Työtoiminnan orjat

Näin vappuna lauletaan taas työn orjista, mutta laulu pitäisi päivittää ja laulaa kuntouttavan työtoiminnan orjista. Myös palkkatyössä olevien olisi viimeistään nyt syytä huolestua Kelan omavaltaisesta laintulkinnasta, jonka mukaan osa-aikatyötä tekevän pitää osallistua lisäksi myös kuntouttavaan työtoimintaan. Lukekaapa ensin tämä Elena Uusitalon blogijuttu, niin ymmärrätte miksi on syytä huolestua.

Palkatta teetettävän työn määrä siis lisääntyy, mutta mistä tässä on oikein kysymys?

Kunnan osuutta työmarkkinatuesta sanotaan yleisesti sakkomaksuksi, koska se kuulostaa sopivan dramaattiselta. Se on puolet työmarkkinatuesta yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneiden osalta osalta ja 70 % yli 1 000 päivää tukea saaneiden osalta.

Kunta voi vapautua tästä maksuosuudestaan järjestämällä kuntouttavaa työtoimintaa. Se voi olla mitä tahansa levyraatileikistä risusavottaan, mutta sen sisältö ei ole tällä kertaa aiheena. Sen sijaan kerron siitä, miten Kela tulkitsee lakia, rahastaa kuntia ja yllyttää kuntia rikomaan lakia tällä sakkomaksulla.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntouttavaa työtoimintaa silloin, kun henkilö on osa-aikatyössä yli kahdeksan tuntia viikossa. Jotkut kunnat velvoittavat kuitenkin osa-aikatyössä olevia osallistumaan työn lisäksi myös kuntouttavaan työtoimintaan. Syynä on Kelan tulkinta, jonka mukaan tällaiset henkilöt kuuluvat edelleen kunnan sakkomaksun piiriin. Kela perii osan heidän sovitellusta työmarkkinatuestaan kunnilta.

Aika kummallinen tilanne. Laki sanoo selkeästi, että kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, mutta Kela käytännössä pakottaa kunnan ja osa-aikatyötä tekevän siihen. Terve järki sanoo, että kun laki antaa vapautuksen kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä, niin silloin tietenkin myös sakkomaksu poistuu.

Ei kuitenkaan Kelan mielestä. Kela rinnastaa osa-aikatyötä tekevän työttömään ja perii osan hänen sovitellusta työmarkkinatuestaan kunnalta. Laissa on aukko, jonka Kela on paikannut omalla tulkinnallaan. Tulkinta tietenkin säästää Kelan rahoja ja lisää kunnan menoja.

Siksi kunnat rikkovat lakia ja pakottavat täysin työkykyisen osa-aikatyötä tekevän osallistumaan myös kuntouttavaan työtoimintaan. Valvovat viranomaiset eivät käytännössä ole koskaan piitanneet kuntouttavasta työtoiminnasta annetusta laista, jonka mukaan toimintaan ei saa ohjata terveitä ja työkykyisiä.

Miksi palkkatyötä tekevien on syytä huolestua? Tietysti siksi, että kohta heitä ei tarvita. Terveet ja työkykyiset työttömät tekevät kohta heidän työnsä paljon halvemmalla. Ensin vaikkapa neljä tuntia palkkaa vastaan ja sen jälkeen toiset neljä tuntia yhdeksän euron kulukorvauksella.

Hyvää suomalaisen työn päivää.

teppo p

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Viivästymistä ja hutilointia

-Migrin virkamiehet toimivat virkavastuulla, joten heidän on noudatettava lakia eivätkä he tee virheitä!

Näin kommentoi joku Migrin tekemiä päätöksiä kritisoivaa juttuani. Sanoin silloin, että jostain kumman syystä samat ihmiset, jotka haukkuvat Kelan toimeentulotukipäätöksiä tekevät virkamiehet maanrakoon, uskovat Migrin virkamiesten noudattavan lakia pilkulleen ja erehtymättömästi.

Kaikki virkamiehet ovat ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Jos niitä virheitä alkaa kasaantua kovin paljon yhteen paikkaan, niin silloin on jotain vialla. Jotain on vialla sekä Kelassa että Migrissä. Kela on rikkonut avoimesti lain kirjainta koko alkuvuoden, kun toimeentulotukipäätökset ovat viivästyneet yli lain salliman seitsemän arkipäivän. Nyt Kela rikkoo lain henkeä, kun se iloitsee seitsemän päivän rajan saavuttamisesta. Seitsemän päivää on ehdoton yläraja, ja lain mukaan päätös on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.

Viivästystä on selitetty yllättävällä tilanteella, kun Kela ei ollut varautunut hakemusten suureen määrään. Kelan varautumattomuus on totta, mutta yllätyksenä hakemusten määrä ei voinut tulla. Kelassa vain ajateltiin, että niinkin monimutkainen asia kuin perustoimeentulotuki hoidetaan pelkällä rutiinilla, ja kyllähän köyhät joutavat odottelemaan.

Migrin tilanne näyttää olevan vielä pahempi. Hallinto-oikeudet ovat palauttaneet alkuvuodesta neljä prosenttia turvapaikkavalituksista uudelleen käsiteltäväksi. Migri perustelee hutilointiaan kiireellä ja kokemattomuudella. Laitetaanpa vielä tähän Ylen uutiseen  liittyvä kuva.

yle

Palauttaminen uuteen käsittelyyn on oikeuden antama vakava huomautus siitä, että asia on valmisteltu ja päätetty puutteellisesti. Kiire ja kokemattomuus eivät ole juridisesti päteviä selityksiä puutteellisille päätöksille milloinkaan. Kun  huolimattomuus alkaa näyttää suorastaan viranomaisen tavalta toimia, niin silloin viranomaisessa on jotain pahasti vialla. Migri näyttää luottavan siihen, että kyllä hallinto-oikeus sitten väärän päätöksen korjaa. Palauttaminen kuitenkin vain lisää entuudestaan Migrin työtaakkaa, sillä koko asia on tutkittava uudelleen. Helpompaa olisi ollut tutkia asia kunnolla heti.

Hallinto-oikeuksen ruuhka puolestaan on osittain hallituksen esittelemien ja eduskunnan hyväksymien lakien syytä. Kesällä 2016 lyhennettiin valitusaikaa Migrin päätöksistä ja heikennettiin turvapaikanhakijoiden oikeusavun saamista. Hallinto-oikeuksien resursseja ei kuitenkaan lisätty, vaan hallitus kuvitteli tyypilliseen tapaansa asian olevan hoidettu lakia muuttamalla. Siinä samalla murrettiin myös perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä.

Toimeentulotukiasiakkaat odottelevat nälkäisinä myöhässä olevaa viimesijaista etuuttaan ja turvapaikanhakijoille tehtaillaan kielteisiä päätöksiä vapaasti vasemmalla kädellä silmät kiinni. Vastuulliset virkamiehet kiemurtelevat vaivaantuneina ja ministerit sanovat luottavansa oikeusvaltion toimintaan, mutta kukaan ei aio tehdä asioille mitään.

Miksi taas rinnastin toimeentulotuen saajat ja turvapaikanhakijat? Siksi tietenkin, että olen jo kauan sanonut, että mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisryhmälle, niin se sama voidaan tehdä mille tahansa toiselle ihmisryhmälle. Oikeusvaltion periaatetta murennetaan poliittisten intohimojen takia. Turvapaikanhakijoilla harjoiteltiin, nyt ovat vuorossa köyhät. Saa nähdä, ketkä ovat seuraavana jonossa. Oikeusvaltio on kohta vain kaunis muisto.

***
Muistutetan taas kerran kommentoinnin säännöistä. Vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole sovittu nimimerkin käytöstä. Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.

Kuka on seuraava?

Mikä on sellainen maa, jossa virkapukuiset miehet tulevat koirien kanssa aamuyöllä hakemaan ihmisiä kotoaan? Mikä on sellainen maa, jossa poliisi hakee lapsia kesken koulupäivän, vie puolison aamiaspöydästä, ottaa raskaana olevan naisen turvasäilöön ja lähettää ihmisiä yön pimeydessä kohti tuntematonta?

Ei, se ei ole Natsi-Saksa eikä Stalinin Neuvostoliitto, vaan sata vuotta täyttävä Suomi, demokratian ja ihmisoikeuksien tyyssija. Viime yönä lähti tiettävästi jo kolmas palautuslento Afganistaniin. Kaikki tapahtuu tietenkin lain mukaan. Suomi palauttaa vain sellaisia, joiden turvapaikan saamisen edellytykset eivät täyty, joiden valitusprosessi on käyty ja joiden päätös on siten lainvoimainen, kuten sisäministeriön kansaliapäällikkö Päivi Nerg sanoo. Lisäksi Afganistan on turvallinen maa, sanoo Nerg.

Katsotaan ensin tuo turvallisuus. Ulkoministeriö neuvoo välttämään kaikkea matkustamista sinne, koska Afganistan on konfliktimaa, jossa väkivallan uhka on erittäin korkea ja turvallisuustilanne on kriittinen tai heikko koko maassa.

afg

Tiedän, että turvapaikkapäätökset on tehty ja valitukset käsitelty lain mukaan. Näinhän meillä toimitaan. Kansa luottaa päätöksen tehneiden viranomaisten erehtymättömyyteen ja tukee täysin palauttamista. Paras matu on maasta poistettu matu, kuten palautusta vastustavan mielenosoituksen järjestäneelle pastori Marjaana Toiviaiselle on kohteliaasti Facebookiissa viime yönä kerrottu. Tuo punatukkainen huora ja pahan papitar pitäisi laittaa samaan lentokoneeseen ja kone ampua alas, neuvovat hallituksen ja oikeuslaitoksen toimintaan vankkumattomasti luottavat ja sitä kannattavat kansanjoukot.

pappi1

pappi2

pappi3

Hallituksen turvapaikkapolitiikalla on siis kansan tuki.

Mitähän nämä samat kansalaiset mahtaisivat sanoa, jos heitä ruvettaisiin kohtelemaan epäoikeudenmukaisesti, mutta täysin lakia noudattaen? Se on nimittäin yllättävän helppoa. Muutetaan ensin lakia niin, että epäoikeudenmukainen kohtelu mahdollistuu. Sen jälkeen vain ruvetaan noudattamaan sitä lakia.

Niin tehtiin turvapaikanhakijoiden kohdalla. Hallitusohjelmassa Suomesta päätettiin tehdä mahdollisimman tyly ja vastenmielinen maa turvapaikanhakijoille, ja lait muutettiin vastaamaan hallitusohjelmaa. Oikeus humanitaariseen suojeluun poistettiin ja hallituksen määräyksestä Migri totesi ennen turvattomat maat turvallisiksi. Afganistan on turvallinen palautettaville afganistanilaisille, mutta ei missään tapauksessa suomalaisille.

Niin on tehty jo suomalaisillekin, ja aika moni näistä hurraavista kuuluu siihen joukkoon. Työttömiä velvoitetaan tekemään palkatonta työtä tukien menettämisen uhalla. Kela jättää köyhät toimeentulotuen tarvitsijat ilman rahaa ja lääkkeitä, koska hallinnossa on nyt ruuhkaa. Hurraava kansa on iloinen, sillä viimeinkin saadaan muutama turvapaikanhakija ulos maasta ja varmasti oma leipä levenee.

Tällaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ei mikään ole niin helppoa kuin ottaa pois oikeuksia yhä useammilta. Mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisjoukolle, niin se voidaan tehdä ihan mille tahansa ihmisjoukolle. Kun turvapaikanhakijoiden kanssa on nyt harjoiteltu, niin seuraavaksi voimatoimet kohdistuvat työttömiin, köyhiin ja sairaisiin. Ei tietenkään yhtä rajuina ja näyttävinä, vaan vähitellen lakeja ja viranomaiskäytäntöjä muuttamalla.

Sitä tapahtuu koko ajan, mutta ainakaan nämä hallituksen vankkumattomat kannattajat eivät sitä huomaa. Hallituksen strategia ruokkia rasismia ja asettaa köyhät ja apua tarvitsevat vastakkain toimii loistavasti. Köyhät haluavat lähettää apua tarvitsevat pois maasta tapettavaksi ja hurraavat päälle.

Kuka puolustaa heitä itseään sitten, kun heidän ihmisoikeutensa poistetaan ja heitä tullaan hakemaan?

”Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”

Martin Niemöller on taas ajankohtaisempi kuin koskaan.