Miksi hevoshulluja on niin vaikea ymmärtää

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Vanhimmat meistä saattavat muistaa J.Karjalaisen kappaleen ”Olet runo niin vaikea ymmärtää”. Harva tietää, että se kertoo hevosmuijista. Joku meidän intohimossamme ei kerta kaikkiaan aukene muille. Mikähän siinä voisi olla? Sanastokin on ihan loogista. Otetaanpa katsaus kielenkäyttöön.

HARJOITUSRAVI – tätä ei suinkaan mennä harjoitusmielessä ennen kun opitaan ratsastamaan, vaan ihan loputtomiin. Ja siis harjoitusravi tarkoittaa tietty sitä, ettei kevennetä ravissa, vaan istutaan (yritetään istua) satulassa.

KEVENTÄMINEN – tämä ei tarkoita sitä, että syödään hiilarittomia iltapaloja, vaan tietenkin sitä, että noustaan ravissa hevosen satulasta ylös joka toisella askeleella. Ihan päivänselvää. Monesti kevyt ravi (kevennetty) on helpompaa kuin harjoitusravi. Ihan loogisesti!

KANNUKSET – ihminen kiinnittää ne ratsastuskenkiinsä/saappaisiinsa itse. Niitä ei tarvitse ansaita, eivätkä ne varsinaisesti kannusta yhtään mihinkään, saavatpahan hevosen reagoimaan nopeammin pohjeapuun.

POHKEET – ihmisellä ne sijaitsevat siinä säären vastapuolella. Ne ovat ne pehmeät tyynyt. Kun annetaan hevoselle pohkeita, mätkitään niillä pehmeillä tyynyillä hevosen kylkiä ihan normaalisti. Ei siis ojenneta niitä pohkeita kenellekään. Tässä vaiheessa. Lääkärille niitä voi esitellä pyydettäessä.

YÖNSILMÄ – nimestään poiketen hevonen ei näe sillä pimeässä. Se on täysin hyödytön kuiva kokkare hevon kintussa. Joskus se kasvaa niin isoksi, että sitä pitää vähän napsia poikki. Yönsilmä on jäänne muinaisesta varpaasta, joka hevosellakin joskus oli. Kai.

SÄDE – ei ole mitään ympyrää, johon säde muodostuisi, vaan on kavio, jonka pehmeä keskiosa on tietenkin säde. Sitä ei saa tökkiä terävällä.

KUOLAIMET – liittyvät aika vähän kuolaamiseen, tai ainakaan niiden tehtävä ei ole saada kuola valumaan. Ne ovat hevosen suuhun asennettava suitsien metallinen/kuminen/nahkainen/muovinen osa, jolla saadaan mm. ohjattua ja jarrutettua hevosta. Joskus kuolakin saattaa valua kyllä.

HELPPO A – ei siinä ole mitään helppoa. Jos meinaa kisata helppoa A:ta, pitää kyllä jo osata vähän kouluratsastaa. Tästä EI voi aloittaa, toisin kuin nimi antaa ymmärtää. Tästä alemmat luokat (loogisesti B ja C) eivät monien mielestä edes ole kouluratsastusta. Voidaan kuitenkin yhdessä olla sitä mieltä, että ratsastusta ne ovat kuitenkin eivätkä esim. raveja.

Tässä vain jokunen sana, joka on mukamas harhaanjohtava. En kyllä ymmärrä ollenkaan. Ihan selkeätä puhetta.

 

 

 

 

Hevosmaailman Selviytyjät

Tämähän oli ihan pelleilyä tosielämään verrattuna. Kuva: Nelonen Media

Tämähän oli ihan pelleilyä tosielämään verrattuna. Kuva: Nelonen Media

Niin kuin Hevosurheilussa kirjoitin, todelliset Selviytyjät löytyvät lumisesta/loskaisesta Suomesta. Aloinkin saman tien pohtia, millaisen konseptin tästä saisi luotua. Ei kun ohjelma pystyyn vaan! Se menisi näin:

  1. Kerätään kilpailuhenkisiä hölmöjä kasaan, vaikkapa 16 kappaletta. Miehiä ja naisia ja kaikkia siltä väliltä. Toinen porukka reenaa ravureita, toinen ratsuja. Loimienkuivatushuonetta ei ole.
  2. Valitaan kuvauspaikka. Sehän on luonnollisestikin mahdollisimman vaikeassa paikassa keskellä peltoja ja metsiä niin, ettei aura-auto ainakaan viikoittain pääse kohteeseen. Kuvausajankohta sydäntalvi, mahdollisimman pohjoisessa. Lumivaatimus min. 50cm.
  3. Talli on vanha ja putket jäätyvät heti kärkeen. Kylmää, mutta sentään juoksevaa vettä saa lähimmästä talosta, joka on 300 metrin päässä. Käytössä on 10 l:n ämpärit, ei kärryjä. Taloon kuljetaan lumeen tamppaututta polkua pitkin.
  4. Tallin ovi jäätyy toisinaan kiinni. Isolla porukalla ryskyttäen sen saa kyllä auki.
  5. Hevosten kuivikkeet ovat pressun alla pihalla, ja ovat jäätyneet kokkareeksi.
  6. Heinä on paikoin homeessa, terveitä paalejakin on, ne selviävät tutkimalla. Uutta heinää saa hyvällä tuurilla/suhteilla/jollain muulla, millä.
  7. Kengittäjä eivät löydä kohteeseen ja kun löytävät, eivät suostu kengittämään, koska on liian kylmä. Selkä menee.
  8. Tarhojen aidat kaatuvat tykkylumen ansiosta ja varsat karkaavat kirkonkylälle, joka on 4 km:n päässä.
  9. Auto ei käynnistykään/jää hankeen juntturaan. Tarktoria odotellaan vuorokausi.
  10. Voittaja on se, joka jää eloon.

Ideana on siis tehdä tallia ja treenata ravi- ja ratsuhevosia ulkona. Kuukauden pestin jälkeen olisi kisat molemmilla. Varsat pitäis olla tässä vaiheessa valmiita kärryjen eteen/ratsutettu. Ihmisruokaa on pakkasessa, sitä saa sulattaa parhaakseen katsomalla tavalla, mikroa ei ole. Varusteina ovat pilkkihaalari ja kumisaappaat, jossa huopasaappaat sisällä. Kumisaappaassa on reikä, mutta sitä ei löydy. Se vaan vuotaa. Päässä on kypärä. Käsissä on poronnahkahanskat, jotka jäätyvät ohjien ympärille koukuiksi.

Tervetuloa mukaan! Kokeile rajojasi! Voittaja saa palkinnoksi saunan lämpömittarin ja Ässä-arvan! Lisäksi internet repeää liitoksistaan, koska kaikki hevosihmiset tietävät paremmin, miten homma pitää hoitaa.

Ähkytarinoita ystävänpäivälle

Tsemppiä Urpo! T. Ystäväsi Hilppa ja Calle

Tsemppiä Urpå! T. Ystäväsi Hilppa ja Calle

Asialle vihkiytymätön nauraa sanalle ähky. Hevosihminen tietää, että silloin on tosi kyseesä. Ähky on yleissana kaikelle vatsahommalle, kyse voi olla monestakin eri vatsan alueella sijaitsevasta pulmasta. Useimmiten suolistoon on muodostunut tukos. Hevosen suolisto menee vain yhteen suuntaan, joten tilanne on aina vakava. Eilen illalla oltiin tämmöisen äärellä. Tai suolikiertymän. Tai jonkun muun, mutta ähkyn kumminkin.

Oltiin jos lapsen kanssa lähdössä kotiin, kun lapsen kaveri tuli sanomaan, että Hilpan kaveri käyttäytyy oudosti. Mentiin katsomaan ja juu, niin oli. Nappasin hepan siitä heti käteeni ja mentiin kävelemään maneesiin. Kaveri yritti tämän tästä panna makuulle, onneksi onnistuin estämään. Se voi olla fataali liike. Käveleminen on ainoa ensihoitokeino tähän hommaan. On mahdollista, että kävelemisen myötä suoli lähtee toimimaan ja olo helpottaa. Siihen pyrimme. Ei onnistunut. Hepan vauhti hidastui hidastumistaan, ja lopulta minä vedin sitä perässä ja lapsi työnsi. Pysähtyminen olisi aiheuttanut putoamisen.

Ei kun heppa-auto käyntiin ja klinikalle. Sinne se jäi yöksi, vielä ei ole kuulunut mitään. Kerron sitten kuinka kävi. Tässä odotellessa kannattanee muistella onnistuneita ähkystä pelastumisia. Ihan ensimmäisen kerran koin tämän homman alle kymmenvuotiaana, jolloin mentiin kaverin kanssa salaa talliin yöllä. No kas, sielläpä olikin hevonen vapaana ja hyvää vautia tyhjentämässä kauralaaria. Voipi olla, että olisi ollut aamulla kuollut hevonen vastassa, jollemme olisi viekkaasti luikerrelleet talliin salaa. Kävelytimme heppaa yön, ja aamulla se oli jo kunnossa. Lena eli n. 100-vuotiaaksi.

Omista hevosistani Jaska on ollut ähkyssä parikin kertaa. Ensimmäisen kerran muistan kävelyttäneeni sitä aivan valtavassa lumipyryssä maneesittomassa tallissa (tietenkin iltayöstä). Sitten tuli eläinlääkäri, joka yritti kurkata kädellään pyllyyn, jolloin ilmassa viuhahti kipakka takapotku, noin kolme senttiä eläinlääkärin otsan ohi. Eli okei, joku toinen konsti. Jaskan rauhoittaminen oli haastavaa, koska se taisteli aina piikkejä vastaan viimeiseen asti. Tämäkin tarina lopulta päättyi niin, että kaikki elävät. Klinikallekaan ei tarvinnut matkata.

Samainen Jaska yllätti kerran leirillä Mikkelissä, kun ei suostunut juomaan paikallista vettä. Ähkyhän siitä tuli. Pelästyksellä tästäkin selvittiin, mutta on se aikamoista paskaa matkustaa Mikkeliin asti hoitamaan sairasta hevosta. Älkää tehkö niin. Kannattaa myös varautua siihen, että paikallinen vesi ei kelpaa! Voit kokeilla maustamista esim. omenamehulla tai melassilla. Silloin pitäisi upota. Jaskalle sekään ei käynyt.

Juominen onkin monesti se juttu, jonka puuttuminen aiheuttaa ongelmia. Etenkin näin talvisaikaan juomalaitteen vesi on niin kylmää, etteivät hienohelmat viitsi juoda riittävästi. Siksi onkin viisasta tarjota hieman lämpimämpää, ylimääräistä drinkkiä silloin tällöin. Mutta huom! Ei väkirehujen jälkeen. Se oli ennen vanhaan kaikille selvää, mutta ei kuulemma ole enää.

Olkaamme kiitollisia kaikista terveistä päivistä, joita hevoskaverimme saavat viettää! Eihän ystävänpäivä olisi mitään ilman ilman HEVOSYSTÄVIÄ <3