Ruotsin Paasilinna on mestari-irvailija

Ruotsalaisen Jonas Jonassonin romaaneihin jää kerralla koukkuun. Suomeksi vuonna 2011 julkaistu Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (WSOY) räjäytti kerralla pankin (ja muutaman atomipommin). Tarina, jonka jo kirjan nimi aika hyvin tiivistää, on tuttu myös pari vuotta sitten tehdystä elokuvasta.

jonasson3Itse pidin jopa paljon enemmän Jonassonin toisesta teoksesta Lukutaidoton joka osasi laskea (WSOY 2014). Se kertoi eteläafrikkalaisesta slummista orjaksi joutuvan, mutta lopulta hyvinvointivaltio Ruotsiin ajautuvan tytön seikkailut niin hykerryttävän sarkastisesti, että lukeminen piti välillä keskeyttää naurun vuoksi – toisaalta myös pohtiakseni, saako tälle ylipäänsä nauraa.

Nyt hotkaisin uutuuden Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä (WSOY). Se kestää hyvin vertailun Jonassonin edellisten kirjojen kanssa, mutta jos olisin lukenut sen ensimmäisenä, en ehkä olisi tarttunut muihin.

Satavuotiaan ja Lukutaidottoman paras oivallus on se, että ne kuljettavat rinnakkain paitsi pienen ihmisen tarinaa myös maailmanhistoriaa. Se myös nauraa varoittavasti vallassa oleville hulluille. Forrestgumpmaisesti satavuotias Allan Karlsson on nuoruudessaan muun muassa pelastanut Espanjan diktaattorin Francon hengen, ystävystynyt Franklin D. Rooseveltin kanssa ja auttanut rakentamaan toimivan atomipommin. Alkujaan lukutaidoton, mutta matemaattisilta taidoiltaan (ja muutenkin älyltään) ylivertainen Nombeko taas on kokenut nöyrästi ja pystyssä päin kaiken kurjuuden, jonka ihmiskunta on hänen niskaansa kaatanut ja antanut tyhmien, valkoisten miesten tehdä itse omat virheensä.

jonasson2Murhaaja-Andersissa tarina liitelee matalammalla. Ruotsin Arto Paasilinnaksikin kutsuttu Jonasson on tosiaan tällä kertaa tehnyt varsin paasilinnamaisen veijaritarinan, joka tuo mieleen vaikkapa Ukkosenjumalan pojan (WSOY 1984), jossa siinäkin perustetaan uskontoja ja seurakuntia, tai Hirtettyjen kettujen metsän (WSOY 1983), jossa pikkurikolliset pakenevat pettämiään roistoja suuret rikkaudet mukanaan.

Elämässään huonot kortit saanut hotellin vastaanottovirkailija ja Jumalaan uskomaton naispappi kohtaavat pahamaineisen Murhaaja-Andersin, jonka ainoa lahja on verraton elämänriistokyky. Anders on tyhmä kuin saapas ja pian häntä nokkelampi kaksikko alkaa hyödyntää hänen taitojaan. Murhaaja-Anders murskaa raajoja tilaustyönä, pappi ja vastanottovirkailija rahastavat. Mutkia tulee matkaan, kun Anders kesken kaiken hurahtaa uskoon. Silloin on kehitettävä vaihtoehtoisia ansaintamalleja.

Pappi ja vastaanottovirkailija olivat taas kahden. Pappi selitti mitä oli ajatellut.
– Niin, sen sijaan että tunnustaisimme että tuo äsken tästä lähtenyt puolihullu on tullut uskoon, me levitämme aivan päinvastaista tietoa: että Murhaaja-Anders on julmempi kuin koskaan, ettei häntä pitele enää mikään. Otamme jonkin aikaa vastaan maksimaalisen määrän tilauksia: murhia, murskattuja polvilumpioita, uloskaivettuja silmiä, mitä tahansa kunhan se maksaa paljon. Ja sitten me häivymme.

jonasson1Hyvä tämäkin kirja on, ei siinä mitään. Jonas Jonasson kirjoittaa sujuvasti ja Laura Beck suomentaa. Sitä paitsi kirja on pätkitty niin pieniin lukuihin, että sitä voi hyvin nautiskella arkikiireiden keskellä vaikkapa viiden minuutin pätkissä putoamatta kärryiltä. Kirjailijan tapa kirjoittaa lempeää, mutta viiltävää satiiria, jaksaa ihastuttaa minua. Jonasson ei pilkkaa ketään, vaan tekee kritiikkiä ansaitsevat tahot naurunalaisiksi mitenkään alleviivaamatta.

Kirjasta paljastunee myös yksi Gotlantiin kanafarmariksi muuttaneen entisen mediatyöläisen Jonas Jonassonin omista traumoista. Vastaanottovirkailija Per Persson on saanut niin mielikuvituksettoman nimen, ettei sitä kukaan tahdo muistaa.

Vahva lukusuositus itse kirjailijalle, mutta kirjat kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *