Hyvät ja pahat työttömät

Eilen kerroin median ajojahdista, jolla etsitään työtä vältteleviä työttömiä häpeäpaaluun sidottaviksi esimerkkinä kaikkien työttömien laiskuudesta. Ja heitähän löytyy, kun oikein lehdessä kuulutetaan ilmoittautumaan. Täkyyn tarttui koko aikuisikänsä työtä vältellyt kolmekymppinen Sonja, jolle oman kertomansa mukaan ei sovi normaali työ.

Sonjan tarina kertoo surullisella tavalla, että meillä on jo kolmekymppisten sukupolvi, jolle kukaan ei ole koskaan tarjonnut palkkatyötä edes osa-aikaisesti. Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä työelämästä, vaan he oikeasti luulevat palkattomana tehtävän kuntouttavan työtoiminnan olevan normaalia työtä ja siitä maksettavan työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen olevan palkkaa. Ei mikään ihme, että tällainen ”työ” ei houkuttele, mutta se ei kiinnosta toimittajaa. Faktoihin tutustunut toimittaja olisi oikaissut Sonjan virheellisen käsityksen, mutta tässä tapauksessa faktat eivät kiinnostaneet. Sonja on paha työtön, kuten ovat myös eilen mainitsemani Ossi ja Juuso.

Hyviä työttömiä ovat kuntouttavan työtoiminnan hyväksi havainneet Jarkko ja Sami. He kokevat olevansa hyödyllisessä työssä ja osana työyhteisöä. Samaa mieltä on heidän omasta työstään palkkaa saava ohjaajansa. Kukaan ei ole muistanut kysyä haluaisivatko Jarkko ja Sami työstään palkkaa.

Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu juuri Jarkon ja Samin kaltaisille työttömille, joiden työkykyvyssä ja elämänhallinnassa on puutteitta. Työtoiminnan avulla he saavat elämänrytmin kohdalleen ja heidän mahdollisuutensa työllistyä palkkatyöhön ainakin periaatteessa kasvaa. Käytännössä kuitenkin vain noin 1-2 prosenttia kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvista työllistyy oikeasti palkkatyöhön. Suurin osa juuttuu palkattomaan työhön loppuiäkseen.

Tästä on tyypillisenä esimerkkinä Tuija, joka on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän vuotta. Hän on tehnyt täsmälleen samaa työtä kuin hänen palkkaa saavat kollegansa. Tällaisen ei uskoisi olevan edes laillista, mutta on se. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan maksimiajan tultua täyteen kierros alkaa alusta, ja uuden aktivointisuunnitelman perusteella palkaton työ jatkuu. Näin saadaan hyvä työntekijä, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa.

Kohta tällaisia palkattomia työntekijöitä on enemmistö, sillä juuri siihen koko rummutuksella pyritään. Media on lähtenyt klikkijournalismilla yllyttämään työssäkäyviä raivoon laiskoja työttömiä vastaan ihan kuin hallituksen tilauksesta. Todennäköisesti lähiaikoina saammekin sitten lukea uutisia työttömyyskorvausten lisäleikkauksista ja vastikkeellisuudesta. Ne on helppo ajaa läpi, koska kansan syvät rivit ovat selvästi niiden kannalla. Ikävä kyllä ne kansan syvät rivit eivät tajua sahaavansa omaa oksaansa ja päätyvänsä palkattomiin töihin. Vain hullu maksaa palkkaa, jos saman työntekijän saa ilmaiseksi.

Onneksi sentään kaikki työttömät eivät ole hyviä tai pahoja, vaan osa on eliittiä. Siitä kertoo tämä otsikko.

22448360_10155807056836248_4408819659609441064_n

 

 

 

Orjatyötä sosiaalipalveluna

Vähän väliä kuulee sanottavan, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Niinhän se onkin, jos työstä maksetaan sellaista palkkaa, jolla tulee toimeen. Nykyisin ei kuitenkaan makseta, vaan palkattoman työn teettämistä sanotaan sosiaalipalveluksi. Näin saadaan kierrettyä sekä palkanmaksuvelvollisuus että varsinaisen sosiaalipalvelun tarjoaminen.

