Vastuunpakoilua ja saivartelua

-Eduskuntahan sen antoi näin mennä.

Näin vastasi työministeri Jari Lindström eilen A-teemassa, kun häneltä kysyttiin miksi paljon kritisoidusta työttömyysturvan aktiivimallista tuli sellainen kuin tuli. Vastaus lienee eräänlainen vastuunpakoilun ennätys. Hallitukselle kerrottiin lausunnoissa moneen kertaan mitä vikoja ja puutteita lakiesityksessä oli, mutta hallitus ei piitannut lausunnoista. Oppsitio yritti vielä eduskuntakäsittelyssä tuoda epäkohtia esille, mutta kukaan ei ollut kuulemassa. Asian esittelevä ministeri oli savusaunassa, ja sen jälkeenkin mallia on julkisuudessa puolustanut lähinnä Lindström. Nyt hänkään ei koe olevansa missään vastuussa laista, vaan syyttää eduskuntaa.

Toivottavasti hallituspuolueiden kansanedustajat panivat merkille, että he ja vain he ovat ministerin mukaan syyllisiä lain epäkohtiin. Lakiesityksen esitellyt hallitus ei ota siitä mitään vastuuta.

Tämän vastuunpakoilun lisäksi Lindström puhui myös tulossa olevasta aktiimalli kakkosesta. Hän sanoi, että koska tätä valmisteilla olevaa, aktiivisen työnhaun mallin nimellä olevaa esitystä on ennakkoon niin paljon vastustettu, niin hallitus on päättänyt muuttaa sen nimeä. Se on nykyisin omatoimisen työnhaun malli:

– Tästähän on tullut kirosana, tästä aktiivimallista, niin me olemme keksineet sille sellaisen nimen kuin omaehtoisen työnhaun malli.

Näin näppärästi hallitus ratkaisi ongelman sanoilla saivartelemalla eli käärimällä saman paskan eri pakettiin. Samaksi epäilen sitä siksi, että ministeri ei useista kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan sanallakaan sen lopullisesta sisällöstä. Se on kuulemma kypsymässä siinä samassa paikassa, jossa aktiivimalli ykkösen soveltamisohjeet muhivat yli kuukauden lain voimaantulon jälkeen. Sen paikan nimi on poliittinen prosessi. En viitsi kertoa miksi ruumiinaukoksi olen nähnyt sitä sosiaalisessa mediassa sanottavan.

Aika näyttää millaisena se lopullisesti putkahtaa sieltä ulos. Ministerin lupaus luottaa työnhakijoihin ennakoi sitä, että työnhakuvelvollisuus ja raportointivelvollisuus tulevat säilymään, mutta raportteja ei lue kukaan. Niiden ilmestymistä tietojärjestelmään tullaan kuitenkin kontrolloimaan, koska jokin kontrolli on pakko järjestää. Näin toteutuu hallituksen keppipolitiikka, jonka tarkoituksena on vain hankaloittaa työttömien elämää.

Jos kyse ei olisi työttömien elämiseen tarvittavista rahoista, niin voisin jatkaa samalla ivallisella huumorilinjalla, jolla hallitus suhtautuu työttömiin, kansalaisten mielipiteisiin ja hallituksen vastuuseen. Silloin sanoisin, että nyt olemme nähneet elokuvan Aktiivimalli, jonka keskeneräisen jatko-osan työnimi Aktiivimalli 2.o muutettiin kesken prosessin, ja siitä tuli Omatoiminen työnhaku. Seuraavaksi varmaan tulevat Aktiivimallin paluu ja Aktiivimallin kosto. Kaikki osat ovat K-18 niiden sisältämän työttömien kepillä hakkaamisen takia.

 

 

 

 

Yllätyksiä luvassa

Työministeri Jari Lindström kehottaa aktiivimalli kakkosen arvostelijoita odottamaan kunnes lakiesitys on saatu valmiiksi, sillä siinä on yllätyksiä luvassa. Lindström on selvästi viisastunut työttömyysturvan aktiivimalliin kohdistuneen ankaran kritiikin jälkeen, sillä hän ei kerro mitä uusi lakiesitys tulee sisältämään. Näin siitä ei voi etukäteen keskustella, ja eduskunnassahan se sitten sujahtaa läpi hallituspuolueiden edustajien äänillä ilman kunnolla käytyä keskustelua. Joulukuussa hallituspuolueiden edustajat eivät viitsineet edes olla keskustelussa paikalla, joten oppositio joutui keskustelemaan keskenään.

