Aktiivimalli ja toimeentulotuki

Työttömyysturvan aktiivimallia säädettäessä unohdettiin tehdä vaikutusarviointi käytännössä kokonaan. Edes saatavien työpaikkojen määrästä ei ole tarkkaa arviota, vaan luvut näyttävät hatusta tempaistuilta. Olen huomannut mallin puolustajien puhuvan 8 000 työpaikasta, mutta myös 12 ooo on vilahdellut.

Kuten tähän mennessä on selvinnyt, niin tilastoiduksi työksi riittää yhden tunnin työskentely viikossa. Sattumalta aktiivimallin työn tekemisen tuntiraja on sama kuin tilastoja laadittaessa edellytettävä työlliseksi laskemisen raja. Ja kaikkihan me tiedämme, että hallitus on asettanut itselleen kovan työllisyystavoitteen, joka tällä tavalla saadaan toteutumaan.

Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja sen rinnalla, että aktiivimallin vaikutukset muuhun lainsäädäntöön jäivät selvittämättä ja yhteensovittamatta. Otetaan esimerkiksi aktiivimalliin otettu työssäoloehto. Hyväksytyn lain mukaan henkilön katsotaan 65 päivän aikana olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on kyseisenä aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin palkansaajan työssäoloehtoon.

Työssäoloehtoa laskettaessa palkka suhteutetaan työaikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päivän minimipalkka on 55,30 euroa (1 189 : 21,5) ja tunnin minimipalkka 6,91 euroa (55,30 : 8).

Ainakin aktiivimallia kovasti puolustanut kansanedustaja Juhana Vartiainen neuvoi työttömiä menemään puhelinmyyjiksi. Mikäpäs siinä, mutta palkkaus ei siinä työssä välttämättä täytä työssäoloehtoa, kuten Iltalehti kertoo. Silloin tukea leikataan siitä huolimatta, että tehty työtuntimäärä täyttää aktiivimallin ehdot ja samalla tietysti myös työlliseksi tilastoimisen ehdot.

Aktiivimallin suhde toimeentulotukeen jäi myös selvittämättä. Koska siitä ei erikseen säädetty, niin mennään entisen lainsäädännön mukaan.

Työttömyysetuutta saava voi ansaita 300 euroa sen vaikuttamatta tukeen. Jos hän saa lisäksi myös toimeentulotukea, niin siinä on eri tuloraja. Toimeentulotukea saava voi ansaita enintään 150 euroa tuen alenematta. Toimeentulotuen asiakkaalle pienistä tuloista jää käteen vähemmän kuin sellaiselle työttömyysetuutta saavalle, joka ei ole oikeutettu toimeentulotukeen.

Ei tässä sinänsä ole mitään ongelmaa, sillä toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota kaikki muut tulot alentavat. Tämä tiedetään ja hyväksytään. Aktiivimalli tuo kuitenkin uusia ongelmia niille, jotka eivät täytä aktiivimallin vaatimuksia eli eivät saa työtä tarvittavalla palkalla 18 tunnin ajaksi.

He eivät saa yhtään lisää rahaa, vaan heidän työttömyysetuuttaan leikataan, vaikka he tekisivät työtä. Jos he kieltäytyvät alle aktiivimallin palkatusta työstä, niin heitä uhkaa toimeentulotuen alennus. Toimeentulotukilain mukaan tuen perusosaa voidaan alentaa enintään 20 prosenttia, jos henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä. Jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 prosenttia.

Ajatellaanpa nyt sellainen tilanne, että työttömyysetuutta ja toimeentulotukea saavalle tarjotaan puhelinmyyjän työtä, josta saatava palkka ei täytä aktiivisuusehtoa. Työttömän on silti otettava työ vastaan sillä uhalla, että hänen toimeentulotukeaan leikataan. Silti työ ei täytä aktiivimallin vaatimuksia, joten joka tapauksessa hänen työttömyysetuuttaan leikataan. Tekipä työtön niin tai näin, niin aina leikataan jostain.

Puhelinmyyjä on tässä vain esimerkin vuoksi. Ihan sama pätee muihinkin alipalkkatuihin töihin. Niitä on tehtävä millä tahansa tarjotulla palkalla, tai jostain leikataan.

Epäilin ensin, että aktiivimallin suhdetta toimeentulotukeen ei ole mietitty. Nyt alan epäillä, että se on mietitty hyvinkin tarkkaan. Työttömyysetuutta ja toimeentulotukea saavalle aktiivimalli on se kauan puuhattu vastikkeellinen sosiaaliturva, joka velvoittaa tekemään työtä tuen vastineeksi.

Rehelliset ja taitavat

Kuten tiedetään, niin perustuslain mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Jo hyväksytty työttömyysturvan aktiivimalli ja valmisteilla oleva työnhaun aktiivimalli pistävät epäilemään tuota taitavuutta.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo kertoo, että hän ei huomannut työttömyysturvan aktiivimallin käsittelyssä lainkaan suuria ongelmia, vaan ne selvisivät hänelle vasta lain kumoamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen jälkeen. Jos Orpo olisi perehtynyt lakiesitykseen ja siitä annettuihin lausuntoihin, niin hän olisi saattanut huomata ongelmia. Ihan varmasti hän olisi niitä huomannut, jos olisi kuunnellut eduskunnassa käytyä keskustelua.

Nyt hän on huomannut, ja lisää rahaa on luvassa. Tai ei se rahaa lisärahaa ole, vaan viime vuonna käyttämättä jäänyttä työllistämistukirahaa, joka nyt aiotaan ohjata Te-toimistojen käyttöön. Sen lisäksi puhutaan kymmenen miljoonan euron lisäsatsauksesta, mutta ei sekään uutta rahaa ole. Se on sitä rahaa, joka päätettiin jo vuosi sitten antaa työttömien määräaikaishaastatteluihin. Silloin päätettiin, että raha käytetään kahden vuoden aikana, ja nyt alkoi se toinen vuosi. Aiheellisesti voidaan kysyä, miksi työllistämistukirahaa yleensä jäi käyttämättä, kun sillä olisi voitu palkata ihmisiä tekemään palkkatyötä. Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi vuosi sitten päätettyä rahaa sanotaan nyt uudeksi rahaksi.

Juha Sipilä puolestaan onnistui suututtelemaan juuri ne ihmiset, joita hänen ei olisi missään tapauksessa pitänyt suututella. Yrittäjien syyllistäminen etukäteen tulevasta epäonnistumisesta oli harvinaisen tyhmästi tehty. Sen lisäksi jo valmiiksi ylityöllistetyt työ- ja elinkeinohallinnon työntekijät antavat liittonsa välityksellä hallitukselle sapiskaa. Henkilöstöliitto THHL sanoo hallituksen työvoimapolitiikkaa kepin antamiseksi, ennakoi työntekijöiden joutuvan vastaanottamaan asiakkaiden raivon ja kysyy suoraan, missä viipyvät velvoitteet työnantajille. Kun juuri päätöksen toteuttamisesta vastaavat alkavat kysellä päätöksen järkevyyden perään, niin silloin päättäjien olisi syytä havahtua.

Mutta hallitusta ei tunnu haittaavan. Tulossa on työnhaun aktiivimalli, jota valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Työttömyysturvan aktiivimalli valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä, eikä näiden asioiden yhteensovittamista taida valvoa kukaan. Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTE kiinnittää tähän huomiota omassa kannanotossaan. Sen mukaan jo aktiivimallista puhuminen molemmissa yhteyksissä on sekoittanut asioita, mutta pahempaa on, että aktiivisuuden määritelmä, tarkasteluajanjaksot ja raportointivelvoitteet eivät ole näissä aktiivimalleissa yhteneväiset.

Odotettavissa on siis lisää sekavaa lainsäädäntöä, epäselvyyttä, sotkuja ja ristiriitaisia ohjeita. Saa nähdä kuka ministeri tämän työnhaun aktiivimallin esittelee. Työttömyysturvan aktiivimalli valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta sen esitteli työministeri Jari Lindström sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan ollessa savusaunassa. Lindström on myös puolustanut sitä julkisuudessa Mattilan kieltäydyttyä kaikesta julkisesta keskustelusta.

Rehellisiä ja taitavia Suomen kansalaisia. No, Suomen kansalaisia ainakin.

