Kuka ansaitsee hymypatsaan?

Isäni opetti, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia riippumatta arvosta tai asemasta ja kehotti kohtelemaan kaikkia ihmisiä se totuus kirkkaasti mielessä. Hän näytti itse mallia. Asia on ollut viime aikoina monasti mielessäni ja tuli taas pinnalle, kun pohdiskelin Saara Aaltoa ja hänen kaunista käytöstään.

Vein kerran autoni huoltoon pienehköön pajaan. Minulla oli kyydissäni ihminen, jonka huomasin tuntevani vain pintapuolisesti. Sain pajalta toisen auton käyttööni ja kun lähdimme sillä matkaan huomasinkin, että sen tankki oli tyhjä. Kaarsin suoraan korjaamon viereisellä tontilla sijaitsevan bensa-aseman pihaan. Kun nousin autosta, näin kuinka nuori mies autokorjaamosta loikki aidan yli huimaa vauhtia ja huitoi minulle huutaen samalla ”anteeksi, anteeksi, anteeksi unohdin, että tankki on tyhjä! Käy istumaan, minä tankkaan sen!”

Istuin hymyssä suin autoon ja sanoin seuralaiselleni kuinka hienosti korjaamon tyyppi toimi ja kuinka kreisisti hän oli loikkinut aitojen yli. Ihan kuin elokuvissa takaa-ajossa oleva poliisi! Seuralaiseni kommentoi asiaa sanomalla, ettei hän voi kuvitella mistä hän voisi keskustella moisen ihmisen kanssa. Katsoin häntä silmät pyöreinä. Hän selvitti ja sanoi, että niin, eihän tuollaisella ole mitään koulutusta. Olin sanaton. On niin ihmeellinen ajatus, että koulutus itsessään olisi joku tae yhtään mistään. Ja on niin ihmeellinen ajatus rankata ihminen johonkin kastiin sen perusteella, että hän on töissä autokorjaamossa. (Voin kuvitella, että seuralaiseni arvostaa kyllä nopeutta ja ammattitaitoa silloin, kun hänen autonsa täytyy korjata) Alaspäin katsominen ei ole kaunista.

library

Isäni korosti asiaa myös toiseen suuntaan. Ei pidä pelätä korkeassa asemassa olevia ihmisiä. Hekin ovat vain ihmisiä, hän sanoi ja kannusti rohkeuteen heidän seurassaan. Se on ollut hyvä oppi ja neuvo.

Koulussamme oli opettaja, jota suurin osa oppilaista pelkäsi. Ihmettelin sitä ja kyselin syytä, hänhän oli van ihminen, mitä hän voisi muka oikeasti TEHDÄ? Kunnioitus on eri asia kuin pelko. Kunnioitin, mutta en pelännyt. (Haastoin kyllä häntä voimakkaasti, koska hän kiusasi pelokkaita oppilaita ja se inhotti minua)

On tärkeää päättää aina itse, mitä jostakusta ajattelee. Ei pidä uskoa kuulopuheita suuntaan tai toiseen. Lehtijuttujen tai somen perusteella ei voi luotettavasti päätellä ihmisistä sitä tai tätä.

Sellainen ihminen, joka on lähipiirilleen ihana, on lähipiirinsä mielestä ihana. Se on upeaa. Se on myös helppoa. Kun on itse valitsemiensa ihmisten joukossa, on automaattisesti seurassa, jolle on helppoa olla ihana. Hän saattaa silti olla muualla erilainen.

Se, että ihminen on ihana kaikkia ihmisiä kohtaan, riippumatta näiden asemasta, arvosta, ammatista tai siitä mitä he voivat antaa takaisin, ansaitsee hymypatsaan joka päivä. Sitä on hyvä tavoitella ja niitä ihmisiä ihailen.

…. Ai niin se korjaamon poika – hän harrastaa kirjallisuutta ja on lukenut enemmän kirjoja, kuin kukaan, jonka tunnen tai tiedän. Ehkä joku yhteinen keskustelun aihe olisi voinut löytyä…

Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle

Hanna

Kun tapasin Saaran

 

15895969_692565824249850_7275992819423535414_oOlin tiistaina tilaisuudessa, jossa juhlistettiin Saara Aallon ja Raymond Weil Geneve -kellobrändin yhteistyösopimusta. (Saara on loistava valinta, koska paitsi että hänellä on mitä kaunein käytös, hänellä on erittäin kauniit kädet ja aina kauniit lakkaukset kynsissä. Kiinnitättekö te huomiota yksityiskohtiin?) Oli ihanaa mennä sinne, koska olen saanut Saaran esiintymisistä X-Factorissa niin hyvät fiilikset. Katsoin kaikki ohjelmat nenä kiinni ruudussa ja kyyneleet silmissä.

