Pääministerin nahkatakki

Kun pääministeri Sanna Marin kertoi Ruotsin vierailullaan selkeästi Suomen suunnan olevan kohti Natoa, niin oikeastaan yllätyin median ja kansalaisten reaktiosta. Marinin päällä oli nahkatakki, ja jos uutisointi olisi sujunut totutulla tavalla, niin Marinia olisi vaadittu eroamaan tyylivirheen takia. Nyt lähinnä naureskeltiin ruotsalaisille pahastujille, joiden mielestä yksikään ruotsalainen poliitikko ei uskaltaisi käyttää samanlaista vaatetta. Oikeastaan median pitäisi nyt naureskella itselleen.

Ehkä meillä on järkiinnytty vakavien asioiden edessä ja jätetty pois koko Marinin pääministerikauden jatkunut joutavointi. Nyt on keskitytty olennaiseen. Niin olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten ja keskittyä pääministerin ja hallituksen tekemisiin sen sijaan että on nostettu kohua milloin mistäkin Marinin tekemisistä.

On ollut bleiserikohua, aamupalakohua, saunakaljakohua, reppukohua, urheilutoppi- kuuloke- ja remonttikohua, boomerkohua ja puhelinkohua. Viimeisin yritys nostaa kohua oli uutisointi pääministerin “ökyasunnosta”, mutta se ei enää kiinnostanut oikeastaan ketään. Kaikkien näiden kohujen tarkoitus oli vain huudattaa kansaa, ja kansahan totteli. Jokaisen tekemällä tehdyn kohun yhteydessä pääministeriä vaadittiin eroamaan.

Onneksi hän ei edes aikonut erota. Nyt hänen johtamansa hallitus linjaa yhdessä presidentin kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tiukan määrätietoisesti. Viimeinkin myös uutisointi on asioihin keskittyvää.

Niin olisi saanut olla koko hallituskauden ajan. Marinin hallitus on joutunut hoitamaan sellaisia asioita, joita yksikään hallitus ei ole kohdannut sitten viime sotien. Ensin tuli koronapandemia, jonka hallitus onnistui hoitamaan niin hyvin kuin se yleensä voitiin hoitaa. Tilanne oli uusi koko maailmalle, ja kuten Marin sanoi jo pandemian alussa, niin virheiltäkään ei vältytä. Ei vältytty, mutta niistä huolimatta Suomi on selvinnyt keskimääräistä paremmin.

Samaan aikaan pandemian kanssa hallitus on tehnyt hyvinvointialueiden toteutettavaksi soteuudistuksen ja investoinut merkittävästi osaamiseen ja koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Sipilän hallituksen poistama subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettu, päiväkotien ryhmäkokoja on pienennetty ja päivähoitomaksuja alennettu. Oppivelvollisuutta on laajennettu, jotta jokainen peruskoulun päättävä nuori saa vähintään toisen asteen koulutuksen. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty ja korkeakouluille on annettu uusia koulutusvastuita.

Perhevapaauudistus on saatu valmiiksi, ja se tulee voimaan elokuussa 2022. Vanhempainvapaapäivien määrä kasvaa ja vapaiden käytön joustavuus lisääntyy. Vanhustenhoitoon on asetettu sitova hoitajamitoitus, joka parantaa palveluiden laatua. Vanhuspalvelulain toinen osa täydentää kotiin vietävien palveluiden yksilöllistä hoitoa.

Talous on toipunut vuoden 2020 laskusta nopeasti. Kasvu on ripeää, työllisyys on ennätystasolla ja investoinnit ovat kasvaneet vauhdilla. Työttömiä kurittanut aktiivimalli on purettu, ja muistutan vielä, että uusi pohjoismaisen työnhaun malli ei ole aktiivimalli kakkonen, vaan uusi työnhaun malli. Se asettaa uuden työnhakuvelvoitteen, mutta samalla lyhentää kaikkia karensseja. Työnhakumallien vertailun voitte lukea täältä.

Tämän kaiken ja paljon muuta on saanut aikaan tyttö-, sukkahousu- ja huulipunahallitus, jota johtaa kaupan kassaksi sanottu Bile-Sanna. Nyt saman hallituksen aikana Venäjä hyökkäsi oikeudettomasti Ukrainaan, ja sodalla on mittavia taloudellisia ja ulkopoliittisia seurauksia myös Suomelle. Tärkein seuraus on Naton jäsenyys, joka etenee kuin juna.

Muistatteko vielä, että viime eduskuntavaaleissa SDP:n vaalivoitto oli niukka? Tarkkaan ottaen eroa perussuomalaisiin oli vain 7 666 ääntä. Jos ne olisivat jääneet puuttumaan, niin pääministerinä olisi näiden kriisien keskellä ollut Jussi Halla-aho ja valtiovarainministerinä Petteri Orpo. En tiedä miten he olisivat pandemian ja Ukrainan sodan vaatimat toimet hoitaneet, mutta sen uskallan arvata, että uudistukset parempaan suuntaan olisivat jääneet tekemättä.