Kansalaistottelevaisuus

Uusi oikeusministeri Antti Häkkänen näyttää kuuluvan siihen koulukuntaan, jonka mielestä perustuslaki ei saa estää lainsäädäntöä, vaan sen on joustettava vaalitulosten mukaan. Tämä näkemys on aika harvinen juristeilla, mutta sitäkin tavallisempi oikeistopoliitikoilla. Heillä on kiire muokata yhteiskuntaa mieleisekseen. Tästä nykyhallituksella on kipeitä kokemuksia sen lyötyä päätään monta kertaa perustuslain kulmaan, ja siitä kivusta kumpuavat katkerat puheet perustuslakifundamentalismista.

Häkkänen on myös huolestunut kansalaistottelemattomuudesta, jota harjoittavat kansalaisten lisäksi monet poliitikot.

häkkänen

Perustuslaki on säädetty juuri nykyhallituksen kaltaisten päättäjien varalle, jotka haluavat yhdessä vaalikaudessa runnoa läpi perustuslain kannalta kyseenalaisia lakeja. Kansalaistottelemattomuudella Häkkänen tarkoittanee lakien tarkoituksellista rikkomista siksi, että niitä ei hyväksytä. Jos hän tätä tarkoittaa, niin olen samaa mieltä. Lait on tehty noudatettaviksi ja niitä rikkomalla hankkii vain hankaluuksia itselleen. Sen ovat saaneet nähdä kansalaisten lisäksi myös Häkkäsen huolen aiheena olevat poliitikot. Silti varsinkin Teuvo Hakkarainen on julistanut rikkovansa lakia jatkossakin.

Kansalaistottelemattomuutta on kuitenkin monenlaista. Lakia ei kannata tahallaan rikkoa, mutta mielenosoitukset, boikotit ja yleensä kaikenlainen kritiikki ovat täysin laillista kansalaistottelemattomuutta. Niitäkin tehokkaampi keino on kansalaistottelevaisuus.

Se on sitä, että vaaditaan maan hallitusta ja eduskuntaa säätämään vain perustuslain mukaisia lakeja. Se on sitä, että vaaditaan poliitikkoja ja viranomaisia noudattamaan kaikissa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa lakia ehdottomasti. Se on sitä, että pidetään huoli perustuslain ja muiden lakien takaamien oikeuksien toteutumisesta.

Otetaanpa pari ruohonjuuritason esimerkkiä. Kun terveelle ja työkykyiselle työttömälle tarjotaan palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, niin kansalaistottelevainen vaatii viranomaisia noudattamaan kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 8 §:n 3 momenttia. Sen mukaan kuntouttava työtoiminta on mahdollista vain siinä tapauksessa, että  henkilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön.

Kun Migri tekee turvapaikkahakemuksiin kielteisiä päätöksiä malliasiakirjojen mukaan, niin kansalaistottelevaisilla on oikeus vaatia viranomaista noudattamaan hallintolakia ja hyvää hallintotapaa. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Saman lain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Malliasiakirjan pohjalta tehty päätös ei täytä lain vaatimuksia.

Kun kansanedustaja kirjoittelee rasistisia kommentteja, niin kansalaistottelevainen voi vaatia rikoslain ehdottoman tarkkaa noudattamista. Kansanedustajan asema ei anna erioikeuksia eduskunnan ulkopuolella, vaan lainsäätäjällä on erityisvelvollisuus noudattaa lakia.

Voitte itse keksiä lisää asiota, joissa kansalaistottelevaisuutta voi ja pitää käyttää. Ihan kokemuksesta voin kertoa, että kansalaistottelevaisuus toimii tehokkaammin kuin kapinointi. Halutessaan sillä voi Pahkasikaa siteeraten ajaa viranomaiset hulluuden partaalle ja ylikin, mutta ainakin lakia noudatetaan. Sitä varten lait on säädetty, joten kenenkään ei tarvitse kuunnella selityksiä ”meillä on tällaiset ohjeet” ja ”näin meillä on aina tehty”.

 

 

Kantelu vai rikosilmoitus?

Kun kirjoitan vaikkapa kuntouttavan työtoiminnan lainvastaisuuksista, niin monet kommentoijat vaativat näitä päätöksiä tehneitä virkamiehiä ja työttömiä palkattomana työvoimana käyttäviä työnantajia tuomiolle. Tämä ajattelu on sinänsä loogista, sillä lakia vastaan toimiminen mielletään rikokseksi ja rikoksesta pitää seurata rangaistus.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Tämän lyhyen yhteenvedon kirjoitan siksi, että en jaksa selittää näitä perusasioita jokaisen jutun yhteydessä. Toivottavasti tämä valaisee edes vähän asiaa, vaikka tiedänkin olevani kammottavan huono opettaja. Itselle selviä asioita on yllättävän vaikea selittää sellaiselle, joka ei niitä tunne.

Hallinto- ja rikoslainsäädäntö ovat kaksi eri asiaa. Hallintoa on kaikki julkisen sektorin toiminta, kuten vaikkapa kuntien ja TE-toimistojen toiminta kuntouttavassa työtoiminnassa. Hallinnollisista päätöksistä ei tehdä rikosilmoituksia, vaan niistä valitetaan hallintotuomioistuimiin. Valituskelpoisen päätöksen mukana tulee aina valitusosoitus, jossa annetaan valitusohjeet.

Rikoksia ovat vain rikoslainsäädännössä rikoksiksi määritellyt teot, jotka täyttävät jonkin rikoksen tunnusmerkistön.

Hallinnossa kaikista asioista ei tehdä valituskelpoisia päätöksiä. Esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa edeltävä aktivointisuunnitelma tehdään ainakin periaatteessa asiakkaan ja viranomaisten kanssa yhteistyössä, joten kyseessä on sopimus. Myös kuntouttavasta työtoiminnasta tehdään sopimus, mutta se ei ole työsopimus. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevalla ei ole työsuhdetta eikä mitään sen tuomia oikeuksia, kuten vaikkapa oikeutta palkkaan. Siksi mitään palkkavaatimusta ei voi esittää edes siinä tapauksessa, että työtoiminta järjestetään lainvastaisesti.

Palkattoman työn teettäminen täyttäisi periaatteessa kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, mutta koska siitä on säädetty ihan oma lakinsa, niin toiminta itsessään on laillista. Se voidaan kyllä järjestää lainvastaisella tavalla, mutta silloinkaan se ei ole rikos.

Näissä tapauksissa ainoa keino on kantelu. Se voidaan tehdä joko Aluehallintovirastolle tai suoraan Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jos minulta kysytään, niin suosittelen oikeusasiamiestä. Kokemukseni mukaan aluehallintovirastot löytävät hyvin huonosti lainvastaisuuksia kuntien ja TE-toimistojen toiminnasta, tai ovat ainakin hyviä tulkitsemaan lakia viranomaisille myönteisellä tavalla.

Voivatko virkamiehet sitten tehtailla lainvastaisia päätöksiä ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista? Rikoslaissa on asetettu raja tällaiselle toiminnalle virkarikoksia koskevassa luvussa. Virkarikoksille tunnusomaista yleensä on, että lakia rikotaan tahallisesti ja usein vieläpä hyötymistarkoituksessa.

Huono hallinto ei ole rikos, vaan se on vain huonoa hallintoa. Tässä tulevat kuvaan mukaan virheelliset toimintaohjeet, vakiintuneet väärät menettelytavat ja päätöksen tekevän virkamiehen osaamattomuus. Tämä on sitä monelle tuttua selittelyä, jossa vedotaan sisäisiin menettelyohjeisiin, esimiesten määräyksiin ja siihen, että näin meillä on aina nämä asiat tehty.

Jos ja kun huomaatte vaikkapa terveen ja työkykyisen olevan palkkatyötä korvaavassa työssä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, niin se ei ole poliisiasia. Siitä ei myöskään voi tehdä hallintovalitusta, sillä asiasta tuskin on valituskelpoista päätöstä. Siitä pitää tehdä kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hän voi antaa huomautuksen, joka johtaa laittoman käytännön lopettamiseen. Kantelun voi tehdä kuka tahansa.

Sanottu pätee kaikkeen viranomaistoimintaan, mutta kun nämä asiat nyt tulivat esille kuntouttavan työtoiminnan yhteydessä, niin käytin esimerkkinä sitä.

Siitä sitten vain kantelemaan. Taas kerran Jope Ruonansuun sanoin:

-En minä tiijä toimiiko se, mutta saapihan sitä kokeilla.

 

 

 

Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.