeksi. Tämän seurauksena Sipilän hallitus aikoo kiristää rajoituslakia, ettei tauti leviä.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Se on niin lyhyt, että sen voi jokainen lukea täältä. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.

Meri-Lapin osalta lakimuutos on myöhässä, sillä taannehtivaa lainsäädäntöä ei voi tehdä. Tai tämän hallituksen ollessa kyseesssä en ihmettele yhtään, jos sitä yritetään. Koko rajoituslaki on perustuslain kannalta ongelmallinen, sillä se rajoittaa perustuslaissa turvattua kuntien itsehallintoa. Rajoituslailla turvattiin maakuntien tulevaa toimintaa, vaikka lain tarkoittamia maakuntia ei lakia säädettäessä ollut eikä ole vieläkään olemassa.

Meri-Lapissa kunnat siis käyttivät itsehallintoon kuuluvaa päätösvaltaa eivätkä edes rikkoneet rajoituslakia. Ulkoistussopimuksessa on irtisanomisehto, kuten laki edellyttää. Se on kallis, mutta eivät sitä ministereiden puheista huolimatta kunnat maksa. Jos tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen, niin sadan miljoonan sopimussakon maksaa irtisanoja eli maakunta. Koska maakunnat tulevat toimimaan valtion rahoilla, niin maksajana on valtio.

Ei ihme, että maan hallitus on paniikissa. Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa on vatuloitu niin kauan ja hartaasti, että terveysjätit ovat saaneet rauhassa jakaa reviirit ja tehdä tarjouksia. Kunnat ja kuntayhtymät tarttuvat niihin, sillä hallituksen suunnitelmiin ei luoteta. Hallituksen kaavailuissa iso osa kiinteistöistä tulee jäämään tyhjinä kuntien rasitteeksi, kun palvelut keskittyvät. Kunnan kannalta on tärkeintä turvata lähipalvelut kuntalaisille.

Erityisesti minua ihmetyttää Petteri Orpon paheksunta tapahtuneesta. Hän voisi kysyä terveysyrityksiin siirtyneiltä puoluetovereiltaan miksi yritykset kahmivat sopimuksia. Ei hän kuitenkaan kysy, sillä hänen on ollut ihan pakko olla selvillä yritysten toiminnasta. Jos ei ole ollut, niin hän on harvinaisen tietämätön. Yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, joten tietenkin ne pyrkivät saamaan mahdollisimman edullisia sopimuksia. Meri-Lapin sopimus on harvinaisen edullinen, sillä Mehiläinen tienaa sopimussakolla mukavasti siinäkin tapauksessa, että tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen.

Meri-Lapin kuntien päätös ei vielä ole sitova, sillä ensin se on hyväksyttävä kuntayhtymässä. Veikkaanpa, että hallitus on jo patistanut virkamiehensä etsimään keinoja kieltää sopimus. Sipilän puhe rajoituslain porsaanreikien hyväksikäytöstä on täyttä höpöhöpöä, sillä laissa ei porsaanreikää ole. On hallituksen oma vika, että sen tekemän lain reiästä mahtuu kävelemään läpi puoli Lappia.

Olette oikeassa, tämä on aivan liian vaikeaa. Surraan siis yhdessä Cheekin ilmoitusta lopettaa uransa.

18403025_467246446959045_8722476427521444657_n

Kuva: Facebook/Piirrän Cheekin Joka Päivä

Aktiiviset ja passiiviset työttömät

Jos haluat saada täyden työttömyyskorvauksen, niin mene töihin. Näin voi kiteyttää hallituksen viime kevään puoliväliriihessä sopiman aktiivimallin, josta eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on antanut lausuntonsa. Lausuntoon jättivät eriävän mielipiteen valiokunnan jäsenet Ilmari Nurminen, Tarja Filatov, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Anna Kontula.

Aktiivimallissa työttömyyskorvauksesta vähennetään 4,65 prosenttia eli noin yhden päivän korvausta vastaava summa kuukaudessa, jos työtön ei ei käy töissä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin. Epäselväksi jää vielä se, alennetaako tukea jatkuvasti niin kauan, että se loppuu kokonaan, vai jääkö alennus tuohon 4,65 prosenttiin pysyvästi. Alennettua tukea kutsutaan passiivitueksi, ja luonnollisesti passivituella olevia ruvetaan kutsumaan passiivisiksi työttömiksi.

Kun työtä ei aktiiviseksi työttömäksi haluavalle löydy, niin se on hänen oma vikansa. Työtön on aina syyllinen, sillä hänet tuomitaan ensin, ja vasta sitten hän voi yrittää todistaa olevansa syytön. En tiedä miten aktiivimalli istuu langetettaviin sanktioihin, sillä aktiivimallin alennettu työttömyyskorvaus on eri asia kuin työttömyysetuuden menettäminen määräajaksi. Hallitus on kovaa vauhtia tekemässä työttömän elämästä käsittämättömässä viidakossa rämpimistä, mutta niin lienee tarkoituskin. Rämpimiseen kyllästynyt tai kokonaan eksyksiin joutunut menettää lopulta työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuelle. Silloin hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta kohentaa elämäänsä satunnaisella työnteolla.

Työttömyskorvauksella oleva saa ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman että se vaikuttaa hänen saamaansa tukeen. Jos pelkällä toimeentulotuella oleva onnistuu saamaan vaikka vain muutaman tunnin palkkatyötä, niin kaikki saatu tulo vähennetään toimeentulotuesta. Tulot on selvitettävä toimeentulotukea haettaessa, jolloin tukihakemuksen käsittely hidastuu. Viikonkin odottelu nälkäisenä vie varmasti viimeisetkin halut satunnaistöihin.

Aktiivimallissa aktiivisuutensa voi osoittaa myös osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin, kuten työnhaku- tai uravalmennukseen, työkokeiluun, koulutuskokeiluun, työvoimakoulutukseen ja kuntouttavaan työtoimintaan. Käytännössä tullaan tarjoamaan työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa, kuten tähänkin asti on tehty. Ne ovat palkattomia töitä, joita aktiiviset työttömät sitten tekevät ollakseen oikeita työttömiä.

Aktiivisuutensa voi osoittaa myös yritystoiminnalla, mutta jos työtön erehtyy vaikkapa vain vihjaisemaan yritystoiminnan aloittamisen harkitsemisesta, niin hänet määritellän yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Aktiivimallissa työttömät tekevät työtä saadakseen täyttä työttömyyskorvausta. Työtä tekemättömät työttömät ovat passiviseksi leimattua hylkyporukkaa. Näin tehdään työttömistäkin kahden kerroksen väkeä.