Häntä on syytetty karisman puutteesta ja ties mistä. Ei kiinnosta minua. Kun katson ja kuuntelen häntä, olen mykistynyt. Hän laulaa upeasti, hän laulaa oikein, hänen äänensä ei epäröi, hän ei varo, hän antaa tulla täysillä. Kun kuuntelen häntä, olen samalla niin onnellinen hänen puolestaan, koska hän elää unelmaansa. Tuntuu siltä, että itsekin saan siitä palan. Että lennän hänen vanavedessään ja saan onnenhippusia. Kuinka onnellinen hänen täytyykään olla! Hän on pitänyt kiinni unelmistaan ja tyylistään rohkeasti. Tehnyt valtavasti töitä unelmansa eteen. Nyt hän oli Lontoossa ja halusi glitteriä ja sai sitä myös. Eikä desimitalla vaan rekkakuormalla. Esiintymisasut, tanssijat ja koko setti oli joka kerran suuren luokan showta. Ja kaiken keskipisteenä oli tuo ihana pieni lintunen, joka pääsi kerta toisensa jälkeen eteenpäin hillittömän tuuletuksen ja ilon kiljahdusten myötä.

Seurasin välillä kommentointia mediassa silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä. Paljon hehkutusta mutta myös tsempin ja ylpeyden sijaan outo negatiivinen vire.

Eniten ihmettelin miksi kerta toisensa jälkeen media antoi lausuntoja siitä, kuinka varmasti hän seuraavalla kierroksella putoaa pelistä. Kristoffer Ignatius, joka kuuluu Saaran tiimiin, laski että mediaan juoksutettiin ainakin 13 asiantuntijaa kertomaan, mitkä ovat ne syyt, joiden takia hän ei pääse seuraavalla kierroksella enää jatkoon. Ja yhtä monta heistä oli väärässä.

Mikään median suosikki hän todellakaan ole aina ollut. Aikanaan UMK-kilpailussa, Saara ei saanut mediaraadilta ainuttakaan pistettä. Sen sijaan nimetön raadin jäsen haukkui esityksen ja laulun maanrakoon.

Ja miten Saara on suhtautunut tähän? Niin upeasti! Hän kertoo asiallisesti ja rohkeasti mielipiteensä ikävästä kritiikistä ja häijyistä kommenteista. Ja on koko ajan kohtelias ja positiivinen.

Katselin eilen, kuinka hän kohtasi fanejaan, median edustajia ja juhlan VIP-vieraita. Hän on rauhallinen, tasapainoinen, varma, iloinen ja kunnioittaa muita ihmisiä omalla käytöksellään todella kauniisti. Jokainen ihminen, jonka hän kohtasi, oli hänelle yhtä arvokas. Hän oli läsnä kaikille.

Tialisuudessa oli Michael Monroe, Saaran valmentaja VOice of Finladissa. Hän ylistää Saaraa loputtomasti ja on myös Suomenkaunein koti -ohjelman fani! Jesss!

Tilaisuudessa oli Michael Monroe, Saaran valmentaja Voice of Finladissa. Hän ylistää Saaraa loputtomasti ja on myös Suomen kaunein koti -ohjelman fani! Jesss!

Chandelier!

Chandelier!

Kaksi ihanaa Saara ja Aira

Kaksi ihanaa Saara ja Aira

Entinen oppilas ja opettaja

Entinen oppilas ja opettaja

Kristoffer Ignatius kuuluu Saaran tiimin ja pitää huolta mm. somesta

Kristoffer Ignatius kuuluu Saaran tiimin ja pitää huolta mm. somesta

Mini-fanit

Mini-fanit

... ja stara!

… ja stara!

X-Factoryssa näytettiin Saaraa myös kulissien takana, ei mitään diivan elkeitä tai esittämistä. Pidin siitä. Aitous ei ole jokapäiväistä.

Kun hän esitti eilisessä tilaisuudessa kaksi laulua näin herkän ammattilaisen, joka lauloi upeasti ja kosketti minua jälleen. Saarassa koskettaa paitsi laulu, myös tarina.

Kiitos Saara Aalto – olet upea. Onnea tulevaan!

Hanna

 

Liike on lääke – kipulääke voi olla ansa

Onneksi on särkylääkkeitä – ja epäonneksi.

Ihminen on kumma otus. Kaiken pitäisi tapahtua heti ja mitään ei viitsisi itse tehdä. Lisäksi kaiken pitäisi olla ilmaista tai ainakin tosi halpaa.

Luin jutun, jossa mieshenkilö päätti kokeilla fysioterapiaa tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Fysioterapeutin antamilla ohjeilla hän on päässyt särkylääkkeistä, joita popsi aiemmin runsaita määriä.

Ennen kokeilua hän oli käynyt viidellä eri lääkärillä, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta suositelleet vaivoihin hoidoksi tulehduskipulääkkeitä ja lepoa. Vain urheilulääkäri oli suositellut fysioterapiaa hoidoksi, mutta mies jätti menemättä, koska työterveyshuolto ei olisi korvannut kuluja.

Tulehduskipulääkkeet eivät ole hoitoa, ne poistavat oireita. Lisäksi ne aiheuttavat helposti riippuvuutta ja särkylääkepäänsärkyä. Ne nostavat verenpainetta ja aiheuttavat ärsytystä ruuansulatuskanavassa. Mutta välittääkö ihminen siitä? Usein ei, koska kivusta halutaan nopeasti eroon. Ja helposti. Pillerillä päivässä. Ainoa vaiva on nielaisu ja lasillinen vettä.

Helppous on ansa. Vaivan näkemällä ihminen voi paremmin. Mutta pelkkä fysioterapeutin tapaaminen ei auta, on myös itse tehtävä töitä parantumisen ja kivuttomuuden eteen. Se ei onnistu sohvalla. Tarvitaan jumppaa, johon ohjeet fysioterapeutti antaa.

Jooga tekee hyvää minulle

Jooga tekee hyvää minulle

Se mikä jaksaa hämmästyttää minua, on kuinka vähän ihmiset välittävät hyvinvoinnistaan. Jos joku muu ei maksa hoitoa, se jätetään ottamatta. Ymmärrän sen, jos hoitoon ei oikeasti ole varaa, mutta usein se, mihin rahansa laittaa on valintakysymys. Onko olemassa tärkeämpää sijoitusta kuin sijoitus omaan terveyteen ja hyvinvointiin? Jos ei voi hyvin ja ole terve, on elämästä nauttiminen vaikeaa. Välillä tuntuu, kuin hyvinvointiyhteiskunnan ansa olisi se, ettemme enää osaa ajatella itse ja pitää itse itsestämme huolta. Jos hoito tai lääkkeet eivät ole ilmaisia tai ainakin osittain korvattavia, ne hylätään ison marmatuksen kera.

Ihmisillä on kaikenlaisia kipuja hirvittävä määrä ja niihin vain totutaan. Niska-hartiaseudun ongelmat, selkäkivut, polvet, jalat ja jalkaterät ovat kipeitä ne aiheuttavat kipuja myös muualle kehoon. Tietokoneiden ja älypuhelimien käyttö aiheuttaa loputtomasti vaivoja, samoin kuin päivittäinen tuntikausien istuminen. Vaikka harrastaisi paljon liikuntaa, vaivoja voi olla silti ja tietysti myös sen takia.

Fustrassa henkilökohtainen ohjaaja pitää huolta, että liikkeet tehdään oikein eikä vammoja tule.

Fustrassa henkilökohtainen ohjaaja pitää huolta, että liikkeet tehdään oikein eikä vammoja tule.

Monesti ihmiset saavat liikuntainnostuksen yhtäkkiä ja alkavat treenata massiivisesti, vaikka eivät ole aiemmin tehneet juuri mitään. Siitä seuraa vammoja. Mutta henkilökohtaista valmentajaa tai personal traineria ei haluta ottaa, koska se on kallista. Kun paikat hajoavat, ei mennä fysioterapeutille, koska se maksaa. Tosin niitä personal trainereitakin on montaa sorttia. Kun katsoo TV-ohjelmia, joissa laihdutetaan paljon lyhyessä ajassa, voi todellakin saada väärän kuvan siitä, mikä ihmiselle ylipäätään on hyväksi. Mielestäni nuo ohjelmat ovat täysin vastuuttomia.

Naistenlehdissä puhutaan paljon itsensä hemmottelusta ja sillä tarkoitetaan yleensä spa-hoitoja, joilla pyritään kauniiseen ihoon ja ikuiseen nuoruuteen. Mikä ilo on pehmeästä ihosta joka peittää alleen kipeän ja huonosti toimivan kehon?

Mitä huonommin pidämme itsestämme huolta, sitä hankalampaa on varmuudella vanheneminen ja vanhuus. Ja sitä hankalampaa on takuuvarmasti juuri tämä päivä.

Ihminen pidä huoli itsestäsi ja ajattele mihin rahasi laitat. Yksi keho meillä vain kuitenkin on.

Love

Hanna