Jo 40 000 pitkäaikaistyötöntä tekee palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, ja ainakin 10 000 heistä tekee sitä työtä vastoin lakia, kertoo Taloussanomat. Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalipalvelua, joka on tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai mihinkään muuhun työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Sillä ei saa korvata palkkatyötä, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön 31.12.2014 antama ohje, joka on yhä edelleen voimassa. Tosin se on yleensä kunnissa jätetty lukematta, koska kuntouttava työtoiminta on havaittu hyväksi keinoksi säästää kunnan osuutta työmarkkinatuesta ja saada ilmaista työvoimaa.

Tämän näkee kuntouttavan työtoiminnan räjähdysmäisestä kasvusta vuoden 2015 alun jälkeen. Silloin kuntien maksuosuutta työmarkkinatuesta lisättiin. Tässä selventävä kuva Tampereen kehityksestä. Luvut ovat peräisin kaupungin omista työllistämispalveluista, mutta kuva ei. Se kertoo liian selvästi tapahtuneesta muutoksesta.

päivi h tyni

Kuva: Päivi H. Tyni

Tampereen kaupunki rupesi joko tarjoamaan sosiaalipalvelua pitäaikaistyöttömille entistä enemmän viime vuonna, tai sitten se keksi keinon säästää lainvastaisesti. Miettikää itse kumpi on todennäköisempi vaihtoehto, kun ajatellaan mitä kaikkea STM:n paimenkirjeen mukaiseen sosiaalipalveluun kuuluu.

Työttömät eivät ole ainoa ryhmä, jonka saama ”sosiaalipalvelu” muodostuu palkattoman työn tekemisestä. Kehitysvammaisia kohdellaan samalla tavalla, kertoo Ilta-Sanomat. He saavat työkyvyttömyyseläkettä, mutta sosiaalipalveluna tarjotaan työtä heidän omalla kustannuksellaan ja jopa tappiolla. Jo päivittiset ruokakulut voivat olla suuremmat kuin työstä saatu korvaus. Härskiksi touhun tekee se, että monet kehitysvammaiset luulevat vilpittömästi olevansa oikeasti mukana työelämässä ja saavansa palkkaa.

Työttömille ja kehitysvammaisille tarjotaan jo palkatonta työtä sosiaalipalveluna. Mikä mahtaa olla seuraava ryhmä? Ehkä vanhuuseläkettä saavat patistetaan työpajaan vaikkapa ruuveja pussittamaan ja sanotaan sitä vanhuspalveluksi. Tai sairaat laitetaan hoitamaan toisiaan ja sanotaan sitä osallistavaksi terveydenhoidoksi.

Tokkopa sentään, mutta ymmärsitte tarkoitukseni. Säästämisinnossa on keksitty keino laittaa sosiaalipalvelua tarvitsevat palkattomaan työhön. Samoin käy terveille työttömille, jotka eivät tarvitse sosiaalipalvelua, mutta jotka pakotetaan saamaan tätä palkattomasta työstä muodostuvaa sosiaalipalvelua tukien menettämisen uhalla.

Pidelkäähän työpaikastanne kiinni, jos teillä vielä sellainen on. Oikeat palkkatyöt katoavat sitä mukaa kuin nämä tahallaan väärin ymmärretyt sosiaalipalvelut lisääntyvät.

 

Puheet ja teot

-Mutta kuntien valtionosuuksista Sipilän hallitus ei ole leikannut, eikä leikkaa indeksitarkistusten jäädyttämistä, 75 miljoonaa euroa, lukuun ottamatta. Ne jäädytetään kaikkialla yhteiskunnassa. Näin on, vaikka tuon tuosta yritetään vähintään vihjaista, että ”kyllä se Sipilän hallitus jatkaa samaa leikkauslinjaa”.

Näin vakuutteli keskustalainen veteraanipoliitikko Mauri Pekkarinen viime kevään kuntavaalien alla. Jostain lukemani viisauden mukaan ihmiset tarkoittavat mitä sanovat, mutta sen jälkeen tekevät täsmälleen painvastoin. Niin on käynyt nytkin – tosin en ole varma tarkoittiko Pekkarinen mitä sanoi, vai puhuiko hän politiikkaa.

