Neljä kertaa Sinuhe

Oven avasi mies, jonka silmissä pilkahti jotain tuttua. Oli talvinen perjantai-iltapäivä Helsingin Etu-Töölössä, osoitteessa Tunturikatu 13. Mies ulko-ovella oli ohjaaja, kirjailija Joel Elstelä, kirjailija Mika Waltarin tyttärenpoika.

Mika Waltari asui vaimonsa Marjatta Waltarin kanssa Tunturikadun kodissaan melkein ihmisiän, vuodet 1932-1979. Koti on edelleen perikunnan hallussa, siinä mallissa, johon se jäi Mika Waltarin kuoleman jälkeen.

Elstelä kertoi Avulle myöntämässään harvinaisessa haastattelussaan isovanhemmistaan ja lapsuudenmuistoistaan (haastattelu ilmestyi numerossa kuusi ja löytyy myös lehden nettisivuilta).

Iltapäivän valon hiipuessa keskustelumme siirtyi Waltarin suurteokseen Sinuhe egyptiläiseen. Havahduin ja kerroin lukeneeni sen viidentoista vuoden välein: 15-vuotiaana, 30-vuotiaana ja 45-vuotiaana. Ja viimeisestä kerrasta oli kulunut jälleen viisitoista vuotta!

Joel Elstelä kaivoi pahvilaatikosta romaanin uusintapainoksen vuodelta 2007, vaikka kotonani kirjahyllystä Sinuhea löytyy kaksin kappalein.

mika waltariHän kirjoitti omistuskirjoitukseen ”isoisä Mikan mestariteos pimeittein iltojen ratoksi”.

Samana pimeänä iltana aloin lukea Sinuhea neljättä kertaa. Tarina houkutti jälleen pitkälle, Sinuhen johdattamalle matkalle.

15-vuotias lukija koki romaanin seikkailutarinana, 30-vuotias keskittyi jo enemmän kirjan humaaniin, sodanvastaiseen sanomaan, 45-vuotias siihen, miten ihmisen aika on lyhyt.

Nyt 60-vuotiaana hätkähdän Sinuhen ikiaikaista ajankohtaisuutta: ”Ajattelin, ettei maailmassa ole mitään kauheampaa ja vaarallisempaa kuin faraoiden unet, koska ne kylvävät verta ja kuolemaa.” 

Faaraon sotapäällikkö Horemheb käy kauhistuttavaa sotaa syyrialaisia vastaan: ”…sotaa Syyriassa kesti kolme vuotta ja se oli julmaa ja armotonta sotaa ja hyvin monet kuolivat tässä sodassa, niin että Syyrian kylät kävivät autioiksi ja hedelmäpuut hakattiin maahan sen puutarhoissa ja sen kaupungit tyhjenivät.”

Maailmanmaineeseen kohonnut Sinuhe ilmestyi vuonna 1945, toisen maailmansodan loppumisen jälkeen. Nyt elämme vuotta 2016, eikä sodalle Syyriassa ja sen kansan kärsimyksille näy loppua.

(Sitaatit Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen, WSOY 2007)

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *