Kansalaistottelevaisuus

Uusi oikeusministeri Antti Häkkänen näyttää kuuluvan siihen koulukuntaan, jonka mielestä perustuslaki ei saa estää lainsäädäntöä, vaan sen on joustettava vaalitulosten mukaan. Tämä näkemys on aika harvinen juristeilla, mutta sitäkin tavallisempi oikeistopoliitikoilla. Heillä on kiire muokata yhteiskuntaa mieleisekseen. Tästä nykyhallituksella on kipeitä kokemuksia sen lyötyä päätään monta kertaa perustuslain kulmaan, ja siitä kivusta kumpuavat katkerat puheet perustuslakifundamentalismista.

Häkkänen on myös huolestunut kansalaistottelemattomuudesta, jota harjoittavat kansalaisten lisäksi monet poliitikot.

häkkänen

Perustuslaki on säädetty juuri nykyhallituksen kaltaisten päättäjien varalle, jotka haluavat yhdessä vaalikaudessa runnoa läpi perustuslain kannalta kyseenalaisia lakeja. Kansalaistottelemattomuudella Häkkänen tarkoittanee lakien tarkoituksellista rikkomista siksi, että niitä ei hyväksytä. Jos hän tätä tarkoittaa, niin olen samaa mieltä. Lait on tehty noudatettaviksi ja niitä rikkomalla hankkii vain hankaluuksia itselleen. Sen ovat saaneet nähdä kansalaisten lisäksi myös Häkkäsen huolen aiheena olevat poliitikot. Silti varsinkin Teuvo Hakkarainen on julistanut rikkovansa lakia jatkossakin.

Kansalaistottelemattomuutta on kuitenkin monenlaista. Lakia ei kannata tahallaan rikkoa, mutta mielenosoitukset, boikotit ja yleensä kaikenlainen kritiikki ovat täysin laillista kansalaistottelemattomuutta. Niitäkin tehokkaampi keino on kansalaistottelevaisuus.

Se on sitä, että vaaditaan maan hallitusta ja eduskuntaa säätämään vain perustuslain mukaisia lakeja. Se on sitä, että vaaditaan poliitikkoja ja viranomaisia noudattamaan kaikissa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa lakia ehdottomasti. Se on sitä, että pidetään huoli perustuslain ja muiden lakien takaamien oikeuksien toteutumisesta.

Otetaanpa pari ruohonjuuritason esimerkkiä. Kun terveelle ja työkykyiselle työttömälle tarjotaan palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, niin kansalaistottelevainen vaatii viranomaisia noudattamaan kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 8 §:n 3 momenttia. Sen mukaan kuntouttava työtoiminta on mahdollista vain siinä tapauksessa, että  henkilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön.

Kun Migri tekee turvapaikkahakemuksiin kielteisiä päätöksiä malliasiakirjojen mukaan, niin kansalaistottelevaisilla on oikeus vaatia viranomaista noudattamaan hallintolakia ja hyvää hallintotapaa. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Saman lain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Malliasiakirjan pohjalta tehty päätös ei täytä lain vaatimuksia.

Kun kansanedustaja kirjoittelee rasistisia kommentteja, niin kansalaistottelevainen voi vaatia rikoslain ehdottoman tarkkaa noudattamista. Kansanedustajan asema ei anna erioikeuksia eduskunnan ulkopuolella, vaan lainsäätäjällä on erityisvelvollisuus noudattaa lakia.

Voitte itse keksiä lisää asiota, joissa kansalaistottelevaisuutta voi ja pitää käyttää. Ihan kokemuksesta voin kertoa, että kansalaistottelevaisuus toimii tehokkaammin kuin kapinointi. Halutessaan sillä voi Pahkasikaa siteeraten ajaa viranomaiset hulluuden partaalle ja ylikin, mutta ainakin lakia noudatetaan. Sitä varten lait on säädetty, joten kenenkään ei tarvitse kuunnella selityksiä ”meillä on tällaiset ohjeet” ja ”näin meillä on aina tehty”.

 

 

Kantelu vai rikosilmoitus?

Kun kirjoitan vaikkapa kuntouttavan työtoiminnan lainvastaisuuksista, niin monet kommentoijat vaativat näitä päätöksiä tehneitä virkamiehiä ja työttömiä palkattomana työvoimana käyttäviä työnantajia tuomiolle. Tämä ajattelu on sinänsä loogista, sillä lakia vastaan toimiminen mielletään rikokseksi ja rikoksesta pitää seurata rangaistus.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Tämän lyhyen yhteenvedon kirjoitan siksi, että en jaksa selittää näitä perusasioita jokaisen jutun yhteydessä. Toivottavasti tämä valaisee edes vähän asiaa, vaikka tiedänkin olevani kammottavan huono opettaja. Itselle selviä asioita on yllättävän vaikea selittää sellaiselle, joka ei niitä tunne.

Hallinto- ja rikoslainsäädäntö ovat kaksi eri asiaa. Hallintoa on kaikki julkisen sektorin toiminta, kuten vaikkapa kuntien ja TE-toimistojen toiminta kuntouttavassa työtoiminnassa. Hallinnollisista päätöksistä ei tehdä rikosilmoituksia, vaan niistä valitetaan hallintotuomioistuimiin. Valituskelpoisen päätöksen mukana tulee aina valitusosoitus, jossa annetaan valitusohjeet.

Rikoksia ovat vain rikoslainsäädännössä rikoksiksi määritellyt teot, jotka täyttävät jonkin rikoksen tunnusmerkistön.

Hallinnossa kaikista asioista ei tehdä valituskelpoisia päätöksiä. Esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa edeltävä aktivointisuunnitelma tehdään ainakin periaatteessa asiakkaan ja viranomaisten kanssa yhteistyössä, joten kyseessä on sopimus. Myös kuntouttavasta työtoiminnasta tehdään sopimus, mutta se ei ole työsopimus. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevalla ei ole työsuhdetta eikä mitään sen tuomia oikeuksia, kuten vaikkapa oikeutta palkkaan. Siksi mitään palkkavaatimusta ei voi esittää edes siinä tapauksessa, että työtoiminta järjestetään lainvastaisesti.

Palkattoman työn teettäminen täyttäisi periaatteessa kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, mutta koska siitä on säädetty ihan oma lakinsa, niin toiminta itsessään on laillista. Se voidaan kyllä järjestää lainvastaisella tavalla, mutta silloinkaan se ei ole rikos.

Näissä tapauksissa ainoa keino on kantelu. Se voidaan tehdä joko Aluehallintovirastolle tai suoraan Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jos minulta kysytään, niin suosittelen oikeusasiamiestä. Kokemukseni mukaan aluehallintovirastot löytävät hyvin huonosti lainvastaisuuksia kuntien ja TE-toimistojen toiminnasta, tai ovat ainakin hyviä tulkitsemaan lakia viranomaisille myönteisellä tavalla.

Voivatko virkamiehet sitten tehtailla lainvastaisia päätöksiä ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista? Rikoslaissa on asetettu raja tällaiselle toiminnalle virkarikoksia koskevassa luvussa. Virkarikoksille tunnusomaista yleensä on, että lakia rikotaan tahallisesti ja usein vieläpä hyötymistarkoituksessa.

Huono hallinto ei ole rikos, vaan se on vain huonoa hallintoa. Tässä tulevat kuvaan mukaan virheelliset toimintaohjeet, vakiintuneet väärät menettelytavat ja päätöksen tekevän virkamiehen osaamattomuus. Tämä on sitä monelle tuttua selittelyä, jossa vedotaan sisäisiin menettelyohjeisiin, esimiesten määräyksiin ja siihen, että näin meillä on aina nämä asiat tehty.

Jos ja kun huomaatte vaikkapa terveen ja työkykyisen olevan palkkatyötä korvaavassa työssä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, niin se ei ole poliisiasia. Siitä ei myöskään voi tehdä hallintovalitusta, sillä asiasta tuskin on valituskelpoista päätöstä. Siitä pitää tehdä kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hän voi antaa huomautuksen, joka johtaa laittoman käytännön lopettamiseen. Kantelun voi tehdä kuka tahansa.

Sanottu pätee kaikkeen viranomaistoimintaan, mutta kun nämä asiat nyt tulivat esille kuntouttavan työtoiminnan yhteydessä, niin käytin esimerkkinä sitä.

Siitä sitten vain kantelemaan. Taas kerran Jope Ruonansuun sanoin:

-En minä tiijä toimiiko se, mutta saapihan sitä kokeilla.

 

 

 

Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.

Laki, hyvä hallintotapa ja poliittinen vastuu

Heidi Hautala erosi ministerin tehtävistä, koska hänen luottamuksensa loppui. Juridiselta kannalta hän ei välttämättä toiminut vastoin lakia. Aloite rikosilmoituksen perumisesta Greenpeace-aktivisteja vastaan tuli ilmeisesti poliisilta ja Hautalan alaiset virkamiehet hoitivat viestittelyn valtion kokonaan omistaman yhtiön johdolle. Osakkeenomistajat voivat vaihtaa yhtiön johdon halutessaan, joten sillä uhkaileminen ei sinänsä ollut vastoin lakia.

Moraalisesti toiminta oli kyseenalaista, joten eroaminen oli paikallaan. Nyt nähtiin selvästi se paljon puhuttu poliittisen vastuun kantaminen paitsi omista, niin myös alaisten tekemisistä. Tätä soisi tapahtuvan useamminkiin.

Joiltain sitä poliittista vastuuta näköjään vaaditaan enemmän kuin toisilta tai sitten joidenkin luottamus vain on suurempi kuin toisten. Pääministeri Jyrki Katainen ja hänen alaisensa virkamiehet junailivat Pekka Himaselle 700 000 euron arvoisen sopimuksen tulevaisuusselonteosta ohi kaikkien tavanomaisten kanavien. Suomen Akatemiaa painostettiin ottamaan projekti tutkimusohjelmaan. En tiedä uhattiinko ketään mitenkään, mutta ainakin annettiin ymmärtää, että näin nyt joka tapauksessa tehdään.

Asiasta kanneltiin oikeuskanslerille ja hallitukselle tuli kiire hyväksyttää eduskunnalla menettelyn lainmukaisuus. Näin sidottiin oikeuskanslerin kädet ja hän pystyi tämän päätöksen jälkeen tutkimaan asiaa vain hyvän hallintotavan kannalta. Hän totesi menettelyn hyvän hallintotavan vastaiseksi. Asia haudattiin eikä poliittista vastuuta pantu puntariin.

Valtiovarinministeriön kuntaosastoa johtaa kuntaministeri Henna Virkkunen. Kuntaosaston esistyksestä valtioneuvosto teki viime keväänä lainvastaisen päätöksen. Viime syksynä Joensuu ja Outokumpu käynnistivät vapaaehtoisen kuntaliitosselvityksen. Valtioneuvosto määräsi kevättalvella myös Kontiolahden, Liperin ja Polvijärven osallistumaan tähän selvitykseen vastoin kuntien tahtoa, vaikka voimassaoleva laki ei tälläistä määräystä oikeuttanut. Määräystä perusteltiin sillä hetkellä vasta valmisteilla olevalla lailla, joka tuli voimaan monta kuukautta tämän päätöksen jälkeen.

Samaan liitosselvitykseen liittyy toinen juridinen kummallisuus. Perustuslakivaliokunta edellyttää kuuden kuukauden harkinta-aikaa kuntajakoselvitykseen määrätyille kunnille. Uusi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislaki tulee eduskunnan käsittelyyn vasta ensi keväänä. Tämän lain tultua voimaan joskus tulevaisuudessa alkaa kulua kuuden kuukauden aika liitosselvitysten tekemisille.

Nämä liitoskunnat on kuitenkin määrätty päättämään liitoksesta jo ensi tammikuussa, vaikka lakia ei vielä ole edes hyväksytty. Kunnilla on siis edessään haulikkohäät ihan sote-sokkona.

Kontiolahtelainen kunnallisneuvos Jussi Puhakka on tehnyt asiasta kantelun oikeuskanslerille. Valtioneuvosto näyttää päättäneen pakkoliitoksista kuntaministerin esityksestä ilman voimassaolevaa lakia. Saa nähdä mitä tapahtuu. Päättääkö eduskunta taas sitoa oikeuskanslerin kädet toteamalla ministerin toiminnan lailliseksi? Vai pyhittääkö tarkoitus keinot ja menettely todetaan tarkoituksenmukaiseksi?

Miten olisi, jos kerrankin tutkittaisiin kunnolla laillisuuskysymykset, hyvän hallintotavan mukaisuus ja punnittaisiin myös se poliittinen vastuu?

Jyrki Katainen tuskaili jossain yhteydessä sitä, että aina mennään lakikirja edellä ja sillä tavalla vaikeutetaan poliittista päätöksentekoa. Hänen hallituksensa ei totisesti mene lakikirja edellä, vaan nojaa päätöksensä vasta valmisteilla olevaan lakiin. Vähät siitä, että perustuslaki edellyttää kaiken hallintotoiminnan perustuvan voimassaolevaan lakiin.

Moukan tuurilla

Jos ihminen jatkuvasti ajaa sokkona samaan risteykseen katsomatta sivulleen ja toteaa, että ei sieltä ole ennenkään ketään tullut, niin hän luottaa siihen kuuluisaan moukan tuuriin. Vähän samalla tavalla tuntuu pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan kunnanvaltuusto suhtautuvan tarkastuslautakunnan puheenjohtajan valtuustossa esittelemään tilintarkastuskertomukseen. Paikallislehden mukaan valtuustoryhmät olivat kuitanneet kritiikin suunnilleen sanomalla, että aina on selvitty ja selvitään nytkin.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja tietää mistä puhuu. Hän on 70-vuotias entinen pankkimies, joka on toiminut valtuutettuna jo 35 vuotta. Häntä kannattaisi kuunnella. Hän lateli valtuustolle havaittuja ongelmia, jotka toistuvat vuodesta toiseen.

Kunnan talous menee jyrkästi alaspäin. Kunta on kyllä edelleen velaton, mutta kannattavuus heikentyy koko ajan. Tulot pienenevät, mutta menot eivät. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimi on syyllistynyt jatkuvasti alibudjetointiin, joka tietenkn kostautuu lisämäärärahojen tarpeena.

Kuntastrategian toteutumisessa on ongelmia. On pidetty hyviä seminaareja ja laadittu kelvollinen strategia, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Kukaan ei ole jaksanut miettiä, miten strategia toteutetaan käytännön tasolla.

Johtaminen on jatkuva ongelma vähän kaikilla sektoreilla. Erityisiä moitteita virkamiehistö saa taas kerran hyvän hallintotavan noudattamatta jättämisestä. Asioiden valmistelu on puutteellista, esityslistoista puuttuu liitteitä ja toiminta on usein täysin vastoin hallintosäännön määräyksiä. Itse hallintosääntökin alkaa olla sekava tilkkutäkki, koska sitä on uudistettu tipoittain kulloisenkin tarpeen mukaan.

Tästä hyvästä hallintotavasta olen kirjoittanut parin vuoden sisällä aika monta juttua. Nähdäkseni  ongelma ei niinkään ole itse hallintosäännössä, vaan sen noudattamatta jättämisessä. Liian usein näyttää siltä, että sitä ei edes tunneta. Tästä seuraa sitten ongelmia koko päätöksentekoprosessissa toimivallasta ja valmistelusta alkaen. Kokouksissa toimitaan vastoin sääntöjä ja pöytäkirjoihin tulee alkeellisia virheitä.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtajan peräänkuuluttama hallintosäännön kokonaisuudistus olisi tarpeen. Ei uusi sääntö tietenkään ratkaise itse perusongelmaa, joka on henkinen laiskuus sisäistää hyvän hallintotavan vaatimukset. Olisi siitä kuitenkin se hyöty, että ainakin uuden säännön valmistelijat joutuisivat perehtymään asiaan ihan kohta kohdalta.

Mikä tämä hallintosääntö sitten on? Kuntalain 50 § määrittelee 15 kohtaa, jotka hallintosäännössä on ainakin oltava ja joilla kunnan toimielinten toiminta järjestetään. Kunnan johtavat virkamiehet voisivat aloittaa asian opiskelun lukemalla tämän lainkohdan.

Miksi minä sitten jatkuvasti jankutan asiasta? Pidän itseäni hallintojuridiikan ammattilaisena, joten joskus minua hirvittää lukea esityslistojen ja pöytäkirjojen alkeellisia virheitä. Ne olisi kovin helppo välttää eikä kukaan pääsisi valittamaan ainakaan muotovirheiden perusteella. Itse asioista voi olla montaa eri mieltä, mutta menettelyvirhe on turha ja kalliiksi käyvä laiminlyönti.

Moukan tuurilla voi ajaa siihen risteykseen onnistuneesti monta kertaa, mutta aina silloin tällöin rysähtää.