Onnellista odotusta

Io (takana) saa Helmiltä vertaistukea tiineyteensä.

Io (takana) saa Helmiltä vertaistukea tiineyteensä.

Io-neidin ja Urho-herran treffit neljä viikkoa sitten ovat osoittautuneet hedelmällisiksi, sillä kaikki merkit viittaavat Ion kantavan parin rakkauden hedelmiä. Jo reilu viikko sitten Ion nisät alkoivat punertua somasti, ja tulevalle kissaemolle on alkanut hiljalleen kertyä myös lisää painoa. Iolla taisi olla myös jonkin kerran aamupahoinvointia – ilmiötä esiintyy kissoillakin – koska se oksensi tiineyden alkuviikkoina pari kertaa ilman muuta ilmeistä syytä. Myös Ion käytös on hieman rauhoittunut ja pehmentynyt.

Pentueen laskettu aika sijoittuu elokuun loppupuolelle. Ensi vilkaisulla Ion tiineyttä ei vielä huomaakaan, sillä isoimman pullistumisen viikot ovat vasta edessä. Kissojen kantoaika on 63-66 vuorokautta, joiden aikana emolle kertyy lisäpainoa pentueen koosta riippuen vajaasta kilosta puoleentoista kiloon tai ylikin. Omilla naaraillani reilun kilon lisäys on ollut tyypillinen, jos pentuja on syntynyt korateille keskimääräiset 3-4.

Uteliaisuuttani tapaan punnita emon viikoittain, mutta aina painonlisäys ei kerro totuutta pentujen määrästä. Jotkut odottavat naaraat saattavat niin sanotusti syödä monen edestä, jolloin osa pullistumisesta on… silkkaa läskiä. Toiset taas eivät saa grammaakaan ylimääräistä, joten melko pieneltäkin näyttävän emon mahassa voi olla useita pentuja.

Joka tapauksessa tiineen naaraan ruokintaan on kiinnittettävä erityistä huomiota. Kuivaruoka on vaihdettava odottaville emoille ja/tai pennuille tarkoitettuun ravinteikkaaseen sapuskaan, ja muukin lisäruokinta voi olla tarpeen. Kovin paljon muuta ihmisväki ei sitten voikaan kissan tiineyden aikana tehdä – jos ei halua käydä varmistamassa asiantilaa eläinlääkärillä ultraäänitutkimuksessa. Tämä ei kuitenkaan ole meillä nyt tarpeen. Onnellisen odotuksen merkit ovat ilmeiset.

 

 

Catwalkin tähti

Tättähäärän tyylinäyte  catwalkilla eli hotellisängyn valopäädyllä. Kuva: Marko Lumikangas

Tättähäärän tyylinäyte catwalkilla eli hotellisängyn valopäädyllä. Kuva: Marko Lumikangas

Laumassa elävät kissat osaavat yleensä arvostaa mahdollisuutta päästä reissuun pelkästään ihmisten kanssa, ilman muita viiksekkäitä. Niin sosiaalisia kuin koratit ovatkin, tällaiset matkat ovat niille laatuaikaa, jolloin saa nauttia jakamattomasta ihmishuomiosta. Reissun jälkeen on jälleen mukava puuhailla kissakavereiden kanssa.

Viime perjantaina lähdimme ajamaan Tättähäärän kanssa puolen Suomen halki kohti Oulua. Reissun tarkoitus oli paitsi osallistua Pohjois-Suomen Rotukissayhdistyksen näyttelyihin Kempeleessä myös viettää rentoa hotellilomaa, ja siksi sekä menomatkaan että paluuseen oli varattu kokonainen päivä. Näyttelyssä tapasin kuitenkin todellisia kissasissejä, jotka olivat lähteneet tien päälle kello yksi yöllä ehtiäkseen launtaiaamuksi näyttelyn eläinlääkäritarkastukseen.

Menomatka osui harmillisesti kesän kuumimpaan hellepäivään (olisin toki mieluummin maannut rannalla kuin istunut autossa), mutta onneksi  ilmastointi oli kunnossa. Häärälle oli varattu kuljetuslaatikkoon vesikuppi  ja pieni hiekkalaatikko – näin pitkillä ajomatkoilla hätätilanne voi yllättää kokeneenkin kissamatkustajan. Tien päällä kuultiin välillä tavanomaista (mauku)protestointia takapenkiltä, mutta perillä Oulussa koitti sitten kiitos: hotellihuone, jossa oli muun muassa kivoja ovia ja hyllyjä kiipeiltäväksi. Ja sokerina pohjalla ihan oma catwalk.

Catwalk muuntui myös moderniksi uuninpankoksi, jossa kelpasi levätä näyttelypäivän jälkeen.

Catwalk muuntui myös moderniksi uuninpankoksi, jossa kelpasi levätä näyttelypäivän jälkeen.

Tättähäärän catwalk oli sängynpäätyyn upotettu valaisin, jonka päällä kissan kelpasi tepastella huippumallin lailla – sehän näyttelykonkari eittämättä on. Lamput lämmittivät catwalkin pintaa niin mukavasti, että se sopi loistavasti myös nukkumapaikaksi. Siinä kelpasi toipua näyttelypäivän rasituksesta, ja Häärä otti kaiken ilon irti lämpöpedistään. Kun catwalkin valot yöllä sammuivat, se kaivautui peittoni alle kehräämään.

Niin, entäs se näyttely? Tättähäärä selvitti kumpanakin päivänä tiensä paneeliin eli loppukilpailuun asti ja nappasi siellä joitakin tuomariääniäkin, mutta voitot menivät tällä erää toisiin tassuihin. Häärä oli kuitenkin jo saanut palkinnoista parhaimman: ihanan lämpövuoteen.

 

Lomamatkoille

Aurinko, lämpö ja kesä - ja turvallinen parveke nauttia niistä.

Aurinko, lämpö ja kesä – ja turvallinen parveke nauttia niistä.

Kesä kaikilla – niin ihmisillä kuin kissoillakin. Näin lomalla olen koettanut pysyä mahdollisimman paljon poissa näppäimistön äärestä, selkäparkanikin pyynnöstä. Aurinkoa olen taas koettanut rohmuta mahdollisimman paljon – ja samoin on kissojeni laita. Kun aamupäivän aurinko paistaa työhuoneeseen, koko porukan voi löytää makoilemasta mahdollisimman kuumissa paistepaikoissa.

Kesällä moni suuntaa myös tien päälle, ja toisinaan myös lemmikit pääsevät nauttimaan lomareissuista. Tällöin on hyvä muistaa muutama asia. Niistä tärkein on tietysti toiston toistoa: kissaa, koiraa tai muutakaan lemmikkiä ei pidä jättää suljettuun autoon helteellä. Jos on pakko piipahtaa kaupassa täydentämässä varastoja, on etsittävä mahdollisimman varjoisa parkkiruutu ja jätettävä muutama ikkuna hiukan raolleen. Eikä sitten mitään kuppaamista siellä kaupassa!

Kerkko ottaa kaiken irti aamuauringosta työhuoneen lattialla.

Kerkko ottaa kaiken irti aamuauringosta työhuoneen lattialla.

Kannattaa myös harkita hyvin tarkkaan, päästääkö kissaa vapaaksi kesäpaikassa. Pieni saari on yleensä turvallinen vaihtoehto, varsinkin jos käärmeitä tai lohikäärmeitä ei ole seudulla havaittu. Ketut ynnä muut pedot ovat kuitenkin monissa paikoissa kissoille todellinen uhka, eksymisestä puhumattakaan. Tosin useimmat sisäkissat pysyvät suosiolla mökin pihapiirissä ja nukkuvat yönsä siellä, missä yleensäkin – omistajien sängyssä.

Meilläkin on tiedossa kesäreissua ainakin jonkin viiksekkään matkustajan kera, mutta matkakohde ei ole mikään mökki. Siitäpä sitten matkan jälkeen.