Hei, me söpöillään!

Neliviikkoiseksi kasvanut Walto näyttää jo ihan kissalta. Kuvat: Marko Lumikangas

Walto näyttää jo ihan kissalta. Kuvat: Marko Lumikangas

En olisi mitenkään malttanut lähteä tänään töihin. Tättähäärän pennut täyttivät eilen neljä viikkoa, ja niistä on sukeutunut vilkkaita pieniä kissoja, joiden puuhia jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään.

Kuten viime päivityksessä aavistelinkin, Yngve ja Vaula seurasivat heti alkuviikosta Walto-veljen esimerkkiä ja lähtivät tutustumaan maailmaan pesälaatikon ulkopuolella. Nyt pentujen motoriikka kehittyy silmissä: ne tepsuttelevat ympäri huonetta, harjoittelevat painiotteita keskenään ja koettavat hieman kiipeilläkin.

Pennut ovat myös löytäneet uuden nukkumapaikan, vauvalaatikon vieressä olevan pehmopesän, jossa kelpaa nauttia mamma-Häärän maitobaarin antimista. Tosin ruokailu sujuu hienosti myös katuruokahengessä keskellä huoneen lattiaa. Tättähäärä Milk on Paws ei kärsi asiakaspulasta.

Neliviikkoisina kissanpennut ovat ehkä suloisimmillaan.

Vaula taitaa tietää, että neliviikkoisina kissanpennut ovat ehkä suloisimmillaan.

Pennut ovat muuttuneet myös ulkoisesti paljon lyhyessä ajassa. Kolmen ja neljän ikäviikon väliin sattuu kehitysvaihe, jota voisi kutsua leikillisesti ”kissautumiseksi”: jos vastasyntyneet pennut näyttävätkin enemmän myyriltä ja sen jälkeenkin lajinmääritys saattaa olla hetken hakusessa, neliviikkoiset ovat ihan selvästi jo kissan näköisiä. Tähän vaikuttaa etenkin se, että pentujen korvat ovat kasvaneet kokoa ja kohonneet pystyyn. Myös motoriikan kehittyminen näkyy olemuksessa, kun pennut ovat nousseet ylös lattianrajasta.

Yngvellä on edessään jännittäviä aikoja.

Yngvellä on edessään jännittäviä aikoja.

Tässä vaiheessa elämäänsä pennut alkavat tutustua hiljalleen myös kiinteän ruoan kiehtovaan maailmaan. Mamman maitobaari on toki yhä auki, mutta sen rinnalle vauhdilla kasvavat pennut tarvitsevat lihaisaa apetta. Olen nyt parina päivänä koettanut hieman ohjailla pentuja ruokakupille ja maistattaa niillä babymoussea, mutta kiinnostus on ollut vielä laimeaa. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kun yksi kolmikosta keksii ruoan ilot, muut seuraavat pian perässä. Tähän tuskin kuluu montakaan päivää.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *