Korutonta kertomaa

Amnesty Internationalin julkaisemaa vuosiraporttia käsiteltiin eilen Ylen aamussa ja ainakin Helsingin Sanomat siitä uutisoi, mutta sitten aihe hukkui muiden uutisten joukkoon. Se on varmasti helpotus monelle, sillä raportti nostaa ikävästi esille muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan, perusturvan tason, turva­paikan­hakijoiden oikeusturvan sekä aseista­kieltäytyjien ja saamelaisten oikeudet. Myös translain uudistaminen viivästyy jatkuvasti.

Perusturvan liian alhaisesta tasosta Suomi saa huomautuksia jatkuvasti, mutta silti kyselytutkimusten suosituin puolue esittää työttömien perusturvan leikkaamista. Ukrainan sota nostaa hintoja, joten hinnannousua vaaditaan kompensoitavaksi kaikille muille paitsi köyhille. Somen kommenteista päätellen tämän ajatuksen kannattajilla ei ole minkäänlaista käsitystä perusturvan tasosta. He eivät tiedä eivätkä haluakaan tietää työmarkkinatuen tai toimeentulotuen  euromääriä, vaan heille riittää kun sanotaan liian suurien tukien houkuttelevan laiskottelemaan. Heille tekisi hyvää joutua elämään muutama kuukausi työmarkkinatuella, joka on bruttona 34,50 euroa päivässä. Tai toimeentulotuella, joka on 514,82 euroa kuukaudessa.

Ukrainan sota paljasti ikävästi Suomen ja koko Euroopan kaksoisstandardit pakolaisten kohtelussa. Tähän asti on keskitytty pitämään pakolaiset poissa eli “vähentämään vetovoimatekijöitä”, mutta nyt asenteet ovat muuttuneet täysin. Onneksi ovat muuttuneet, mutta se muutos ei ulotu aiemmin tulleisiin turvapaikanhakijoihin. Meillä Suomessa on yhä noin 3 000 vuosina 2015-16 tullutta turvapaikanhakijaa, jotka joko ovat yhä turvapaikkajärjestelmässä tai joille on tehty äskettäin viimeisin kielteinen päätös. Osa heistä ei voi palata lähtömaahansa, koska maa ei ota heitä vastaan. Heistä tehtiin lakimuutoksilla paperittomia, joita ei saa edes sanoa paperittomiksi, vaan heitä pitää ihan ministeritason linjauksella sanoa laittomasti maassa oleviksi.

Tämä eriarvoinen kohtelu oikeutetaan ihan yleisesti sanomalla näin:

Näin helppoa on itsepetos. Tosiasiassa vuosina 2015-16 tulleista turvapaikanhakijoista suunnilleen puolet eli 14 000 oli naisia ja lapsia, kuten toissapäivänä kerroin. Lisäksi unohdetaan aktiivisesti se tosiasia, että sisällissodissa ei puolusteta maata vieraan valtion hyökkäykseltä, vaan taistellaan jopa naapureita tai pahimmassa tapauksessa omia sukulaisia vastaan. Tässä taas esimerkkikuva Syyrian sisällissodasta verrattuna Ukrainan sotaan, ja lisää aiheesta voitte lukea täältä.

(Kuva: Facebook/Ville Sundell)

Tätä asenteen täyskäännöstä perustellaan kääntämällä myös moitteet aiemmin pakolaisia puolustaneisiin. He ovat kuulemma pettyneitä nyt, kun kaikki kannattavat Ukrainan pakolaisten vastaanottamista. Nyt he eivät järjestä edes pakolaiset tervetulleiksi toivottavia mielenosoituksia, joten hehän vastustavat Ukrainan pakolaisia. He ovat kateellisia perussuomalaisille, jotka nyt haluavat ottaa pakolaisia.

Tämähän on paskapuhetta ja pelkkää oman kilven kiillottamista. Kukaan ei ole sanallakaan vastustanut Ukrainan pakolaisten tuloa, vaan ihan samat järjestöt ja henkilöt pakolaisia ovat auttamassa kuin ennenkin. Asiasta ei vain tarvitse pitää ääntä, koska aiemmin pakolaisten tuloa vastustaneet pitävät siitä äänestä huolen. Jotkut heistä ovat mukana auttamassa myös teoillaan, siitä he ansaitsevat kiitoksen.

Minulla on muuten kysymys näille mielensä muuttaneille. Miten suhtaudutte vaikkapa venäläiseen asevelvolliseen, joka hakee Suomesta turvapaikkaa välttyäkseen sotimasta Ukrainassa? Toivotatteko hänet tervetulleeksi vai pitääkö hänen “puolustaa isänmaataan” taistelemalla Ukrainassa? Jos olette loogisia, niin hänhän ei teidän ajattelunne mukaan ole “oikea” pakolainen, vaan sotaa välttelevä nuori ja terve mies.

Ihmisoikeuksien ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukaan vastaus on selvä. Jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, ja siihen koko järjestelmä perustuu. Jos ruvetaan jakamaan pakolaisia jo etukäteen oikeisiin ja vääriin, niin toimitaan mielivaltaisesti omien ennakkoluulojen mukaan. Turvapaikkaprosessi perustuu yksilölliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Ukrainan pakolaiset ovat vähän eri asia, sillä heihin sovelletaan ensimmäistä kertaa tilapäistä suojelua, joka on prosessina paljon turvapaikkamenettelyä kevyempi.

Voisin tietysti puhua Amnestyn raportista enemmänkin, mutta esimerkiksi naisiin kohdistuvasta syrjinnästä ja sen peittelystä riittäköön vain maininta Olympiakomitean toiminnasta. Amnestyn vuosiraportti laittaa naamamme eteen peilin, johon katsominen on monelle epämieluisaa.

Ne korutont’ on kertomaa, ne ota, kallis synnyinmaa.

***

Kokeilen kommentoinnin sallimista. Kokeilkaa te joskus ihan oikeasti ajatella ennen kirjoittamista.