Sitä sanotaan yhteiskunnaksi

Olen joulun jälkeen kirjoittanut kolmisenkymmentä juttua työttömyysturvan aktiivimallista. Jutuissani olen yrittänyt avata ja selittää tämän huonosti valmistellun ja vuodenvaihteen välipäivinä ilman soveltamisoheita voimaan saatetun lain valuvikoja ja epäkohtia. Niitä epäkohtia ei kukaan ole pystynyt kiistämään, mutta lain kannattajia pääministeristä lähtien epäkohdat eivät haittaa. Ne sivuutetaan kevyesti sanomalla, että ainahan niitä vikoja voidaan korjata jälkikäteen.

Tämän olankohautuksen jälkeen sitten päästäänkin itse asiaan eli tiiraamaan maailmaa omasta pienestä tirkistysluukusta. Sieltä näkyy työttömien laiska massa, joka pitää saada tekemään jotain hyödyllistä. On niin väärin joutua elättämään terveitä ja työkykyisiä joutilaita, jotka haluavat vain lojua kotisohvilla verorahoilla. Heidät on pakotettava ihan mihin tahansa työhön tukien pois ottamisen uhalla.

Tietenkin siitä tirkistysluukusta näkyy muutama tuttu työtön, mutta poikkeuksena massasta juuri he ovat aktiivisia, koulutettuja ja kaikin puolin fiksuja ihmisiä. Heidän pitämisensä kortistossa on rikos ihmisyyttä vastaan, ja juuri heitä pitää yhteiskunnan tukea kaikin mahdollisin tavoin. Kaikki muut ovat omasta halustaan syrjäyneitä laiskureita, joille sympatiaa ei heru.

Tuntuu toivottomalta yrittää selittää näille omassa elinpiirissään pyöriville, että kaikkien työttömien, sairaiden, vanhusten ja muiden heikommassa asemassa olevien elättämistä kutsutaan yhteiskunnaksi. En minäkään sano näille yhteiskunnan tukipylväille, että minä en halua maksaa teidän lastenne lapsilisiä ja koulutusta, osallistua teidän terveydenhoitoonne enkä maksaa teidän läheistenne eläkkeitä. Tehän pärjäätte omillanne, joten pärjätkää sitten. Rakentakaa omat tienne ja viemärinnekin, kun kerran ette yhteiskuntaa mihinkään tarvitse.

He eivät ilmeisesti ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että yhteiskunta ei kuulu vain maksajille, vaan se kuuluu kaikille. Yhteiskunnan arvot ja toimivuus mitataan sillä, miten kaikkein heikoimmista pidetään huolta. Ajatus turhista, laiskoista ja arvottomista työttömistä on paitsi ylimielinen, niin myös vaarallinen. Siitä alkaa ihmisarvon riistäminen kaikilta muita heikoimmilta.

Mutta siihen suuntaanhan tätä maata on viety jo kauan. Olemme menossa takaisin yli sadan vuoden takaiseen yhteiskuntaan, jossa sosiaaliapua sai vain työtä vastaan, ja jossa siitäkin itse ansaitusta avusta piti olla kiitollinen ja nöyrä. Työ nähdään edelleen jokaiselle tarjolla olevana mahdollisuutena, johon ei vain haluta tarttua. Sivuutetaan täysin se tosiasia, että työtä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla kaikille. Siitä huolimatta sitä pitäisi tehdä.

Kun palkallista tekemistä ei löydy, niin pitäisi puuhastella sosiaaliturvan eteen ihan mitä tahansa. Tärkeintä on, että kaikki näyttävät touhukkailta ja ovat tekevinään jotain. Laiskoiksi kuviteltuja tai edes laiskoilta näyttäviä ei siedetä. Heidät pitää pakottaa vähintään tukankampaus- ja käsipäiväkurssille, jotta he lakkaavat olemasta esteettinen haitta. Tämä ilmaistaan tietenkin sanomalla, että heidän asemaansa työmarkkinoilla parannetaan.

Kaiken tämän takana on pyrkimys häivyttää palkan ja sosiaaliturvan ero. Sosiaaliturva halutaan nähdä jonkinlaisena yhteiskunnan maksamana palkkana, jonka eteen on tehtävä työtä tai vaikka sirkustemppuja. Halutaan unohtaa, että työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan työehtosopimusten mukaista palkkaa, jolla on tarkoitus pystyä elättämään itsensä. Sitä ei tehdä vastineeksi sosiaaliturvasta, sillä sen tien päässä on uudenlainen sosialismi. Siinä valtio maksaa palkan sosiaaliturvana ja työn teettäjä pitää hyödyn ja voitot.

***

Lammaslauman pääministeri

-Pidän meitä suomalaisia, joilla menee paremmin tai yrityksiä ja työnantajia kyllä lampaina, jos emme löydä 200 000 ihmiselle joka toinen viikko kolmen tunnin työjaksoa.

Näin puolusti pääministeri Juha Sipilä eilen pääministerin haastattelutunnilla työttömyysturvan aktiivimallia. Samalla hän syyllisti jo valmiiksi yritykset, työnantajat ja kaikki suomalaiset aktiivimallin tulevasta epäonnistumisesta. Sipilä toisti myös tuttua hölynpölyä siitä, että itse asiassa aktiivimalli tuo lisää tukia valtaosalle työttömistä. Omavastuupäivät laskevat seitsemästä viiteen, ja tämä vastaa hänen mukaansa mahdollista 4,65 prosentin alenemaa.

Muistutetaan vielä kerran, että omavastuupäivien väheneminen kahdella vaikuttaa vain työttömyyden alussa, ei muulloin. Leikkaus sen sijaan toistuu jatkuvasti kolmen kuukauden välein, jos työtön ei onnistu täyttämään aktiivisuusehtoa. Lisäksi kyseessä ovat juuri samat kaksi päivää, jotka tämä sama hallitus lisäsi omavastuuaikaan vuosi sitten. Muistutetaan vielä siitäkin, että SAK:n pääekonomisti ei kannattanut päätetyn  kaltaista aktiivimallia, vaan aidosti kannustavampaa. Sitä ei kuitenkaan ollut edes tarjolla, vaan vaihtoehtoehtona olisi ollut kaikkien työttömyystukien suora leikkaus.

Tällainen päättäjien jatkuva älyllinen epärehellisyys ja kaikkien muiden syyllistäminen on ärsyttävää, rasittavaa ja turhauttavaa. Vaikka kuinka monta kertaa väärät tiedot oikaistaisiin, niin heti seuraavana päivänä joku poliitikko tulee toistamaan täsmälleen samat väärät tiedot totena.

Nyt on jo etukäteen löydetty syyllisiksi kaikki työnantajat, kaikki yritykset ja jopa kaikki suomalaiset, jotka eivät palkkaa työtöntä kolmessa kuukaudessa 18 tunnin ajaksi. Pääministeri kuitenkin jätti taas kertomatta, että mikä tahansa palkkaaminen ei käy. Pitää olla työssäoloehdon täyttävä palkkatyö, ja se edellyttää työsopimusta, palkan sivukulujen maksamista ja vähintään 6,91 euron tuntipalkkaa.

1930-luvun pula-aikana kulkumiehiä liikkui etsimässä mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla. Siitä kirjoitti Pentti Haanpää monta novellia, joita suosittelen kaikille luettavaksi. Yksi irvokkaimista on Esa Kurkimaan elämys, jonka kolumnisti Yrjö Rautio nosti reilu viikko sitten onnistuneesti esille. Jotain samantapaista lienee nyt luvassa.

Virkamiehet ovat optimistisesti laskeneet, että aktiivimalli työllistää 8 000 työtöntä. Sitä ei kerrota mihin töihin ja miten pitkäksi ajaksi. Sitäkään ei kerrota, miksi kaikkien yli 300 000 työttömän tukia uhkaa alennus, jos hyötyjiä on näin vähän. Mutta kuten sanottu, niin pääministeri julistautuu aktiivimallin tulevaan epäonnistumiseen jo etukäteen syyttömäksi. Me kaikki muut olemme syyllisiä.

Aktiivimalli on jo ruvennut toimimaan. Epävarmuus lain tulkinnasta ja ristiriitaiset ohjeet ovat jo saaneet työttömiä jäämään pois vapaapalokuntien toiminnasta. Jos me suomalaiset olemme lampaita, niin siinä tapauksessa olemme valinneet pääministeriksemme kaikkein kovapäisimmän pässin.

 

 

Tehtiin tällainen laki…

-Työttömän näkökulmaa tässä on haettu. Tilanteita, jossa työtön joutuisi kohtuuttomaan tilanteeseen eikä sen takia pysty velvoitteita täyttämään, ei saa syntyä. 

Työttömyysturvan aktiivimallin kumoamista vaativan kansalaisaloitteen suosion yllättämät päättäjämmme alkavat kömpiä lomaltaan puolustelemaan säätämäänsä lakia. Toissapäivänä työministeri Jari Lindström syytti vihervasemmistoa tekopyhyydestä, ja eilen pääministeri Juha Sipilä syytti aktiivimallin vastustajia pelottelusta. Syytä huoleen ei kuulemma ole, sillä työttömiltä haetaan henkilökohtaista palautetta ja epäkohtia korjataan tarvittaessa. Enää puuttuu vain lain valmistelusta ja esitelystä vastanneen sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan näkemys, mutta sitä lienee turha odottaa. Hän kieltäytyi kaikesta julkisesta keskustelusta jo viikko sitten.

Jos Sipilä olisi seurannut aktiivimallista käytyä keskustelua, niin hän tuskin kehtaisi puhua läpiä päähänsä. Aktiivimalli asettaa ison osan työttömistä kohtuuttomaan tilanteeseen, sillä malli ei tunne mitään yksilöllisiä ja paikkakuntakohtaisia olosuhteita.  Laki on tämän hallituksen laatimaksi harvinaisen selkeä. Jos työtön ei onnistu kolmen kuukauden aikana saamaan palkkatyötä 18 tunnin ajaksi, ei ansaitse yritystoiminnalla vähintään 241 euroa tai ei mahdu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, niin leikkuri heilahtaa.

Sitä Sipilän kaipaamaa palautetta on tullut runsaasti ja olisi tullut paljon enemmänkin, jos asiasta olisi keskusteltu julkisuudessa ennen lain hyäksymistä. Jos yleisesti olisi tiedetty etukäteen lain joustamattomuudesta, niin Sipilä ja kumppanit olisivat joutuneet itsekin ajattelemaan asiaa jo aiemmin.

Hyvin asiasta vaiettiin. Media kiinnostui aiheesta vasta sitten, kun kansalaisaloite räjähti silmille. Siihen asti oppositio sai keskustella asiasta edukunnassa yksinään, ja mediaa kiinnosti vain vahvempien juomien saaminen kauppoihin.

Sipilän mukaan aktiivimalliin tehdään muutoksia, jos tarve vaatii. Se tarve vaatii jo nyt, mutta tämän hallituksen tapana on aina tehdä ensin laki ja katsoa mitä tapahtuu. Hallitus on unohtanut lainvalmisteluun kuuluvan vaikutusarvioinnin, sillä jo aktiivimallilla saatavien työpaikkojen arvioitu määrä on vastaajasta riippuen milloin mitäkin.

Yksi asia kuitenkin arvioitiin kohdalleen. Kävi miten kävi, niin valtio säästää. Se on kirjoitettu auki hallituksen esityksen perusteluihin:

”Malli kuitenkin parantaa julkisen talouden tilaa sekä silloin kun se onnistuu tavoitteessaan työttömien aktivoitumiseen nykyistä enemmän että silloin, jos sillä ei ole mitään vaikutusta työttömien aktiivisuuteen. Tämä johtuu siitä, että mallin vaikutusten ääritilanteet vahvistavat kumpikin julkista taloutta joko säästämällä työttömyysturvamenoja tai lisäämällä työllisyyttä.”

Hallitus pääsee kehumaan itseään ja työttömät kärsivät, mutta työttömiä lohduttanee Sipilän jalomielinen lupaus:

Tilanteita, jossa työtön joutuisi kohtuuttomaan tilanteeseen eikä sen takia pysty velvoitteita täyttämään, ei saa syntyä. 

Kun niitä kohtuuttomia tilanteita syntyy, niin mahdollisesti lakia viilataan. Todennäköisesti kuitenkaan ei, sillä aina voi syyttää oppositiota pelottelusta ja vihervasemmistoa aiempien vaalikausien aikana tehdyistä leikkauksista. Ja tietysti työttömiä laiskuudesta.

sira

Kuva: Sira Moksi