Kissan ikään

Kaksitoistaviikkoinen Walto malttoin leikkien lomassa poseerata hetken.

Kaksitoistaviikkoinen Walto malttoi leikkien lomassa poseerata hetken. Kuvat: Marko Lumikangas

Tättähäärän pennut täyttivät eilen 12 viikkoa, mikä tarkoittaa yhtä virstanpylvästä kissan elämässä. Suomen Kissaliiton sääntöjen mukaan 12 viikkoa on pennun luovutusiän alaraja. Aikarajaa on todellakin syytä kunnioittaa, sillä vaikkapa huonon laskupään aiheuttamasta päivän erheestä seuraa sanktioita. Tarkoituksena on tietysti varmistaa pennuille tarpeeksi pitkä aika emon hoivissa ja siten parhaat lähtökohdat kasvaa hienoiksi ja tasapainoisiksi kissayksilöiksi.

Vaula ja söpöstelyn taito.

Vaula ja söpöstelyn taito.

Tänään pennut kävivät toista kertaa eläinlääkärin vastaanotolla. Ne saivat vahvistusrokotukset ja ihon alle niskaan mikrosirut – voi kuulostaa scifi-leffalta, mutta kyse on tunnisusmerkinnästä. Ilman tunnistusmerkintää lemmikit (kissat, koirat, fretit) eivät pääse edes EU-rajojen yli, joten mahdollista matkusteluakin varten siru on hyvä olla valmiina. Lisäksi siru toimii tunnistusmerkintänä siltä varalta, jos kissa pääsisi karkuretkille. Pian sirutusta vaaditaan myös Kissaliiton säännöissä.

Yngve ja tyypillinen pose pää vinossa.

Yngve ja tyypillinen pose pää vinossa.

Pakko myöntää, että nämä pennut ovat sulattaneet sydäntäni normaaliakin enemmän. Kehrätä nyt eläinlääkärissä! Muuton aika on kuitenkin ovella, ja uusissa kodeissa tulokkaita jo odotetaan. Olen aika varma jo nyt, että näistä kasvaa ihania ihmisrakkaita kissoja. Sehän on kasvattajalle aina paras kiitos.

Lapseni maailmalla

Io (toinen oik.) on harjoittelut tulevaa emon rooliaan Tättähäärän pentujen kanssa.

Io (toinen oik.) on harjoitellut tulevaa emon rooliaan Tättähäärän pentujen kanssa.

Pentujen muuton lähestyessä mieli on yhtä aikaa iloinen ja haikea. Kasvattajalle on tietysti iso ilo, että kaikille pennuille on tiedossa rakastavat kodit, joissa ne saavat hoivaa ja huomiota – viimeksi mainittua taatusti paljon enemmän kuin ikinä voisivat isohkossa kissalaumassa saada.

Lasten maailmalle lähtöön liittyy silti aina myös haikeutta, kaikkien vuosien ja pentueiden jälkeenkin. Tämä kolmikko on ihan erityisesti onnistunut kietomaan minut pehmotassujensa ympärille. Pennuista on varttunut hyvin sosiaalisia pikkukissoja, jotka suorastaan kärttävät ihmishuomiota. Kun kissanpentu tapittaa silmät ymmyrkäisinä ja ääntelee vaativaan sävyyn, se on pakko nostaa syliin. Oi sitä kehräyksen määrää!

Kissat varttuvat aikuisiksi ja kotiutuvat uusiin perheisiinsä, mutta kasvattajalle ne ovat aina lapsia maailmalla. Joitakin kissakasvatteja näkee useinkin, toisia taas ei juuri koskaan. Onkin erityisen ilahduttavaa saada kuulumisia ja kuvia niistäkin kissalapsista, joihin ei törmää esimerkiksi näyttelyiden tai kasvatuksen parissa. Suurin osa rotukissoistakin elää puhdasta lemmikin ja perheenjäsenen elämää ilman kauneuskisa- tai deittailutouhuja.

Vuosien kuluessa saa joskus vääjäämättä myös surullisia uutisia, mutta kasvattajana haluan tietää myös kasvattieni sairastelusta tai kuolemasta. Kun luovutan pennun uuteen kotiin, lupaan elinikäisen auttamistakuun – jos on hätä, saa soittaa vaikka keskellä yötä.

helmi ja pennut

Pentujen varastamisella on pitkät ja jatkuvat perinteet: Helmi, Tättähäärän pennut vuosimallia 2014 ja pentuikäinen Io (oik.).

Tättähäärän pentuja saattaa jäädä ikävöimään erityisesti Io. Kolmikko – joka oli pieninä niin kovin pelottava – taisi herättää lopulta Ion emonvaistot. Viime aikoina kissaneito on ottanut tavakseen ”varastaa” pennun tai pari (nukkuma)seurakseen. Myös pesu ja muu hoiva sujuvat kuin emolta ikään. Tämä käynee hyvästä harjoituksesta, sillä Iosta itsestään saattaa tulla lähikuukausina kissaemo. Kunhan nyt ensin treffeillekin päästään…

Tule apuun, Herra Pöö!

Kun aikansa söpöstelee, jaksaa taas riehua.

Kun aikansa söpöstelee, jaksaa taas riehua.

Kissanpennut ovat ihania, suloisia ja söpöjä. Luovutusiän lähestyessä niiden energiataso alkaa kuitenkin olla sitä luokkaa, että ihan joskus ne ovat myös ihan hieman rasittavia. Pennut vyöryvät aaltona – kyllä, kolme koratpentua todellakin riittää aaltoon  – tilasta toiseen ja yli esteiden, kuten ihmisten ja aikuisten kissojen.

Hiekkalaatikon siivous, tuo jokaisen kissanomistajan päivittäinen p-duuni, muuttuu normitylsästä haasteelliseksi, kun lapion lisäksi laatikossa liikkuu muutama kappale pikkuapureita. Rauhallinen lukuhetki vuoteella saattaa katkea irvistykseen, kun sukassa roikkuvat pienet naskalihampaat.

Silloin on syytä kutsua avuksi Herra Pöö. Kyseessä on männäaikojen lastenlauluista tutun Herran Huun sielunveli, jota on päivitetty nykyaikaan Paavo Lipposen taannoisen vaalimainoksen hengessä.

Herra Pöö on siis pentujen suuri kauhistus. Paikalle hänet kutsutaan mörisemällä mahdollisimman matalalla – miesääni toimii parhaiten – äänellä: ”Pööööö!”Johan tulee pentuihin liikettä!

Pööttelyn vaikutus on hyvin lyhytaikainen, mutta hyvässä lykyssä pentujen pööjuoksun aikana ehtii siivota yhden hiekkalaatikon. Pööttely myös menettää tehonsa nopeasti ajan mittaan, ja isompia kissoja on turha yrittää huijata minkäänlaisia Pöö-olennoilla. Kukapa kissa nyt kummituksiin uskoisi.

Siinä vaihessa onkin otettava muut keinot käyttöön. Kissoja nimittäin voi ja pitää kouluttaa, vähintäänkin ymmärtämään ei-sanan merkitys. Kissojen ymmärryksessähän ei ole mitään vikaa; niiden itsenäisyys (ja itsepäisyys) vain tuo kouluttamiseen erilaisia haasteita kuin koirien kanssa.

Kissan liiallinen lelliminen ja olematon kuri johtavat helposti samaan kuin pikkulapsilla, jotka saavat tahtonsa aina periksi. Pian kotia hallitsee viiksekäs diktaattori, mistä seuraa usein oikeita ongelmia. Siksi rakkautta ja rajoja sopii ohjenuoraksi myös kissanpennun elämään.