Aktiivimalli ykkösen eli työttömyysturvan aktiivimallin yllätykset osasivat arvata jo etukäteen kaikki ne, jotka asiaan viitsivät perehtyä. Aktiivimalli kakkoseen ei nähtävästi voi etukäteen perehtyä kukaan. Työ- ja elinkeinoministeriön sivut eivät paljon kerro, mutta sen verran tiedetään, että malli tulee sisältämään tietyn määrän työttömälle sopivien työpaikkojen todistettavaa hakemista määräajassa. Jos velvoitetta ei pysty täyttämään, niin tuen maksatus keskeytyy määräajaksi.

Työttömät siis pakotetaan lähettämään hakemuksia työpaikkoihin, joita ei kaikille ole. Tämä tarkoittaa valtavaa määrää turhia hakemuksia paikkoihin, joihin hakijoilla ei ole mitään toivoa päästä, eikä välttämättä pätevyyttäkään. Yritykset tulevat tukehtumaan hakemuksiin, joten ne eivät enää ilmoita avoimia paikkoja Te-hallinnon sivuilla.Vähätkin työt menevät hakijoilta piiloon.

Työnhausta on raportoitava viikoittain, ja unohdus tai ongelmat raportin lähettämisessä johtavat karenssiin. Lisäksi alimitoitettuja viranomaisia rasitetaan raporteilla, joiden käsittelystä tulee väkisin ylimalkaista ja summittaista. Jälkikäteen tulee lisää työtä, kun selvitellään valituksia. Tämäkin malli tulee siis lisäämään viranomaisten työtaakkaa ja johtamaan jossain vaiheessa lisähenkilökunnan palkkaamiseen.

Lohtua ei tuo ministeriön lupaus siitä, että päällekkäisiä sanktioita aktiivimalli ykkösen kanssa ei tule. Sitä se vielä puuttuisikin, sillä kun malli ykkönen aiheuttaa työttömyysturvan leikkaamisen, niin kakkonen vie sen kokonaan määräajaksi. Kokonaan vietyä tukea ei voi leikata, joten vakuuttelu päällekkäisyyksien puuttumisesta on lähinnä huvittavaa.

Lindströmin mukaan kolmikannalta voidaan kyllä kysyä asiasta ja jopa valmistella asiaa yhdessä, mutta ohjat ovat hallituksen käsissä. Kolmikantayhteistyö kun saattaisi estää uudistusten tekemistä. Tämä on täydellistä sanelupolitiikkaa, jonka voisi suomentaa vaikkapa sanomalla, että mutiskaa mitä mutisette, mutta näin nyt kuitenkin tehdään. Tämä hallitus panee suoraan röytämällä. Samaan hengenvetoon Lindström kuitenkin kaipailee jonkinlaista yhteiskuntasopimusta. Hallituksen käsitys kolmikannasta ja yhteiskuntasopimuksesta näyttää olevan, että hallitus sanelee kaiken.

Minä voin kertoa ne aktiivimallin sisältämät ”yllätykset” jo etukäteen. Se tulee aiheuttamaan vain alimitoittettujen ja ylityöllistettyjen viranomaisen lisäkuormitusta. Myöhemmin tulee lisää kustannuksia, kun resursseja on lisättävä. Työttömät eivät edelleenkään saa työtä, vaan pelkkää karenssia.

Kyllä nämä hallituksen eannlta arvattavat yllätykset jo alkaisivat riittää.

 

 

 

Rehelliset ja taitavat

Kuten tiedetään, niin perustuslain mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Jo hyväksytty työttömyysturvan aktiivimalli ja valmisteilla oleva työnhaun aktiivimalli pistävät epäilemään tuota taitavuutta.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo kertoo, että hän ei huomannut työttömyysturvan aktiivimallin käsittelyssä lainkaan suuria ongelmia, vaan ne selvisivät hänelle vasta lain kumoamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen jälkeen. Jos Orpo olisi perehtynyt lakiesitykseen ja siitä annettuihin lausuntoihin, niin hän olisi saattanut huomata ongelmia. Ihan varmasti hän olisi niitä huomannut, jos olisi kuunnellut eduskunnassa käytyä keskustelua.

Nyt hän on huomannut, ja lisää rahaa on luvassa. Tai ei se rahaa lisärahaa ole, vaan viime vuonna käyttämättä jäänyttä työllistämistukirahaa, joka nyt aiotaan ohjata Te-toimistojen käyttöön. Sen lisäksi puhutaan kymmenen miljoonan euron lisäsatsauksesta, mutta ei sekään uutta rahaa ole. Se on sitä rahaa, joka päätettiin jo vuosi sitten antaa työttömien määräaikaishaastatteluihin. Silloin päätettiin, että raha käytetään kahden vuoden aikana, ja nyt alkoi se toinen vuosi. Aiheellisesti voidaan kysyä, miksi työllistämistukirahaa yleensä jäi käyttämättä, kun sillä olisi voitu palkata ihmisiä tekemään palkkatyötä. Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi vuosi sitten päätettyä rahaa sanotaan nyt uudeksi rahaksi.

Juha Sipilä puolestaan onnistui suututtelemaan juuri ne ihmiset, joita hänen ei olisi missään tapauksessa pitänyt suututella. Yrittäjien syyllistäminen etukäteen tulevasta epäonnistumisesta oli harvinaisen tyhmästi tehty. Sen lisäksi jo valmiiksi ylityöllistetyt työ- ja elinkeinohallinnon työntekijät antavat liittonsa välityksellä hallitukselle sapiskaa. Henkilöstöliitto THHL sanoo hallituksen työvoimapolitiikkaa kepin antamiseksi, ennakoi työntekijöiden joutuvan vastaanottamaan asiakkaiden raivon ja kysyy suoraan, missä viipyvät velvoitteet työnantajille. Kun juuri päätöksen toteuttamisesta vastaavat alkavat kysellä päätöksen järkevyyden perään, niin silloin päättäjien olisi syytä havahtua.

Mutta hallitusta ei tunnu haittaavan. Tulossa on työnhaun aktiivimalli, jota valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Työttömyysturvan aktiivimalli valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä, eikä näiden asioiden yhteensovittamista taida valvoa kukaan. Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTE kiinnittää tähän huomiota omassa kannanotossaan. Sen mukaan jo aktiivimallista puhuminen molemmissa yhteyksissä on sekoittanut asioita, mutta pahempaa on, että aktiivisuuden määritelmä, tarkasteluajanjaksot ja raportointivelvoitteet eivät ole näissä aktiivimalleissa yhteneväiset.

Odotettavissa on siis lisää sekavaa lainsäädäntöä, epäselvyyttä, sotkuja ja ristiriitaisia ohjeita. Saa nähdä kuka ministeri tämän työnhaun aktiivimallin esittelee. Työttömyysturvan aktiivimalli valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta sen esitteli työministeri Jari Lindström sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan ollessa savusaunassa. Lindström on myös puolustanut sitä julkisuudessa Mattilan kieltäydyttyä kaikesta julkisesta keskustelusta.

Rehellisiä ja taitavia Suomen kansalaisia. No, Suomen kansalaisia ainakin.

Mikä ikuinen leikkuri?

Toissapäivänä kerroin työttömyysturvan aktiivimalliin sisältyvästä ikuisesta leikkurista. Minulle on kerrottu, että olen erehtynyt. Taas kerran tulee elävästi mieleen, miten vuosikausia kerroin vuosien 2005-16 ikuisesta karenssista. Silloinkin väitettiin, ettei sellaista ole olemassakaan, vaan siitä voi vapautua tekemällä työtä. Ihan samalla tavalla on nyt sanottu, että aktiivimallin leikkurista voi vapautua tekemällä työtä. Tätä itsestäänselvyyttä jaksetaan jankuttaa, mutta unohdetaan se nyt. Laitan sen jutun loppuun videona.

Mennäänpä nyt siihen ikuiseen leikkuriin, joka ei tietenkään ole virallinen termi. Siitä ei laissa edes selvästi kerrrota, mutta se käy ilmi lain perusteluista ja Kelan Tutkimusblogista.

Lain perusteluissa se sanotaan näin:

Momentissa säädettäisiin myös siitä, missä tilanteissa tarkastelujakso, jolta työttömyyspäiväraha maksetaan täytenä, alkaa alusta. Tarkastelujakso alkaisi alusta ja työttömyyspäiväraha maksettaisiin täytenä silloin, kun henkilö palaisi työttömyyspäivärahan saajaksi yli kaksi viikkoa kestäneen kokoaikatyön tai yli kaksi viikkoa kestäneen päätoimisen yritystoiminnassa työllistymisen jälkeen. Tarkastelujakso alkaisi alusta myös silloin, jos henkilö alkaa saada työttömyyspäivärahaa sen jälkeen kun hänen soviteltu työttömyyspäivärahansa on hylätty sovitellun päivärahan maksamista koskevien työaika- ja tulorajoitusten vuoksi. Käytännössä tällainen hylkäävä päätöstilanne syntyy joko siksi, että työaika on ylittänyt 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta tai siksi, että soviteltua päivärahaa ei ole jäänyt maksettavaksi työttömyysturvalain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitetun rajoituksen vuoksi. Lisäksi tarkastelujakso alkaisi alusta ja työttömyyspäiväraha maksettaisiin täytenä silloin, jos työttömyyspäivärahan maksaminen on estynyt työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetyn korvauksettoman määräajan tai työssäolovelvoitteen vuoksi. 

Tutkimusblogissa se sanotaan selkokielellä näin:

Jos uusi 65 päivän jakso on alkanut siten, että päivärahaan on tehty 4,65 prosentin alennus, alennuksen saa keskeytettyä vain kahden viikon kokoaikaisella työllä. Tämä aktiivisuusehto on ankarampi kuin alkuperäinen ehto. Jos sitä ei täytä, alennus jatkuu seuraavan 65 päivän jakson alkuun asti, jolloin tilannetta tarkastellaan uudelleen.

Laitetaan sama vielä kuvina, jotka löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteesta.

1

Se ikuinen leikkuri löytyy alimmasta lokerosta eli passiivisen polun kohdalta. Laitetaan vielä toinen kuva:

2

Jos tarkastelujakson aikana ei ole tehty työtä 18 tuntia, niin seuraava jakso alkaa alennetulla tuella. Alennuksen voi katkaista kesken jakson tekemällä työtä kokoaikaisesti kaksi viikkoa, jolloin jakso keskeytyy ja uusi jakso alkaa.

Jos alennetulla jaksolla tekee työtä 18 tuntia, niin seuraava jakso alkaa täydellä tuella. Mutta jos ei saa katkaistua alennettua jaksoa kahden viikon työllä tai ei saa alennetulla jaksolla työtä 18 tunnin ajaksi, niin seuraava jakso alkaa taas alennetulla tuella. Ja seuraava, sitä seuraava ja niin edelleen, loputtomiin. Tätä tarkoitan ikuisella leikkurilla. Jos työtä ei saa, niin alennus on käytännössä pysyvä.

Toivottavasti tämä nyt tuli selväksi. Jos ei, niin joudun varmaan kirjoittamaan seuraavan jutun pölkkykirjaimin ja tavuviivoilla.

Minulle on myös huomautettu, että yhtä hyvin olisin voinut sanoa tuen palaavan normaaliksi hankkiutumalla karenssiin. Sanotaan se sitten nyt. Lakiesityksen perusteluissa sanotaan näin:

Lisäksi tarkastelujakso alkaisi alusta ja työttömyyspäiväraha maksettaisiin täytenä silloin, jos työttömyyspäivärahan maksaminen on estynyt työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetyn korvauksettoman määräajan tai työssäolovelvoitteen vuoksi. 

Karenssin jälkeen tuki palaa täysimääräiseksi ainakin yhden jakson ajaksi. En tiedä onko erityisen houkuttelevaa olla kokonaan ilman rahaa pari kuukautta vain sen takia, että sen jälkeen saa kolme kuukautta täyttä tukea, mutta kaipa viisaat lainsäätäjämme ovat asian näin ajatelleet. Ehkä he varautuvat seuraavaan vaiheeseen eli aktiivisen työnhaun malliin, joka tulee rankaisemaan kahden kuukauden karenssilla niitä, jotka eivät todistettavasti ole hakeneet tiettyä määrää itselleen sopivia töitä.

Nyt sitten se lupaamani video. Tämän Lapinlahden Lintujen vanhan sketsin nykyiset päättäjämme ovat ottaneet totena.

Sekoilua ja tavoite

Päättäjämme jaksavat jatkaa kompurointia työttömyysturvan aktiivimallin kanssa. Tänään oli kompasteluvuorossa kokoomuksen Ben Zyskowicz. Hän kertoi miksi hallitus hylkäsi aktiivimallin lievemmän muodon, jossa pelkän aktiivisuuden osoittaminen olisi estänyt tukien leikkaamisen.

 –Byrokratian nousu olisi moninkertainen, jos yksilökohtaisesti jouduttaisiin jokaisen kohdalla selvittämään, että kun hän kertoo, että ”kyllä olen kaiken voitavani tehnyt”, niin onko näin todella tapahtunut, Zyskowicz selvensi Politiikkaradiossa.

Zyskowicz tuli paljastaneeksi, että tarkoitus oli päästä leikkaamaan mahdollisimman monen tukea. Puheet byrokratian lisääntymisestä ovat pötyä, sillä joka tapauksessa on jokaisen työttömän aktiivisuus tutkittava. Lisäksi leikkaukset on tehtävä käsityönä, sillä Kelan tutkimusjohtajan mukaan ongelmia tulee mm. 300 euron suojaosan ja sovitellun päivärahan kanssa.

Aktiivimalli hyväksytyssä muodossa ei ole yhtään vähemmän byrokraattinen kuin kaiken aktiivisuuden ottaminen huomioon olisi ollut, mutta epäoikeudenmukaisempi se on. Työttömän on nyt itse aukottomasti todistettava syyttömyytensä työttömyyteen, kun lievemmässä muodossa etuuden maksajan olisi pitänyt todistaa hänet syylliseksi.

Zyskowicz liittyy myös siihen kuoroon, joka jälkikäteen haluaa laajentaa aktiivisuutta vapaaehtoistyöhön. Yhteistä kaikille kuorolaisille on, että että he eivät muista tai tiedä hallituksen nimenomaan hylänneen tämän työ- ja tasa-arvovaliokunnan esittämän aktiivisuuden muodon. Se hylättiin nyt vaikenevan ministeri Pirkko Mattilan allekirjoittamalla kirjeellä näin:

”Vapaaehtois- ja talkootyö ovat myös osallistumisen tapoja, joita monet palkansaajat ja yrittäjät harjoittavat kokoaikaisen työllistymisen ohessa. Kyse ei ole toiminnasta, jota työttömyysturvajärjestelmässä missään muussakaan tilanteessa pidettäisiin vaihtoehtona työllistymiselle. Näin tulisi olla myös nyt käsiteltävän hallituksen esityksen kohdalla.”

Hallitukselle ei siis kelvannut se, mitä nyt jopa ministerit ovat esittäneet. Tästä voi vetää tänäänkin sen johtopäätöksen, että aktiivimallin puolesta äänestäneitä ei koko aikana ole kiinnostanut lain sisältö. Sen sijaan joku jossain kyllä tietää sekä tämän että tulevan lain sisällön ja tarkoituksen oikein hyvin. Työttömyysturvan aktiivimallista tulee ikuinen leikkausautomaatti, mutta keväällä esiteltävästä työnhaun aktiivimallista tulee ikuinen karenssiautomaatti.

Eilen kerroin työttömyysturvan aktiivimallin ikuisesta leikkurista. Työnhaun aktiivimallista tulee vielä pahempi, sillä tämän hetken tietojen mukaan siinä työttömän on haettava itselleen sopivia työpaikkoja määrätty määrä tietyssä ajassa. Tarkoitus on estää rutiinihakemusten tehtailu sopivuuden määräämisellä. Kun niitä sopivia töitä ei löydy edes haettavaksi, niin seuraa karenssi. Kun niitä ei löydy karenssin jälkeenkään, niin karenssi jatkuu.

Näin päästään vihdoin tavoitteeseen, joka on työttömyysturvan poistaminen kokonaan. Tämän seurauksena yhä useampi ajautuu perustoimeentulotuelle, jota leikataan rangaistukseksi ensi alkuun 20 prosenttia. Kun työtön osoittaa jatkuvaa haluttomuutta työllistyä eli ei löydä työtä, niin leikkaus on 40 prosenttia.

Näin saadaan luotua halpatyön markkinat ja köyhät pannaan säätyään vastaavaan työhön isännän määäräämällä palkalla. Eli hallituksen kielellä heitä aktivoidaan olan takaa.