Kaksi miestä arkulla Chaplin-vainaan

Musta komedia Chaplinin pojat (La rançon de la gloire) muistuttaa erikoisesta episodista Charles Chaplinin (1889-1977) kuoleman jälkeen.

Chaplin kuoli kotonaan Sveitsissä joulupäivänä 1977, ja kolme kuukautta myöhemmin kaksi itäeurooppalaista maahanmuuttajaa ryösti hänen ruumiinsa Corsier sur Veveyn hautausmaalta. Ensin ryövärit vaativat 60 0000 punnan suuruisia lunnaita, mutta laskivat sen myöhemmin 50 000:een. Kun arkku lopulta kaivettiin mutaisesta pellosta, se palautettiin alkuperäiseen hautaan ja valettiin sementtiin.

On suorastaan ihme, että elokuvantekijöiltä kesti lähes neljäkymmentä vuotta tarttua näin herkulliseen aiheeseen. Mietin elokuvan aikana, että Chaplin itse olisi voinut ohjata tästä Ritari Siniparran kaltaisen mustan komedian. Samalla tavalla kuin monissa Chaplinin omissa elokuvissa myös Chaplinin pojissa surumielisyys ja huumori ovat koko ajan läsnä.

chaplinin_pojat_julisteRanskalaisen Xavier Beauvoisin (tunnetuin teos Cannes-palkittu Jumalista ja ihmisistä) elokuva on pikemminkin aiheesta kummunnut farssi kuin dramatisoitu dokumentti. Päähenkilöiden eli haudanryöstäjien henkilöllisyydet on vaihdettu hanttihommia tekeväksi pohjoisafrikkalaiseksi Osmaniksi (Roschdy Zem) ja tämän vankilasta vapautuvaksi kaveriksi Eddieksi  (Benoît Poelvoorde). Samalla tietenkin kaverusten ympärille on voitu kehitellä sympaattinen tarina, jolla tuskin on mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Osmanin tyttären ja sairaan vaimon vuoksi katsoja pystyy helposti pitämään synkkään tekoon syyllistyvien puolia.

Karkuteille lähtevän vainajan oma perhe suhtautuu elokuvassa tapahtuneeseen omituisen välinpitämättömästi. Vaikka leski Oona Chaplin sekä hänen ja Charlien kahdeksan lasta tiettävästi järkyttyivät syvästi ruumiin ryöstöstä, elokuvassa asia tuntuu kiinnostavan lähinnä Chaplinin kuvitteellista sankaripalvelijaa.

Unohdetaan siis todellisuus ja katsotaan elokuvaa itsenäisenä taideteoksena. Mielestäni se on ihan toimiva hyvänmielen leffa, joka tosin välillä repsahtaa liian pöhköksi farssiksi. Chaplinin pojat sisältää paljon viittauksia Chaplinin omaan tuotantoon. Paikkakunnalla vieraileva sirkus tuo mieleen Chaplinin elokuvan Sirkus, mutta erityisen paljon viittauksia on Parrasvaloihin. Pitkin elokuvaa soi myös Parrasvalojen teema, mestarin itsensä säveltämä Eternally (Yö jokainen). Haudanryöstäjät elävät surkeassa hökkelissä kuin pikkukulkuri ja löytölapsi Chaplinin pojassa tai kullankaivajat Kultakuumeessa. Roistot puolustelevatkin tekoa itselleen sillä, että köyhistä oloista lähtenyt, mutta lopulta huiman omaisuuden luonut Chaplin oli eläessään köyhien ja siirtolaisten ystävä.

Chaplinin perhe antoi luvan elokuvan tekemiselle ja suostui myös yhteistyöhön. Kohtauksia on kuvattu Chaplinin oikeassa kotikartanossa Manoir de Banissa, Chaplinin pojantytär Dolores näyttelee isoäitiään Oonaa lyhyessä kohtauksessa ja poika Eugene vilahtaa yhtenä sirkuslaisena.

Elokuvan suomenkielinen nimi on kummallinen ja kaukaa haettu. Alkuperäisnimi tarkoittaa Kuuluisuuden hintaa, suomennoksessa on ilmeisesti yritetty kömpelösti viitata Chaplinin poikaan (The Kid).

Jos haluat nähdä heinäkuun alussa ensi-iltansa saaneen Chaplinin pojat teatterin valkokankaalla, kiirettä kannattaa pitää. Hirveätä tungosta leffateatterissa ei ollut…

Haudanryöstäjät Osman (Roschdy Zem) ja Eddie (Benoît Poelvoorde) pihistävät maailmankuulun kulkurin ruumiin.

Haudanryöstäjät Osman (Roschdy Zem) ja Eddie (Benoît Poelvoorde) pihistävät maailmankuulun kulkurin ruumiin.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *