Missä oikein mennään?

Kun viranomainen puhuu, niin siihen yleensä luotetaan, tai ainakin siihen pitäisi voida luottaa. Poliitikolla on tunnetusti oikeus puhua niin totta kuin osaa, mutta virkamiehen on puhuttava oikeasti totta. Olen huomannut sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin puhuvan joskus kuin poliitikko.

Huhtikuussa Nerg puhui kuin aito maahanmuuttokriitikko sanoen Ruotissa olevan paikkakuntia, joihin viranomaiset eivät uskalla mennä lainkaan ja varoitteli Suomea Ruotsin kohtalosta.  Nopeasti hän korjasi tarkoittaneensa alueita, joissa viranomaiset toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla.

Eilen hän sanoi, että paperittoman lapsen jääminen Suomeen olisi katastrofi, sillä lapsella ei olisi oikeutta edes kouluun. Taas hän joutui korjaamaan puheitaan. Perustuslain, perusopetuslain ja YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus perusopetukseen. Näin on eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjannut jo vuonna 2014.

Korjauksessaan Nerg kyseli miten opetus sitten järjestetään. Siinäpä hänellä ja opetusviranomaisilla onkin päänvaivaa, sillä poliitikot ovat rakentaneet pattitilanteen ja panneet Nergin ja muut virkamiehet puun ja kuoren väliin. Turvapaikan saamisen kriteereitä tiukennettiin poliittisella päätöksellä, ja Migri velvoitetiin noudattamaan tätä linjausta. Näin tehtiin ja koko ajan tehdään lisää paperittomia, joita niinikään poliittisella päätöksellä ei saa sanoa paperittomiksi, vaan laittomasti maassa oleskeleviksi. Neljän ministerin työryhmän päätöksellä kaikki maan viranomaiset opetus- ja sosiaaliviranomaisia myöten velvoitettiin ilmoittamaan paperittomat poliisille palauttamista varten. Tästä linjauksesta kerroin viime joulukuussa.

Poliitikot päättävät ja virkamies joutuu sekä selittelemään että panemaan päätökset täytäntöön. Poliitikot käskevät luottamaan viranomaisiin ja viranomaiset tuomioistuinten päätöksiin. Kun jokainen tekee vain pienen osan kokonaisuudesta, niin kokonaisvastuuta lopputuloksesta ei ole kenelläkään.

Kun nyt rupesin ihmettelemään nykymenoa, niin ihmetelläänpä lisää. Sananvapaus on jokaisella, mutta monet unohtavat sen mukanaan tuoman vastuun. Rautatientorin Suomi ensin-porukka tunkee jatkuvasti kameraa ihmisten naamaan ja ivaa kuvauksen kohdetta. Julkisella paikalla saa pääsääntöisesti kuvata ja tuotokset julkaista, mutta julkaiseminen saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkitön. Näin varsinkin silloin, kun filmin taustalla solvataan kohdetta ja kuvauksen jälkeen pengotaan kohteen yksityiselämää MV:n kaltaisessa roskajulkaisussa. On vain ajan kysymys, kun kuvaajat törmäävät sellaiseen tyyppiin, joka katsoo omaksi oikeudekseen vetäistä tungettelevaa kuvaajaa turpiin.

Myös mielenosoitukseen on oikeus, ja sitä totisesti käytetään. Saa nähdä mitä seuraa aikeista häiriköidä Maailma kylässä -festivaalia mielenosoituksen varjolla.

18624834_10207616736697064_1016327296_n

Netin törkyjulkaisu MV on ihastunut tämä porukan lisäksi myös hengenvaaralliseen leikkiin. MV julkaisi Jari Aarnion oikeudenkäynnin salassa pidettäviä asiakirjoja. Erityisen vakavaksi vuodon tekee se, että asiakirjoja salattiin todistajien turvallisuuden takia. Alan miehenä Ilja Janitskin tietää hyvin, että alamaailmassa vasikoille käy huonosti. Siitä huolimatta Janitskin julkaisi asiakirjat ihan vain kostaakseen poliisille.

Itselleen sika kiusaa tekee, kun kaukalonsa kaataa, sanottiin ennen. Janitskinin olinpaikka Andorrassa on varmasti jo poliisinkin tiedossa, joten jossain vaiheessa leikki loppuu. Saa nähdä kuinka monta ruumista ennättää sitä ennen tulla.

Nyt päästään otsikkoon. Lienen tulossa vanhaksi, kun en enää ymmärrä mitä yhteiskunnallemme on tapahtunut. Poliitikot koheltavat tutulla tavalla ilman vastuuta, ja virkamiehistä on tullut heidän samalla tavalla koheltavia jatkeitaan. Oikeuksia on jokaisella, mutta kenelläkään ei ole enää velvollisuuksia, vastuuta tai edes tervettä järkeä. Poliisia pakeneva rikollinen saa jatkaa toimintaansa jopa ihmishenkiä vaarantavalla tavalla, koska esitutkinta polkee paikallaan ihan vain sen takia, että yhtä andorralaisessa hotellissa oleskelevaa ukkoa ei saada sieltä vastaamaan tekemisistään.

Jos sisäministeri Paula Risikon toivoma armeijataustainen täydennyspoliisi saadaan käyttöön, niin mihin veikkaisitte sitä käytettävän? Laittomasti maassa oleskelevien etsintään, järjestyksen turvaamiseen mielenosoituksissa vai rikollisten kiinniottoon? Vaiko poliitikkojen ja virkamiesten suojelemiseen kansalta? Arvailkaa itse, minä en viitsi.

 

 

 

 

 

Roskapostia

Eräs nimetön isä on huolissaan kouluissa tapahtuvasta kristillisten arvojen ja heteronormatiivisuuden alasaojosta. Hänen 14-vuotiaalle pojalleen on annettu koulussa seksuaalivalistusta. Jopa vähemmistöjen oikeuksien edistämisestä on koulussa puhuttu, ja sitä tämä eräs isä ei pidä neutraalina.

Eräs nimetön opettaja puolestaan on sitä mieltä, että koululaitosta ohjaavat voimakkaasti sekä vasemmistolainen ideologia että liberaalit markkinavoimat. Se näkyy monikulttuurin edistämisenä.

Pohjat lyö eräs tietenkin nimettömän koulun nimetön erityisopettaja, joka kauhistelee kouluissa tapahtuvaa islamisaatiota. Laitetaanpa tästä ihan kuva.
kärkk

Kyseessä on joka kotiin jaettava J.Kärkkäinen Oy:n mainosjulkaisu KauppaSuomi. Mainokset ovat mainoksia eikä niistä sen enempää, mutta lehden ns. toimituksellinen aineisto on kyllä ihan omaa luokkaansa. Tarinat ovat täsmälleen sitä samaa valehtelua, jota netin äärioikeistolaiset rasistiset, islamofoobiset ja kansallissosialistiset piirit ovat levittäneet jo vuosia. Netissä roska tunnistetaan roskaksi ja ammutaan alas, mutta joka kotiin jaettuun paperiroskaan voivat uskoa sellaiset, jotka eivät ole sitä ennen nähneet.

Jutut ovat malliesimerkkejä disinformaatiosta. Isät, opettajat ja koulut ovat nimettömiä, joten faktojen tarkistaminen on mahdotonta. Niinpä voidaan turvallisesti kirjoittaa ihan mitä tahansa. Suvivirsi ja joululaulut kielletään, aapisista poistetaan possunkuvat ja eläinen piirtäminen kielletään. Muslimeille sallitaan kaikki, suomalaisilta kielletään kaikki.

Näitä valheita on helppo tehtailla, mutta vaikea oikaista. Lähteet ovat aina nimettömiä, joten niitä ei pysty tutkimaan. Tarinat sen sijaan ovat niin uskomattomia, että niihin voi uskoa vain umpitollo. Ikävä kyllä heitä löytyy, ja tällä tavalla heitä etsitään lisää.

Lehden ”yleisönosasto” on vielä hurjempaa luettavaa. Juho Taistonen moittii Ranskaa väärin valitusta presidentistä ja pitää tulosta mädän EU-eliitin voittona. Siteerauksista päätelleen kirjoittajalla on läheiset yhteydet netin roskajulkaisu Yle Watchiin.

Akseli Erkkilä meuhkaa yllättävän paljon samalla tavalla kuin nuo nimettömät opettajat vasemmistoeliitin edistämästä monikulttuurista ja kuviteltujen vähemmistöjen oikeuksista. Selkeästi oikealla nimellään esiintyvä Pauli Vahtera maalailee uhkakuvia DDR-Suomesta, jossa islamisoitumista haluava vihervasemmisto bannaa isänmaalliset Fb-käyttäjät pois verkosta ja poliisi takavarikoi heidän tietokoneensa. Huolesta päätellen Vahteralla näyttää olevan kova pelko joutumisesta vastuuseen omista kirjoituksistaan.

Joku Esa Paloniemi vaatii irtolaislakia paperittomille maahanmuuttajille. Hän ei ole ymmärtänyt, että perustuslaki estää laatimasta tiettyä ihmisryhmää koskevaa lakia. Jos irtolaislaki palautettaisiin, niin se koskisi kaikkia sen piiriin kuuluvia. Ensimmäiset kohteet saattaisivat olla vaikkapa Rautatientorilla meuhkaavat Suomi ensin -mielenosoittajat, jotka kuukausikaupalla ovat oleskelleet julkisella paikalla ilmeisen juovuksissa ja nähtävästi ilman työtä ja asuntoa.

J.Kärkkäinen Oy jatkaa siis tutulla linjalla, mutta tällä kertaa ilman juutalaisvastaisuutta. Edelliseen numeroonhan aiheesta kirjoitteli Arvi Pihkalan nimellä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen natsijohtaja Juuso Tahvanainen.

Kun vielä muistetaan, että vuonna 2014 Juha Kärkkäinen tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 90 päiväsakkoon ja tavaratalo J.Kärkkäinen Oy 45 ooo euron yhteisösakkoon, niin nähdään minne tämän postilaatikkoon ilmestyneen netin roskajulkaisu MV:tä muistuttavan julkaisun jäljet johtavat.

Asennekysymys

-Kyllä minä tarttuisin tilaisuuteen, jos en olisi eläkkeellä ja jos olisin työtön. Kaikki työ on arvokasta.

-Se on asennekysymys. Jotkut haluavat mieluummin tulla ruokituksi kotiin kuitn tehdä työtä.

-Tämä on mahdollisuus pysyvään työpaikkaan.

-Minulle kelpaa. Jos vaikka oppisi työtä tekemällä uuden ammatin ja vaikka töihin loppujen lopuksi palkattaisiin – onhan se kai mahdollista?

Nämä ovat toissapäiväiseen työelämäkokeilua käsittelevään juttuuni tulleita kommentteja. Työelämäkokeiluhan on hallituksen uusin innovaatio, jonka tarkoituksena on korvata kuntouttavan työtoiminnan nimellä teetettävä palkaton työ toisella palkattomalla työllä, jota voidaan tehdä kunnissa 12 kuukautta tai yrityksissä 6 kuukautta. Palkkaa ei makseta, vaan jopa kahdeksantuntisesta työpäivästä viitenä päivänä viikossa saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen. Työhön piiskaava kunta saa 10,09 euroa päivältä jokaisesta työelämäkokeiluun passitetusta ja vapautuu työmarkkinatuen maksuosuudesta eli niin sanotusta sakkomaksusta.

Yhteistä kommentoijille viimeistä lukuunottamatta on, että kokeilu ei koske heitä tai ainakin he uskovat, että ei koske. Eläkkeellä olevilla on usein puutteellinen kuva nykyisestä työelämästä ja varsinkin työttömyydestä, joten he eläkööt onnellisina muistellen aikaa, jolloin palkkatyötä sai kysymällä.

Omahyväiset ivaajat ovat oma lajinsa. Sen edustajat pitävät omaa työpaikkaansa varmana ja itseään korvaamattomina. Ikävä kyllä moni heistä putoaa ja on jo pudonnut jysähtäen maan kamaralle irtisanomisilmoitus kourassaan.

Toiveikkaat haluavat uskoa, että tämä on oikeasti mahdollisuus pysyvään työpaikkaan. Saattaa joissain tapauksissa ollakin, mutta mietitäänpä kuitenkin ensin. Työelämäkokeilija saa siis työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Monien mielestä tämä on heidän palkkansa, jonka eteen on tehtävä työtä.

Kahdeksan tunnin työpäivää tekemällä tuntipalkaksi tulee 5,60 euroa, josta maksetaan ennakonpidätystä työmarkkinatuen osalta 20 %. Kulukorvaus on veroton. Työterveyshuoltoa ei ole, eläkettä, lomaa ja lomarahoja ei kerry eikä etenemismahdollisuuksia ole. Jo nykyisin palkattomat työntekijät ovat alempaa kastia, jota samasta työstä palkkaa saavat ylenkatsovat.

Näillä työehdoilla työpaikasta tulee oppivaisimmille ja nöyrimmille helpostikin pysyvä. Niin tulee palkastakin. Koska meillä ei ole laissa säädettyä minimipalkkaa, niin siitä tulee uusi minimipalkka alakohtaisen, työehtosopimuksilla sovitun palkan tilalle. Tästä seuraa se, että työehtosopimuksia ei noudateta eikä niitä tarvitse noudattaa. Palkkaa vaativat voidaan potkaista ulos, koska heidän tilalleen saadaan valtion juuri ja juuri hengissä pitämiä työelämäkokeilijoita. Palkkatyö loppuu kokonaan.

Miettikääpä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, jossa valtio maksaa verovaroista nimellispalkan, jolla ei osteta mitään muuta kuin välttämättömin. Kulutuskysyntähän siinä romahtaa. Myös valtion rahat loppuvat, sillä työmarkkinatuesta maksetulla verolla ei kovin kauan yhteiskuntaa pyöritetä. Hallituksen pitäisi myös poistaa rikoslaista kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva kohta aikansa eläneenä. Muuten poliisille ja tuomioistuimille tulee ruuhkaa.

Tästä työelämäkokeilusta eivät ole innostuneet enempää ammattiyhdistysliike kuin työnantajatkaan. Ay-liike ymmärtää tulossa olevan palkka-alen ja työnantajat eivät halua, että kunta lähettää heille töihin ihmisiä, joiden elämäntilanteesta ja työmotivaatiosta ei ole mitään tietoa ja joita pitää joka tapauksessa perehdyttää työhön. Jokainen järkevä työnantaja haluaa itse valita työtekijänsä ja maksaa heille sellaista palkkaa, joka motivoi tekemään työn kunnolla.

Nyt näyttää siltä, että Sipilän hallitus onnistuu mahdottomassa ja yhdistää kansan tällä työelämäkokeilullaan. Hallituksen kannalta on ikävämpi juttu, että kansa yhdistyy hallitusta vastaan.

18485810_10155267007434354_5003603420807261550_n

Kiitos sille tuntemattomalle, joka teki meemin tästä Ilja Repinin maalauksesta.