Juuan kunnan valtuustoseminaarissa esiteltiin ensi vuoden talousnäkymiä. Tämä talouspäällikkö Petteri Soinisen esityksestä otettu kuva kertoo karua kieltä siitä, miten hallituksen tämän vuoden aikana tekemät päätökset vaikuttavat kuntien ensi vuoden talouteen. Juuka on 5 000 asukkaan kunta, jonka tuloista merkittävä osa muodostuu valtionosuuksista. Samanlaisia kuntia on tässä maassa paljon.

22281799_10208486234313961_907568696120959325_n

Ne Pekkarisen mukaan ainoat leikkaukset eli indeksijäädytykset tekevät vain  38 000 euron loven kunnan tuloihin, mutta paljon pahempaa jälkeä tekevät ne leikkaukset, joita Sipilän hallituksen ei pitänyt tehdä.

Kiky-sopimus vaikuttaa kuntatalouteen kahdella tavalla. Ensinnäkin julkisen sektorin lomarahaleikkaukset alentavat kunnan verotuloja. Sitäkin suurempi on sopimuksen suora vaikutus valtionosuuksiin. Sopimuksen mukaan kikyn kunnille tuottama taloudellinen hyöty vähennetään suoraan valtionosuuksista. Se hyöty on kuitenkin vain laskennallinen. Mitään rahallista hyötyä kunnat eivät saa, sillä ne tuottavat palveluja, joita ei myydä markkinoilla. Valtionosuus pienenee kuitenkin silkkana setelirahana tämän puhtaasti teoreettisen laskelman mukaisesti.

Kaikki muut kuvan kohdat ovat niitä paljon puhuttuja ”pieniä viilauksia” valtionosuuksien määräytymisperusteisiin. Joskus kauan sitten eli vielä 1980-luvulla valtionosuusjärjestelmä 0li selkeä, sillä valtio maksoi tietyn prosenttiosuuden kunnille kustakin toiminnasta aiheutuneista kuluista. Sen jälkeen jokainen hallitus on viilannut sieltä ja höylännyt täältä, eikä Sipilän hallitus tee tässä mitään poikkeusta.

Verotulojen tasausjärjestelmän uusin viilaus aiheuttaa Juuassa 175 000 euron vähennyksen tuloihin. Valtionosuuksien määräytymisperusteita on muutettu minulle tarkemmin tuntemattomalla tavalla, ja samoin on muutettu valtionosuudet määrääviä perushintoja. Nämä pikku viilaukset – jotka eivät siis ole leikkauksia -leikkaavat valtionosuuksia peräti 589 000 euroa. Kirsikaksi kakun päälle on veroperustemuutostenkin kompensaatiota pikkuisen säädetty kunnille epäedulliseen suuntaan.

Näin hallitus säästää omia julkisia menojaan. Se pienentää valtionosuuksia ja jättää kunnat vastaamaan yhä enemmän lakisääteisistä tehtävistä. Päälle se vielä haukkuu kunnat holtittomasta taloudenpidosta ja neuvoo ottamaan oppia itsestään.

Kunnat eivät kuitenkaan voi säästää samalla tavalla, sillä niiden on hoidettava lakisääteiset tehtävänsä. Jos ne eivät sitä tee, niin siitä ei hyvä seuraa. Oikeastaan ainoa keino on säästää henkilöstökuluissa. Niinpä kunnat käyttävät entistä enemmän palkatonta työvoimaa. Palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminna nimellä tekee jo 40 000 henkilöä. Kunnat saavat palkatonta työvoimaa ja säästävät työmarkkinatuen maksuosuuden. Tämä on tietenkin laitonta, mutta siitähän ei kukaan ole oikeastaan koskaan piitannut. Juuan kunta on poikkeus säännöstä, sillä meillä ymmärretään myös kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain olevan velvoittava.

Jos nyt ajattelette, että nämä jonkun tuppukylän ongelmat eivät liikauta teidän kuntaanne, niin erehdytte. Jokainen maan kunta ja kaupunki saa valtionosuuksia. Kysykää johtavilta virkamiehiltänne ja päättäjiltänne miltä teidän kuntanne luvut näyttävät. Kyllä Sipilän hallitus käy teidänkin kuntanne kukkarolla.

 

Työttömien parjauskampanja

-Hallitus on tehnyt linjauksen katosta, ja se pysyy toistaiseksi, kunnes toisin päätetään. Keskustelua siihen puuttumisesta ei ole aloitettu.

Näin perusteli työministeri Jari Lindström käyttämättä olevaa 150 miljoonan työllistämistukirahaa. Hallitus on linjannut, että kolmannella sektorilla on 3 000 henkilötyövuoden katto sataprosenttiseen palkkatukeen.

Työttömiä, tekemätöntä työtä ja työllistämistukea riittää, mutta ne eivät kohtaa, koska asiasta ei ole aloitettu keskustelua. Työministeri istuu itse rahojen päällä, mutta hänelle ei ole juolahtanut mieleen aloittaa sitä keskustelua älyttömän palkkatukikaton poistamisesta. Suomessa on yli 100 000 pitkäaikaistyötöntä, joita voisi palkata palkkatuella yhdistyksiin, kuntiin ja yrityksiin työllisyysmäärärahoilla. 150 miljoonalla eurolla palkkaisi palkkatuella yli 10 000 työtöntä vuodeksi töihin. Ei ole vaikeaa keksiä rahoille käyttöä, sanoo Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski.

Niinpä niin. Yhdistyksillä ja kunnilla olisi paljon työtä tarjolla, mutta sitä ei katsota tarpeelliseksi rahoittaa. Näin yllytetään yhdistyksiä pilaamaan oma maineensa käyttämällä palkattomia työntekijöitä. Yhä useampi yhdistys on ruvennut järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa kuntien ja Te-toimistojen tuella. Tästä hyötyvät kaikki muut paitsi se työtä tekevä työtön. Te-toimisto saa tilastonsa kauniimmaksi, kunta välttyy työmarkkinatuen maksuosuudelta ja yhdistys saa ilmaisen työpanoksen lisäksi 10,09 euroa päivässä jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta.

Jos työtön palkattaisiin työllistämistuella, niin siitä hyötyisi myös hän itse. Ilmeisesti se ei sovi hallituksen linjauksiin, sillä nyt on menossa ennennäkemätön työttömien parjauskampanja.

Kansalaiset on jo opetettu uskomaan työttömät laiskoiksi kotisohvilla makaajiksi, jotka ruhtinaallisten tukien takia eivät viitsi mennä töihin. Tämän mielikuvan vahvistamiseksi media nostaa vähän väliä esille työnantajan, joka tuskailee työvoiman vaikeaa saatavuutta. Näissä tarinoissa on aina se yhteinen vika, että niitä on vaikea tarkistaa. Työnhakuilmoitus on jo poistunut työvoimahallinnon sivuilta tai sitä ei ole koskaan siellä ollutkaan. Pelkkä sana riittää.

Tietenkin työttömät ovat myös tyhmiä. Työvoimahallinto ansoitti sähköisen työnhaun kaikessa hiljaisuudessa niin, että 14 000 työttömän työnhaku katkesi. Työministerin mukaan vika on tietenkin tyhmissä työttömissä, jotka eivät osaa käyttää sähköistä työnhakua. En nyt viitsi edes aloittaa puhumista siitä, miten työttömien syrjäytymistä ja juoppoutta pidetään luonnostaan lankeavana.

Hallituksella on siis työllistämiseen budjetoitua rahaa, mutta sitä ei käytetä. Sen sijaan keksitään koko ajan lisää keinoja antaa työttömille keppiä. Tukia leikataan ja aktiivimalli edellyttää työttömän tekevän tietyn määrän olematonta palkkatyötä täyden työttömyysetuuden saamiseksi.

Mikä tahansa heikennys työttömien asemaan menee läpi, koska mielet on muokattu syyllistämään työttömät ihan kaikesta. Se mieli muuttuu vasta sitten, kun työttömyys osuu omalle kohdalle. Mielenkiinnolla odottelen mitä Simon Elo sanoo ensi vaalien jälkeen etsiessään työtä. Nythän hän on polleasti sitä mieltä, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Palkasta hän ei puhu mitään.

Laitanpa taas kerran tämän Lapinlahden Lintujen sketsin yli 20 vuoden takaa. Tämä puhe on nykyisin todellisuutta.

 

 

 

Ansoitettu urapolku

Kuten tiedetään, niin työtön syrjäytyy ja jämähtää sohvalle kaljaa kittaamaan heti jouduttuaan työttömäksi. Siksi häntä on jämäköitettävä ja aktivoitava etsimään urapolkua kohti avoimia työmarkkinoita. Tästä maan hallitus ja työvoimaviranomaiset ovat ansoja virittämällä kehitelleet järjestelmän, jota voi verrata Nälkäpeli-elokuviin.

Ihan ensimmäiseksi työttömän on onnistuttava ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Se ei tapahdu enää entiseen tapaan menemällä Te-toimistoon, vaan se on tehtävä netissä. Pelkkä ilmoittautuminen ei riitä, vaan lisäksi pitää osata etsiä sähköisen lomakkeen alapalkista lisää täytettäviä kohtia. Työttömän itsensä on arvioitava siellä oma palvelutarpeensa ja laadittava työllistymissuunnitelma. Jo tässä vaiheessa pelistä karsiutuu heikoin aines ja työttömyystilastot kaunistuvat.

Peliin on kehitelty erilaisia palkattomien töiden malleja, kuten kuntouttava työtoiminta, työkokeilu ja rekrytointikokeilu. Kaikki ovat samaa palkatonta työtä, mutta terminologian viidakossa kahlaamisen katsotaan olevan erinomaista urapolun raivaamista. Kaikki tosin tietävät, että ilmaistöistä ei ole paluuta palkkatyömarkkinoille, mutta ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on kaunistaa työttömyystilastoja.

Koska tilastot eivät vielä näytä hallituksen päässeen tavoitteeseensa, niin eduskunnalle annettiin eilen käsiteltäväksi aktiivimallin sisältävät lakimuutokset. Paketin keskeinen sisältö on, että työttömän on ensi vuoden alusta tehtävä palkkatyötä saadakseen täyttä työttömyysetuutta. On absurdia ajatella, että työttömysetuutta saadakseen on tehtävä palkkatyötä, jota ei ole, mutta tätä ei enää nykyisin pidetä kummallisena. Hallitus on päättänyt, että palkkatyötä on tarjolla, mutta työttömät eivät laiskuuttaan ota sitä vastaan. Hallituksen näkemys ei perustu tosiasioihin, sillä kaikki tietävät, että työtä ei ole. Silti sitä olematonta palkkatyötä on tehtävä. Tätä sanotaan työttömien aktivoinniksi.

Jos ja kun aktiivisuutta ei ole riittävästi, niin työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosenttia 65 maksupäivän ajaksi. Näin saadaan myös kustannussäästöjä, kun niitä töitä ei löydy ja etuuksia leikataan.

Lakipakettiin on kätketty lisää ansoja, joita työtön ei osaa varoa:

Henkilön katsottaisiin olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on ollut yhden kalenteriviikon työssäoloehdon täyttävässä työssä, 65 maksupäivän aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin työssäoloehtoon tai 65 maksupäivän aikana yhteensä viisi päivää työllistymistä edistävässä palvelussa. Jos henkilö on ollut työssä yrittäjänä, katsotaan hänen olleen riittävästi työssä, jos hän on ansainnut yritystoiminnassa neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana 23 prosenttia työttömyysturvalain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesta yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta.

Näin sanotaan lakiesityksessä. Palkkatyön lisäksi aktiivisuutensa voi osoittaa erilaisilla työllisyyttä edistävillä palveluilla eli käymällä opettelemassa sanomaan käsipäivää konsultin vetämällä kurssilla. Pahin loukku on yrittäjänä toimiminen. Jos työtön erehtyy perustamaan yrityksen, niin hän menettää lopullisesti työttömyysetuutensa, sillä hänen katsotaan työllistävän itsensä yrittäjänä.

Näin hallitus pyrkii saavuttamaan työllisyystavoitteensa saamatta yhtään työtöntä oikeasti palkkatöihin. Tämä nälkäpeli saattaa viihdyttää hallitusta, mutta ei uuden byrokratian kanssa kamppailevia työvoimaviranomaisia eikä nälkäpeliin pakotettuja työttömiä.

tp

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos