Ratsastusihmiset ovat rikasta eliittiporukkaa

Presidentti Reagan ja kuningatar Elizaberh ridaamassa. TÄMÄ on eliittimeininkiä.

Presidentti Reagan ja kuningatar Elizaberh ridaamassa. TÄMÄ on eliittimeininkiä.

Tein omalla Facebook-seinälläni pienen gallupin. Kysyin millaisia mielikuvia herättää Helsinki Horse Show -sanajoukko, ja mitä porukka kuvittelee, että siellä tapahtuu. Suuri osa fb-kavereistani ei TODELLAKAAN ole hevosihmisiä. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

”Kilpailut, jossa nuoret naispuoliset henkilöt katsovat hevosten ja ratsastajien suorituksia ja vanhemmat naispuoliset pistäytyvät shamppanjabaarissa”

”Suomenruotsalaiset hyppivät hevosilla.”

”Hevosversio puudelikoirien ”kauneuskilpailuista” ? Ehkä mukana pientä hyppelyä (esteratsastus kait erikseen) agility-hengessä ?”

 ”Laukkaaminen kielletty?”

 ”Saappaat, ponnarit, nuoria aikuisia naisia kattomassa, raahaavat mukanaan lannistunutta miestä.”

”Ajattelen että siellä kuvioratsastetaan.”

”Ylimystösuvut, brittiläinen luokkayhteiskunta ja ranskalainen raha, kauniit kaukaa rahdatut hevoset, kadettikoulu, plankatut saappaat ja hyvä ryhti. Taito. Ja minne se hiekka viedään kun laukat on laukattu.”

”Sirkushenkinen tapahtuma, jossa hevoset on koristeltu satiininauhoilla. Johtuu siitä että nimessä on sana ”show”. Showpaini, showtyttö. Shööööy.”

”Kentällinen hiekkaa, sliipattuja hevosia ja valkohampaisia ihmisiä tupa täys.”

”Helsinkiläiset hevoset esiintyvät siellä alastomina maksavalle yleisölle.”

”Siellä hevoset hyppii aitojen yli jään päälle tehdyllä hiekkakentällä show-muotoisesti ja sit esitellään varmaan jotain hevosia lähemmin jossain aitauksissa, että tässä on islanninhevonen ja tässä joku toinen hevonen. Osta hevonen!”

”Charme Asserdalin jättämä voittajatunne.”

”Minun mielestäni sotilashenkilö on upea ratsun selässä.”

”Mä luulen, että on joku hiekkakenttä tai esiintymisareena, jossa ratsukot tekee temppuja, tyyliin hyppii esteiden yli. Ja sitten on varmaan joku kilpailu. Yleisössä saa poppareita ja pillimehua.”

No niin, tässä on sitten alan tiedottajalla hommia kerrakseen. Vuosittain Helsingissä käydään esteratsastuksen World Cup -osakilpailu ja porukkaa kerääntyy viikonlopun aikana n. 40 000 tyyppiä katsomaan. Se on millä tahansa mittapuulla iso tapahtuma. Nyt jos mietitään paljonko Suomessa on rikkaita, niin Talouselämä kertoo seuraavaa:

Verottajan tilastoista ilmenee, että vuonna 2014 vain 5 648 suomalaisella oli verottajan mukaan yli 300 000 euron kokonaistulot. Hieman pienempiin 150 000-299 000 euron tuloihin ylsi 22 377 suomalaista, ja 100 000-149 000 euron tuloihin ylsi 53 018 suomalaista.

Tätä taustaa vasten jokainen rikas ihminen olisi Horse Showssa. Eikä kukaan muu. Tuotahan se eliitti käytännössä on!

Ketkä sitten ovat ratsastusihmisiä? Vaikka ketkä. On toki äveriäitä monen hevosen omistajia. Niitä ei hirveästi yli viittäkymmentä kuitenkaan ole. Sillä ei saa hallia täyteen. Itse ole yksinhuoltajan lapsi, joka sai käydä kerran viikossa tunneilla. Uskon, että suuri osa harrastajista on ihan samaa porukkaa. Olen koko elämäni tähdännyt siihen, että minulla on oma hevonen. 30-vuotiaana sen toteutin. En siis pidä itseäni eliittinä. Joku voi pitää, mutta se taas johtuu siitä, että asun Espoossa, jossa kuulemma eliitti asuu.

Mielikuva eliitistä istuu tiukassa ja turhaan. Ei ole kenenkään etujen mukaista, että valtaväestö kuvittelee, että jäähalli täyttyy vuosittain eliitistä, jota ei ole. (Varmaan sama ongelma purjehduksen kanssa?)

Jos Horse Show on mielestäsi kallis tapahtuma, se on ihan totta sinulle. Jonkun toisen mielestä ei. Rahan törsääminen on muutenkin valinta. Jotkut ostelevat kuulemma tonnien käsilaukkujakin. Kylillä kerrotaan, että alkoholiin laitetaan isoja summia. Ne on varmaan eliittiä, jotka sillä tavalla juovat. Käytkö etelässä? Eliitin hommia! Itsellä ei ole varaa, minulla on hevonen. Huomaatteko? Ihan älytöntä rinnastusta. Kukin tyylillään! Ihan turha suuttua kalliille farkuille jos niihin ei ole varaa. Joku, joka todella haluaa ne, hän säästää tai kerää pulloja. Ja on onnellinen kalliissa farkuissaan. Turha sellaista on katsoa vinoon.

Horse Shown lipuista halvin on 16,50 ja koko tapahtuman aikainen lippu 295 euroa (5 päivää). Koripallon FIBA EuroBasket 2017: SLO-POL & ISL-GRE, Afternoon Session näyttäisi maksavan korkeimmillaan 170 euroa. Pyörätuolilla 130 euroa. Robbie Williams -keikan hinnat olivat Aamulehden mukaan 94,50 euroa, 99,50 euroa ja 102,50 euroa palvelumaksuineen. Eliittihommia.

Ehdotan, että ollaan aivan innoissaan siitä, että meillä on Suomessa World Cup-tason kisat ratsastuksessa. Nautitaan hyvän ratsastuksen katsomisesta sydämemme kyllyydestä ja kitistään mieluummin vaikka säästä. Jos rahaa ei ole, se on ihan paskaa, tiedän kyllä. Mutta se ei ole uutinen.

Ehdotan myös, että meistä jokainen avaisi kärsivällisesti läheisilleen mitä se ratsastus oikein on ja miten siinä kilpaillaan. Ihmiset esittävät yhä kysymyksiä Charme Asserdalin merkityksestä ratsastusurheilulle! On meidän aika avat suumme.

Let’s make ratsastus great again!

Milloin on eläinlääkärin paikka?

Me ollaan iloisia treenaajia!

Me ollaan iloisia treenaajia!

Kaikissa hevoskirjoissa ja oppaissa sanotaan aina, että jos olet epävarma hevosen siitä ja tästä, kutsu eläinlääkäri. Se on periaatteessa hyvä neuvo, mutta käytännössä aika kömpelö. Ensinnäkin eläinlääkäri on kallis. Toisinnäkin eläinlääkärillä ja eläinlääkärillä on suuri ero. Jokainen eläinlääkäri ei tiedä jokaisesta vaivasta. Eihän yleislääkärillekään mennä jos jalka on kipeä. Sieltähän tulee vain buranaa käteen. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten vammat ovat monesti kummallisia ja vaikeita. Oireita (kipua) osaa hoitaa kuka tahansa, mutta syyn jäljille pääsee harva. Tämä taas johtuu siitä, että eläinlääkärikin oppii tekemällä. Joku on osunut monesti kummallisten selkä- ja jalkavammojen kanssa kohdakkain ja oppinut niistä. Toinen taas on saattanut oppia kantavan tamman kommervenkeistä kokemuksen kautta. Kaikki ei lue valmiiksi eläinlääkärinkään kirjassa. (Eikä kaikki probleemat näy röntgenissä.)

Liikkumiseen liittyvät ongelmat saattavat monesti selvitä jo pehmytkudosta hoitamalla. Tällä tarkoitan hierontoja ja sen kaltaisia hoitoja. Ehkä jopa lepoa. Monesti vamman syy saattaa olla lihasjunttura joka vaan on äitynyt ihan mahdottomaksi. Toisinaan se voi johtua jostain rakenteellisesta, mutta joskus sitä vaan on nukkunut vinksallaan tai remunnut tarhassa. Tai liukastunut. Moisen jäljille ei eläinlääkärikään välttämättä pääse. Viisaimmat eläinlääkärit ovat lyöneet hynttyyt yhteen fsyioterapeuttien kanssa. Ensin fyssari tutkii hevosen ja jos tilanne vaatii, kutsutaan lääkäri. Se on ollut toimiva paketti. Fyssarilta saa monesti aivan mahtavia kuntouttavia harjoitteita joista eläinlääkäri ei välttämättä edes tiedä. Kaikkien gurujen äiti on tietysti Tuula Pursiainen, joka on tunnettu Kyran luottohevoshierojana. Kukapa sellaista henkilö ei uskoisi? Tuula on kyllä nimensä veroinen salapoliisi. Löytää sen, mitä kukaan muu ei. En silti jaksa uskoa, että Tuula olisi ainoa.

Hirveän hyödyllistä on tuijotella omaa hevostaan (miksei muitakin) liikkeessä. Monella aikuisella hevosella on toispuoleisuutta paikassa jos toisessakin ja ne olisi hyvä hoksata. Aina ei ole kuolemaksi jos hieman vinksuttaa sieltä ja lonksuttaa täältä. Moni hevonen on koko elämänsä vähän sinnepäin ja hyvin pyyhkii kun tottuu. Katsokaa vaikka vanhoja maratoonareita: ihan hirveitä tyylejä näkee tyypeillä, jotka juoksevat 30:ttä maratooniaan. Juoksukoulun opettaja itkisi. Ja ukot vaan vetää, ei tunnu missään. Tämä olisi hyvä tajuta myös hevosten kohdalla. Jos on aina honksottanut ihmeellisesti, mutta aina ollut kuitenkin terve, ei lienee syytä kriiseilyyn. Jos taas joku muuttuu, on syytä kysellä viisaammalta neuvoa. Viisaampia löytyy monesti jo tallilta. Harva hevonen romahtaa täysin, jos siihen kokeilee jonkun havaitsemaa, toimivaa hoitoa. Turvotukset ovat tyypillisimpiä riesoja. Kesällä ei ota selvää onko syyllinen pikku haava, ötökänpurema vai joku muu.

Jos sinun hevostasi TUNTUU vaivaavan jokin, sitä todennäköisesti vaivaakin. Katso sen ilmettä. Onko se iloinen? Vituttaako sitä? Vaiva voi olla pirullisen vaikea jäljittää, mutta aloita pienistä ja selkeistä asioista: hampaat ja satula. Jos hampaat ovat kunnossa, ei satu ihan niin paljon. Jos satula on sopiva, elämä helpottuu merkittävästi. Epäsopiva satula jumittaa loppujen lopuksi uskomattoman montaa lihasryhmää. Se on kuin domino – jatkuu vaan. Loppujen lopuksi voi käydä niin, että hevosesi ei anna kiinni laitumella. (Näin kävi minulle joskus edellisen hepan kanssa. Tajusin siitä, että hevonen oli sairaslomansa aikana lihonnut niin, ettei satula enää sopinut. Se teki kipeää, joten kaveri ei halunnut koko penkkiä selkäänsä. Kilttinä hevosena se ei kiukutellut, vaan pakeni.) Pikkujutut saattavat siis kavaltaa kivun. Yksi suositeltava parannuskeino on hyvä ratsastus. Jos siihen ei itse kykene, hevonsen kannalta on jees, jos joku muu hoitaa sen. Yllättävän moni ”huonosti menevä” hevonen kulkeekin ihan kivasti, kun taitava ratsastaja on kaivanut sen kyvyt esiin.

Ratsastuksesta voidaankin sitten olla montaa mieltä. Osa tykkää, että jos hevonen saa tehdä mitä haluaa, se on happy horse. Oman kokemukseni mukaan hevonen, jota rasitetaan säännöllisesti ja sen lihaksista pidetään huolta, on onnellisempi kuin oloneuvos. Hyvässä lihaksessa olevan hevonen tuntee olevansa vahva. Onnistuneet treenit tuovat sekä ratsastajalle, että sitä kautta hevoselle hyvät fiilikset. Meillä väsynyt hevonen on onnellinen. (Ei tietenkään aamusta iltaan ja joka päivä, mutta sillai viisaasti.) Parasta lihashuoltoa ovat pitkät kävelyt ja toisinaan tehdyt kiitolaukat. Se tuulettaa kivasti myös päätä. Sekä hevosen, että ihmisen. Paremmin kuin neuroottinen pintelöinti.

Pullukka spassa, osa 275: lymfahieronta

Nina näyttää Pullukalle kirjasta mihin kaikkeen lymfahieronta vaikuttaa.

Nina näyttää Pullukalle kirjasta mihin kaikkeen lymfahieronta vaikuttaa.

Muistatteko, kun Pullukka sai kokeilla ihanaa, hierovaa kumisukaa nimetlä Shivers? Siis sitä motorisoitua? No kyllä, sehän oli ihana laite, ja sen perässä tuli ohje, että otahan yhteys Nina Lättiin, niin saat lisävinkkejä laitteen käyttöön. Minähän otin, heti kolme kuukautta myöhemmin. Nina Lätti tuli pihaan ja kysyi: haluaako Pullukka lymfahieronnan, vai neuvonko vain tuon laitteen käytön? MITÄ. En ollenkaan tiennyt, etä Ninalla on moinen osaamisalue! Totta kai otamme lymfahieronnan! (Kaupan päällisenä saimme toki ohjeet, miten tehostetaan hoitoa Shiverillä.) Enhän siitä mitään tiedä, muuta kuin että nesteet kiertoon, eikö? Nina kertoi olevansa ainoa suomalainen, joka on saanut alan korkeakoulututkinnon Saksassa. Ala on siis MELKO tuntematon näillä akseleilla. Jokainenhan toki tietää, että nesteen tulee kiertää, jotta homma toimii.

Pullukalle alkaa valjeta tämä homma.

Pullukalle alkaa valjeta tämä homma.

Nina aloitti kertomalla miten neste hevosessa kiertää ja miten imusolmukkeet kertovat jos jossain on tukos. Pullukan leuan alla on lähes aina pieni turvoke, joka kuulemma voi johtua siitä, että lavat ovat melko jumissa. Aina. Kärsivältä hevosemme ei näyttänyt ja sai paljon kiitostakin. Pullukan rakenne ei tue kovastikaan hänen pyrkimyksiään, joten jokainen terve päivä on kotiin päin.

Jumankekka mun alahuuli irtoo.

Jumankekka mun alahuuli irtoo.

Nina hieroi hassusti, ikän kuin vastakarvaa ja se näytti siltä, että nahka irtoaa alustastaan. Hevonen aloitti massiivisen haukottelun: toimii. Nina selosti koko ajan mikä vaikuttaa mihinkin ja kuinka lymfakierto on ikään kuin kehon oma viemäröintijärjestelmä. Se pumppaa tavaraa koko ajan eteenpäin, ja jos kapasiteetti ylittyy, syntyy turvotusta. Turvotus on kuitenkin merkki siitä, että toimintaa on. Siitä ei pidä huolestua.

Nina painotti, että hoito on ihan todellinen, eikä sitä saa harjoittaa itsekseen fiilispohjalta. Nina: ”Varoituksen sana: kun tietämys lymfajärjestelmästä ja sen hoitamisen eduista kasvaa, samalla lisääntyy myös niiden ihmisten määrä, jotka haluavat tehdä sitä ilman asianmukaista koulutusta. Itse kunnioitan tiedon rajoja niin etten lähde tekemään esim. osteopatiaa ja oletan myös muiden kunnioittavan samoja rajoja. Suutari pysyköön lestissään Hevosen lymfajärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, jolla on merkittävä rooli sekä terveyden että suorittamisen alueella, mutta myös sairauksien ja eloonjäämisen alueella, joten myös kontraindikaatiot ovat merkityksellisiä! ” Ettäs tiedätte! Pidetään ne kädet siellä omalla puolella!

Mitä Pullukalle sitten tapahtui? Nina hoiti Puldea noin 1 1/2 tuntia, samalla toki selostaen kaiken. Pullukka haukotteli niin, että leuat meinas revetä. Peppu sillä oli taas jumissa ja lavat, niin kuin aina kun hieroja tulee. Paikat pehmenivät ihanasti ja hevonen oli onnellinen. Niin myös omistaja. Kysyin Ninalta mitä määrätään hoidoksi. Vastaus tuli ns. apteekin hyllyltä: ”Menkää rämpimään. Olisi hyvä, jos Pullukka joutuisi nostelemaan jalkojaan epämääräisessä maastossa ja samalla vahvistaisi tasapainoaan.” Ihanaa, sehän on juurikin Pullukan ja mun yhteinen harrastus! Jes. Jotain olen tehnyt oikein.

Ja niin kuin Teletapitkin sanovat: UUDESTAAN!

Älä häiritse, rentoudun.

Älä häiritse, rentoudun.