Perimmäinen syy

Oletteko koskaan miettineet syytä siihen, että media nostaa jatkuvasti esille Siivooja-Marian kaltaisia, jotka sanovat saavansa toimeentulotukea enemmän kuin saivat työstään palkkaa? Tai Skeitti-Juusoja, jotka eivät halua tehdä työtä? Tai työnantajia, jotka eivät tunnu löytävän työntekijöitä?

Ja miksi uutisten aiheeksi nousevat pari tuhatta tukihuijaria, jotka yleensä jäävät kiinni ja tuomitaan petoksesta, vaikka suurempi ongelma ovat ne tuhannet tukeen oikeutetut, jotka eivät osaa tai kehtaa sitä tukea hakea? Tai miksi Kela päätti julkaista tiedon siitä, että se maksaa noin 65 000 suomalaisen asumiskulut kokonaan asumistukena ja sen lisäksi myönnettävänä toimeentulotukena? Tähän asti toimeentulotuen määriä ei ole kerrottu, koska ne olisi pitänyt koota yksitellen eri kunnista. Nyt kun tieto on helposti saatavilla Kelasta, niin summa katsotaan tarpeelliseksi julkaista vieläpä sen suuruutta korostaen.

Miksi tällaisia uutisia ilmestyy jatkuvasti, vaikka tosiasiassa työttömyysetuuden hakeminen voi tuottaa ikäviä yllätyksiä? Sitä ”runsaskätistä” tukea ei saakaan. Lainsäädäntö on täynnä sudenkuoppia, joita perusrehellinen kansalainen ei osaa aavistaakaan, ja joihin hän siksi putoaa armotta. Lisäksi jokainen toimeentulotuella elävä tai heitä tunteva tietää, että sillä ei juhlita.

Syy uutisointiin on tässä:

Se, että työnteon ei aina koeta olevan rahallisesti kannattavaa, johtuu sosiaaliturvan tasosta suhteessa työmarkkinoilta tarjolla olevaan palkkaan.

Työryhmä toteaa, että koska palkka määräytyy pääasiallisesti markkinoilla, kannustinloukkujen purkaminen edellyttää joko sosiaaliturvan alentamista, palkkaan ja sosiaaliturvan kohdistuvan verotuksen eriyttämistä tai sosiaaliturvaan liittyvän tarveharkinnan muutosta.

Kannustinloukkujen purkamisessa sosiaaliturvan alentaminen tai tarveharkinnan kiristäminen on julkisen talouden kannalta edullisinta, tarveharkinnan lieventäminen taas kalleinta. Kannustinloukkujen lieventämisen yksi vaihtoehto on sosiaaliturvan vastikkeellisuuden lisääminen.

Tämä on jo viime maaliskuussa julkaistun valtiovarainministeriön asettaman kannustinloukkuja ja alueellista liikkuvuutta selvittäneen työryhmän tekstiä.

Työryhmä otti annetuksi lähtökohdaksi sen, että tuet ovat liian suuria suhteessa palkkoihin. Vahingossakaan työryhmän mieleen ei tullut ajatella, että jospa jotkin palkat ovatkin liian pieniä. Palkkojen pienuus on ylhäältä annettu, koska ne määräytyvät markkinoilla. Ja mitä enemmän sosiaalietuuksia pienennetään, niin sitä varmemmin saadaan ihmiset tekemään työtä ihan millä tahansa palkalla.

Yksi on kuitenkin kantona kaskessa eli ammattiyhdistysliike. Ja kuten olemme huomanneet, niin sitä vastaan on kohdistunut yhtä hurja ryöpytys. Jatkuvasti vaaditaan jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista ja jo nyt avoimien taloustietojen avoimuutta. Puhutaan leveästi elävistä ay-herroista, jotka lihovat työtä tekevien jäsenmaksuilla, vaikka varallisuutta on vain noin 1 500 euroa jäsentä kohti. Lakon aikana se on äkkiä syöty.

Tämän suorastaan lapsellisen läpinäkyvän propagandan syy ja tarkoitus ovat selviä. Tuet pois, palkat alas. Millä sitten eletään, se on toinen juttu, eikä se tunnu hallitusta kiinnostavan. Eniten ihmetyttää se, että monet pienituloisetkin uskovat tähän propagandaan.

EDIT 28.7.2017 klo 14.40: Kelan viestintäpäällikkö Minna Latvala ilmoitti, että toimittaja otti yhteyttä Kelaan ja kysyi tietoa asunnoista, joiden vuokran Kela maksaa kokonaan. Tieto saatiin Kelan tilastoista ja annettiin toimittajalle. Sinänsä mielenkiintoista tietoa ei siis julkaistu Kelan aloitteesta.

 

 

 

Viilataan sitten pilkkua

Olen kolmessa eri jutussani käsitellyt Siivooja-Mariaa, joka saa toimeentulotukea enemmän kuin sai palkkaa työstään siivoojana. Jutut löytyvät täältätäältä ja täältä. Kiinnostuin tapauksesta siksi, että ensimmäisen uutisen faktat olivat puutteelliset. Toinen, selventävä uutinen täytti aukot, mutta se oli myöhäistä. Asiasta tuli totuus, ja nyt leviää tieto siitä, että Kela myöntää näin voivan tapahtua. Tämä tietenkin luetaan niin, että sitä tapahtuu aina.

Maria kertoi saavansa Kelan kautta toimeentulotuen lisäksi 225 euron elatusmaksun yhdestä lapsesta sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella 143 euroa. Nämä molemmat ovat Kelan sivujen mukaan toimeentulotukilaskelmassa huomioon otettavia tuloja, jotka alentavat perustoimeentulotukea. Niitä ei siis saa toimeentulotuen lisäksi.

Lisäksi Kelan mukaan täysimääräinen elatustuki on 150,50 euroa, ei 225 euroa.  Mikäli elatussopimuksen mukainen elatusmaksu on 225 euroa, mutta elatusvelvollinen laiminlyö maksun, niin silloin huoltaja voi hakea sopimuksen mukaisen maksun Kelasta ja Kela perii sen sitten elatusvelvolliselta. Tämäkin elatusmaksu on toimeentulotukea laskettaessa tukea vähentävää tuloa eli sekään ei tule toimeentulotuen lisäksi.

Alle JHL:n talukkopalkan olevasta bruttopalkasta 1 512 euroa käteen jäi 350 euron työmatkakulujen jälkeen 900 euroa eli ilman matkakuluja 1 250 euroa. Minä sanoin oikean veroprosentin Marian tuloilla olevan 2, jolloin nettotulo olisi 1 398 euroa. Kun tästä vähennetään työmatkoihin tarvittavat 350 euroa, niin summa on 1 048 euroa. Se on enemmän kuin Marian kertoma 900 euroa.

Maria kertoo saavansa toimeentulotukena satasen enemmän kuin työstä käteen jääneet 900 euroa eli tuet ovat noin tuhat euroa. Oikea nettotulo on kuitenkin 50 euroa enemmän kuin Marian saama perustoimeentulotuki. Ilmeisesti täydentävä ja ennaltaehkäisevä tuki nostavat tuen määrän tilapäisesti yli nettotulon.

Kun kerroin tämän oikean veroprosentin, niin jotkut kommentoijat leimasivat minut valehtelijaksi ja vaativat minua todistamaan puheeni. Todistetaan sitten.

Laitetaan verolaskuriin vuosituloksi lomarahoineen 20 000 euroa. Otetaan kunnaksi ihan keskiverto kunta, jonka veroprosentti on 21,50. Nimen perusteella oletetaan Marian kuuluvan kirkkoon. Työmatkakuluiksi laitetaan Marian ilmoittamat 350 euroa kuukaudessa verottajan hyväksymän 11 kuukauden ajalta. Sitten annetaan laskurin laskea.

1

2

Maria maksaa veroja koko vuonna 1 307 euroa eli kuukaudessa 109 euroa. Hänen nettotulojensa pitäisi siis olla 1 400 euron luokkaa kuukaudessa. Niin ne lopullisessa verotuksessa tulevat olemaankin. Puheet käteen jäävää palkkaa suuremmasta toimeentulotuesta eivät verolaskurin mukaan pidä paikkaansa.

Jos tästä nettotulosta vähennetään vielä Marian polttoaineeseen ja auton ylläpitoon käyttämät 350 euroa, niin elämiseen käytettäväksi jäi 1 050 euroa. Alkuperäinen väitteeni pitää siis paikkansa. Marialle jäi töissä ollessaan käyttöön enemmän rahaa kuin nyt perustoimeentulotuesta. Ennaltaehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki voivat nostaa tukien määrää tilapäisesti.

Miksi Mariasta ihan oikeutetusti tuntuu siltä, että työstä saadusta palkasta jää liian vähän käteen? No tietysti siksi, että siitä hänen tuloillaan jää oikeasti liian vähän käteen. Syynä ei ole verotus, vaan liian pieni palkka. Kun Marian ei nyt virkavapaalla ole tarvinnut ajaa päivittäin pitkää työmatkaa, niin rahaa ja aikaa säästyy. Ajan hän on käyttänyt hyödyllisesti ja rahaa säästäen, koska on voinut hyödyntää sekä kauppojen tarjouksia että ruoka-apua.

Mutta tarinahan elää. Kaikkien asiaa käsittelevien uutisten kommenttiosio on tätä. 1990-luvun laman aikaan tämä Lapinlahden Lintujen sketsi ymmärrettiin huumoriksi, mutta nykyisin ihmiset puhuvat näin tosissaan.

 

EDIT 23.7.2017 klo 12.20: Korvattu alkuperäisen jutun laskelmassa ollut työmatkakulujen verottajan hyväksymä määrä Marian ilmoittamalla 350 eurolla.

EDIT 23.7.2017 klo 14.15: Oikeasti Marian verot ovat vielä tätäkin pienemmät. Matkakulut lasketaan kilometrien perusteella 0,24 euroa/km. Maria kertoi kilometrien olevan päivittäin 160 km, eli 160 x 0,24 = 38,40 euroa/pv. Kuukaudessa työpäiviä on 21 eli 21  x 38,4o = 806,40. Tämä kerrotaan 11 kuukaudella 806,40  euroa x 11 = 8870,40 euroa/vuosi.

Näillä verottajan todellisuudessa hyväksymillä kuluilla laskelmasta tulee tällainen:

Vero 1

Vero 2

Todellisuudessa Maria maksaa veroja vain 248 euroa vuodessa eli 21 euroa kuukaudessa. Hänen nettotulonsa töissä ollessa olivat siis kuukaudessa euroa vaille 1 500, eivät hänen kertomansa 900 euroa.

Horjuva oikeusvaltio

Oikeusvaltiossa jokaisen pitää voida luottaa siihen, että kaikki viranomaiset toimivat lain ja hyvän hallintotavan edellyttämällä tavalla viivyttelemättä, tasapuolisesti ja lakia noudattaen. Ketjun on oltava aukoton alimmasta virkamiehestä ylimpään valitusviranomaiseen ja oikeusasteeseen. Meillä on totuttu luottamaan oikeusvaltioon, mutta viime aikoina luottamus on alkanut säröillä.

Toimeentulotuen perusosan myöntämisen siirto Kelalle ei sujunut kuten olisi pitänyt. Suuruudenhulluuksissaan Kela kuvitteli voivansa hoitaa itselleen ihan uuden tehtävän puolella siitä käsittelijämäärästä, joka asiaa hoiti kunnissa. Seurauksena Kela ruuhkautui alkuvuodesta pahasti, ja joutuu nyt maksamaan viivästymiskorvauksia. En tosin tiedä paljonko pienet korvaukset auttavat niitä, jotka ennättivät menettää luottotietonsa, asuntonsa tai lääkkeiden puuttumisen takia peräti henkensä.

Nyt Kela lienee saanut käsittelyajat lyhennettyä suunnilleen lain vaatimaan seitsemään arkipäivään. Syytä kerskailuun ei kuitenkaan ole, sillä lain mukaan hakemukset pitää käsitellä viivyttelemättä. Seitsemän arkipäivää on ehdoton yläraja, joten käsittelyssä pitäisi päästä huomattavasti lyhyempään aikaan.

Ylikuormittunut maahanmuuttovirasto Migri on toinen ongelmatapaus. Turvapaikanhakijoiden avustajina toimivat lakimiehet ovat havainneet pahoja puutteita tulkkauksessa ja jopa vastineiden antamisessa valitusasioissa. Vastineen puuttuminen on yksi valitusperuste lisää ylempään oikeusasteeseen, joten puutteellisella toiminnallaan Migri vain kuormittaa järjestelmää.

Migrin päätösten tehtailusta valmiin mallin mukaan on kerrottu täällä. Tulkkipalvelujen ongelmat näyttäisivät olevan peräisin kilpailuttamisesta. Migrillä ei tietenkään ole eikä voikaan olla omia tulkkeja kaikkiin kieliin, joten se on ulkoistanut tulkkaamisen yksityisille firmoille. Tulkkaussopimukset on kilpailutettu, ja voittajia ovat halvimman tarjouksen tehneet. Halvin tarjous perustuu tietysti halvimpaan työvoimaan, jonka ammattitaito saattaa olla hyvinkin heikko. Halvalla saa harvoin laatua.

Migrin ylikuormittumisesta kertoo paljon 47 vuotta Suomessa asuneen huippuviulisti Yoshiko Arain joutuminen byrokratian myllyyn. Oikeusvaltiossa kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä, joten hänen tapauksensa kertoo liiankin paljon nykytilasta.

Tähän kun vielä lisätään tieto siitä, että Itä-Suomessa poliisia joutuu odottamaan kiireellisissäkin tapauksissa 20 minuuttia, niin usko yhdenvertaisesti ihmisiä kohtelevaan oikeusvaltioon alkaa olla koetuksella. Oikeusvaltio on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Se lenkki näyttää olevan pettämässä, ja silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät ensimmäisenä.

Justitia_4

 

Työtoiminnan orjat

Näin vappuna lauletaan taas työn orjista, mutta laulu pitäisi päivittää ja laulaa kuntouttavan työtoiminnan orjista. Myös palkkatyössä olevien olisi viimeistään nyt syytä huolestua Kelan omavaltaisesta laintulkinnasta, jonka mukaan osa-aikatyötä tekevän pitää osallistua lisäksi myös kuntouttavaan työtoimintaan. Lukekaapa ensin tämä Elena Uusitalon blogijuttu, niin ymmärrätte miksi on syytä huolestua.

Palkatta teetettävän työn määrä siis lisääntyy, mutta mistä tässä on oikein kysymys?

Kunnan osuutta työmarkkinatuesta sanotaan yleisesti sakkomaksuksi, koska se kuulostaa sopivan dramaattiselta. Se on puolet työmarkkinatuesta yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneiden osalta osalta ja 70 % yli 1 000 päivää tukea saaneiden osalta.

Kunta voi vapautua tästä maksuosuudestaan järjestämällä kuntouttavaa työtoimintaa. Se voi olla mitä tahansa levyraatileikistä risusavottaan, mutta sen sisältö ei ole tällä kertaa aiheena. Sen sijaan kerron siitä, miten Kela tulkitsee lakia, rahastaa kuntia ja yllyttää kuntia rikomaan lakia tällä sakkomaksulla.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntouttavaa työtoimintaa silloin, kun henkilö on osa-aikatyössä yli kahdeksan tuntia viikossa. Jotkut kunnat velvoittavat kuitenkin osa-aikatyössä olevia osallistumaan työn lisäksi myös kuntouttavaan työtoimintaan. Syynä on Kelan tulkinta, jonka mukaan tällaiset henkilöt kuuluvat edelleen kunnan sakkomaksun piiriin. Kela perii osan heidän sovitellusta työmarkkinatuestaan kunnilta.

Aika kummallinen tilanne. Laki sanoo selkeästi, että kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, mutta Kela käytännössä pakottaa kunnan ja osa-aikatyötä tekevän siihen. Terve järki sanoo, että kun laki antaa vapautuksen kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä, niin silloin tietenkin myös sakkomaksu poistuu.

Ei kuitenkaan Kelan mielestä. Kela rinnastaa osa-aikatyötä tekevän työttömään ja perii osan hänen sovitellusta työmarkkinatuestaan kunnalta. Laissa on aukko, jonka Kela on paikannut omalla tulkinnallaan. Tulkinta tietenkin säästää Kelan rahoja ja lisää kunnan menoja.

Siksi kunnat rikkovat lakia ja pakottavat täysin työkykyisen osa-aikatyötä tekevän osallistumaan myös kuntouttavaan työtoimintaan. Valvovat viranomaiset eivät käytännössä ole koskaan piitanneet kuntouttavasta työtoiminnasta annetusta laista, jonka mukaan toimintaan ei saa ohjata terveitä ja työkykyisiä.

Miksi palkkatyötä tekevien on syytä huolestua? Tietysti siksi, että kohta heitä ei tarvita. Terveet ja työkykyiset työttömät tekevät kohta heidän työnsä paljon halvemmalla. Ensin vaikkapa neljä tuntia palkkaa vastaan ja sen jälkeen toiset neljä tuntia yhdeksän euron kulukorvauksella.

Hyvää suomalaisen työn päivää.

teppo p

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Viivästymistä ja hutilointia

-Migrin virkamiehet toimivat virkavastuulla, joten heidän on noudatettava lakia eivätkä he tee virheitä!

Näin kommentoi joku Migrin tekemiä päätöksiä kritisoivaa juttuani. Sanoin silloin, että jostain kumman syystä samat ihmiset, jotka haukkuvat Kelan toimeentulotukipäätöksiä tekevät virkamiehet maanrakoon, uskovat Migrin virkamiesten noudattavan lakia pilkulleen ja erehtymättömästi.

Kaikki virkamiehet ovat ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Jos niitä virheitä alkaa kasaantua kovin paljon yhteen paikkaan, niin silloin on jotain vialla. Jotain on vialla sekä Kelassa että Migrissä. Kela on rikkonut avoimesti lain kirjainta koko alkuvuoden, kun toimeentulotukipäätökset ovat viivästyneet yli lain salliman seitsemän arkipäivän. Nyt Kela rikkoo lain henkeä, kun se iloitsee seitsemän päivän rajan saavuttamisesta. Seitsemän päivää on ehdoton yläraja, ja lain mukaan päätös on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.

Viivästystä on selitetty yllättävällä tilanteella, kun Kela ei ollut varautunut hakemusten suureen määrään. Kelan varautumattomuus on totta, mutta yllätyksenä hakemusten määrä ei voinut tulla. Kelassa vain ajateltiin, että niinkin monimutkainen asia kuin perustoimeentulotuki hoidetaan pelkällä rutiinilla, ja kyllähän köyhät joutavat odottelemaan.

Migrin tilanne näyttää olevan vielä pahempi. Hallinto-oikeudet ovat palauttaneet alkuvuodesta neljä prosenttia turvapaikkavalituksista uudelleen käsiteltäväksi. Migri perustelee hutilointiaan kiireellä ja kokemattomuudella. Laitetaanpa vielä tähän Ylen uutiseen  liittyvä kuva.

yle

Palauttaminen uuteen käsittelyyn on oikeuden antama vakava huomautus siitä, että asia on valmisteltu ja päätetty puutteellisesti. Kiire ja kokemattomuus eivät ole juridisesti päteviä selityksiä puutteellisille päätöksille milloinkaan. Kun  huolimattomuus alkaa näyttää suorastaan viranomaisen tavalta toimia, niin silloin viranomaisessa on jotain pahasti vialla. Migri näyttää luottavan siihen, että kyllä hallinto-oikeus sitten väärän päätöksen korjaa. Palauttaminen kuitenkin vain lisää entuudestaan Migrin työtaakkaa, sillä koko asia on tutkittava uudelleen. Helpompaa olisi ollut tutkia asia kunnolla heti.

Hallinto-oikeuksen ruuhka puolestaan on osittain hallituksen esittelemien ja eduskunnan hyväksymien lakien syytä. Kesällä 2016 lyhennettiin valitusaikaa Migrin päätöksistä ja heikennettiin turvapaikanhakijoiden oikeusavun saamista. Hallinto-oikeuksien resursseja ei kuitenkaan lisätty, vaan hallitus kuvitteli tyypilliseen tapaansa asian olevan hoidettu lakia muuttamalla. Siinä samalla murrettiin myös perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä.

Toimeentulotukiasiakkaat odottelevat nälkäisinä myöhässä olevaa viimesijaista etuuttaan ja turvapaikanhakijoille tehtaillaan kielteisiä päätöksiä vapaasti vasemmalla kädellä silmät kiinni. Vastuulliset virkamiehet kiemurtelevat vaivaantuneina ja ministerit sanovat luottavansa oikeusvaltion toimintaan, mutta kukaan ei aio tehdä asioille mitään.

Miksi taas rinnastin toimeentulotuen saajat ja turvapaikanhakijat? Siksi tietenkin, että olen jo kauan sanonut, että mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisryhmälle, niin se sama voidaan tehdä mille tahansa toiselle ihmisryhmälle. Oikeusvaltion periaatetta murennetaan poliittisten intohimojen takia. Turvapaikanhakijoilla harjoiteltiin, nyt ovat vuorossa köyhät. Saa nähdä, ketkä ovat seuraavana jonossa. Oikeusvaltio on kohta vain kaunis muisto.

***
Muistutetan taas kerran kommentoinnin säännöistä. Vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole sovittu nimimerkin käytöstä. Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.