Kun tyttö ei kelpaa

Kirja ei ole fiktiota, eikä se ole dekkari. Silti ruotsalaisen toimittajan Jenny Nordbergin kirjaa Kabulin tyttöjen salaisuus, vaietun vastarinnan jäljillä Afganistanissa (WSOY 2015) hotkii lukiessaan kuin parasta kaunokirjallista teosta.

Nordberg on tehnyt valtavan työn Afganistanissa tutkiessaan tyttöjen ja naisten vaikeaa asemaa. Tai itse asiassa vaikea on väärä sanaa kuvaamaan sitä tilannetta, jossa sikäläiset naiset yhä elävät. Se on sietämätön. Tyttölapsen syntymä ei merkitse perheelle kuin häpeää, saatikka useamman tytön saaminen. Syy on tietenkin naisissa, jotka eivät osaa synnyttää poikia. Tieto siitä, että miehen kromosomi määrittää lapsen sukupuolen, ei merkitse Afganistanissa mitään.

9789510395707_frontcover_final_medium

Perheet ovat keksineet erikoisen ratkaisun tilanteeseen. Yksi perheen tytöistä alkaa esiintyä poikana. Hän saa kaikki pojan oikeudet, hän leikkii ulkona ja liikkuu vapaasti Kabulin kaduilla. Hänestä tulee isänsä lellikki ja perheensä silmäterä, onhan hän poika.

Tytöt elävät suljettuina neljän seinän sisällä ja viettävät päivänsä katsomalla television hömppäsarjoja ja uneksivat romanttisesta rakkaudesta. Sellainen osuu harvemman kohdalle, kun vanhemmat valitsevat vasta 14 vuotta täyttäneille tyttärilleen puolisoita. Nämä saattavat olla jopa 30 vuotta vanhempia kuin lapsimorsiamet, joiden edessä on vuosikausien synnyttäminen ja miehensä määräysvallan alle alistuminen. Seksi merkitsee naisille vain synnyttämistä, eikä nautinnon käsitettä ole olemassakaan. Nautinto on vain miesten etuoikeus.

Bacha posh -ilmiöksi kutsuttu tyttöjen pukeminen pojiksi on ollut jopa vuosisatoja vaiettu, mutta tunnettu salaisuus muuallakin kuin Afganistanissa, muun muassa Pakistanissa. Seuratessaan useamman tyttöpojan elämää Jenny Nordberg porautuu syvälle epätasa-arvoisen yhteiskunnan sisälle ja jäljittää niitä vaurioita, joita tytöt kokevat joutuessaan luopumaan vapaasta pojan asemastaan tullessaan murrosikään. Tytöksi ja pian pakkonaitettavaksi joutuva nuori ei välttämättä selviä tilanteesta henkisesti ehjänä.

Onneksi kirjassa on mukana muun muassa Zahra-niminen tyttö, joka kieltäytyy palaamasta naiseksi tai Nader, joka päättää jäädä pysyvästi mieheksi. Heidän esimerkkinsä antaa jotakin toivoa naisten vastarinnasta, vaikka edessä on vuosien, jopa vuosikymmenien työ ennen kuin Afganistanissa voidaan puhua minkäänlaisesta sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *