Tuomas Enbuske: Ääliöhaaste

Mistä tunnistaa vegaanin? Ei hätää. Kyllä se kertoo sen itse. Katariina Souri heitti eteeni suorassa tv-lähetyksessä vegaanihaasteen. Vastasin kyllä. Vegaanius ei ole pelkkää kasvissyöntiä, vaan mikään eläinperäinen ei ole kosher. Ei siis juustoa, jogurttia tai viinejä, jotka on suodatettu liivatteen läpi. Etukäteen luulin, että jännintä olisi seurata vaikutuksia kropassani. Tajusin pian, että paljon mielenkiintoisempaa on sosiologinen koe. Tältä tuntuu toiseus.
En väitä, että minulla olisi aavistustakaan, miltä tuntuu olla vaikkapa transseksuaalinen lyhytkasvuinen ateistimuslimipakolainen. Mutta nyt tiedän, miltä normista poikkeaminen tuntuu. Alun vegaanivitsin olen kuullut tähän mennessä liioittelematta satatuhatta kertaa.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Olen koko elämäni kokenut vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta, mutta olen silti ulkoisesti kuulunut aina enemmistöön. Olen valkoinen eurooppalainen mies. En ole homo, en etnistä vähemmistöä enkä vammainen. Minun ei ole tarvinnut puolustella sitä, mitä olen. Olen oletusarvo. Olen suomalaisen ihmisen tehdasasetukset.
Toisenlaisuus ärsyttää. Yleisin tapa käsitellä hämmentyneisyyttä on piilottaa se ironiaan: ”Noh? Koetkos nyt sitten olevasi jotenkin parempi ihminen?” Facebook-tuttuni väitti, että vegaanina oleminen on sosialismia ja että olen mennyt lopullisesti sekaisin.
Kliseinen veganismi liitetään usein kiukkuiseen Voima-lehti-stereotypiaan, mutta vegaaniushan on juuri markkinataloutta. Päätän rahalla, mihin haluan maailmaa viedä.
Jos joku pakottaisi syömään lihaa, se olisi lähempänä sosialismia.

Ärsytyksessä on kyse ennustettavuuden hämärtymisestä. Ihmistä ahdistaa, kun joku ei ole käytökseltään kuin muut. Siksi vegaanius, homous, absolutismi – mikä tahansa poikkeama – ahdistaa liskoaivojamme. Poikkeama nimittäin vaatii ajattelua. Ja ajattelu taas on energian tuhlausta. Ihminen ei ole kehittynyt olemaan looginen. Ihminen on kehittynyt selviämään elossa.
Moni on tullut sanomaan, kuinka tuputan tapaani muille. Ainoa, missä olen veganismistani puhunut, on Twitter-tilini ja tv-ohjelmani. Molemmat saa napsautettua päältä nopeammin kuin kotioven Jehovan todistajien edestä.
Esimerkiksi homoudesta kuulee sanottavan: ”Se on ok, mutta miksi siitä pitää tehdä numero?” Mutta kuinka paljon omana itsenä oleminen on numeron tekemistä?
Jo parin päivän jälkeen huomasin alkavani miellyttää. Kaveripiirin yhteisellä brunssilla en kysynyt vegaanivaihtoehdoista kaikkien kuullen, vaan jälkikäteen tarjoilijalta, puoliksi kuiskaten. Huokaisin helpotuksesta, kun ministeriöön sovittu työillallinen peruuntui, koska en jaksanut selittelyä. Opin olemaan tekemättä itsestäni numeroa.
Kun aiemmin valkoisena lihansyöjämiehenä huusin elämäntapaani kulutuskäyttäytymiselläni, kukaan ei puhunut siitä tuputuksena. Myönnän, että itsekin ajattelin aiemmin, että vegaanit tai kasvissyöjät tyrkyttävät elämäntapaansa. Tämä johtui tietysti siitä, että olin ääliö. En nimittäin muista ikinä kenenkään tulleen keskeyttämään pihvinsyöntiäni tai kommentoineen sitä paheksuvasti.
Jos tarkkoja ollaan, kukaan ei ole edes mulkaissut pahalla, kun lautasellani on ollut eläimen raato. Sen sijaan lihansyöjät kommentoivat vegaaniuttani alituiseen.

Ihmisen älykkyys on lihansyönnin ansiota. Kehityimme älykkäimmäksi eläimeksi, koska söimme lihapitoista ruokaa. Mutta juuri meillä – toisin kuin muilla eläimillä – on kyky tehdä moraalisia päätöksiä. Lihansyönti on tehnyt meistä tarpeeksi älykkäitä voidaksemme olla vegaaneja.

Miksi poliitikot vaativat nuorilta ruotsin osaamista, vaikkeivät itsekään sitä puhu?

Vihreä vaikuttaja Osmo Soininvaara valitti blogissaan, että suomalaiset pärjäävät huonosti globaaleilla markkinoilla, koska annamme muille kielitasoitusta. Tämä siksi, että joudumme opettelemaan kaksi hyödytöntä kieltä, suomen ja ruotsin.

Soininvaara on sekä oikeassa että väärässä. Väärässä hän on siinä, etteivätkö suomalaiset muka osaisi englantia. Englanninkielentaitomme ovat eri mittausten mukaan top-5:ssä – sori anglismini – niistä maista, joissa englanti ei ole äidinkieli.

Kyllä kiinalainen krääsä menee maailmalla kaupaksi, vaikkei siellä englantia osata. Ja Saksan vienti vetää enemmän kuin brittiläinen asunto talvella, vaikka Saksassa puhutaan paljon surkeampaa englantia kuin meillä.

Englannintaidostamme saamme osaltaan kiittää rahapulaamme. Suomalaisilla ei ollut aikoinaan varaa dubata englanninkielisiä tv-sarjoja, joten opimme sitä kautta jo lapsena miltä englanti ylipäätään kuulostaa. Oululaisena muistan kuinka muuten ahkerat vanhoillislestadiolaiset olivat surkeita englannissa, koska heillä ei ollut kotona televisiota.

Oikeassa Soininvaara on taas siinä, että Suomessa tuhlataan satoja tunteja ihmisten elämästä turhaan. Lähes jokainen suomenkielinen tuntuu käyttävän 3-6 vuotta elämästään johonkin kummalliseen meditaatioon 13-vuotiaasta lähtien. Kukaan suomenkielinen ei nimittäin tunnu vuosien opiskelusta huolimatta osaavan puhua ruotsia juuri lainkaan. Mitäköhän ihmettä niillä ruotsintunneilla oikein puuhataan?

Toki tähän liittyy salaisuus, jota suomalaisille ei kerrota. Peruskoulu ja lukio eivät ole olemassa vain oppimisen takia. Ne ovat olemassa myös siksi, että pahimmassa testosteronipöllyssä olevat nuoret miehet pidetään vankeina, pois pahanteosta.

Tiedän. Jokainen tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka oppi ruotsia peruskoulussa. Kyllä. On olemassa myös huumorintajuisia feministejä ja yhdyssanataitoisia persuja. Silti suurin osa suomalaisista puhuu ruotsia yllättävän huonosti.

Otetaan esimerkiksi Suomen pääministerit. Meillä oli viimeksi 13 vuotta sitten suomenkielinen pääministeri, joka osasi ruotsia. Paavo Lipponen. Sen jälkeisistä pääministereistä Jäätteenmäen ruotsi oli kökköä, Vanhasen ruotsi käsittämätöntä krypistä hölinää, (Vanhanen mm. sekoitti FST:n tentissä maanviljelijän ja mansikan. Lausunto kuulosti varmasti surrealistiselta pietarsaarelaisesta ummikkosuomenruotsalaisesta).  Kivinemen ruotsi oli aavistuksen parempaa. Mutta en päästäisi häntä neuvottelemaan ruotsalaisten kanssa ilman tulkkia edes Haaparannan nuuskakaupasta.

Myöskin Kataisen ja Sipilän ruotsintaidot ovat täysin olemattomat. Kun FST:n toimittaja lähestyy Sipilää, hänen otsaansa näyttää aina muodostuvan metrin mittainen sontikka.

Viimeisen 13 vuoden aikana Suomen pääministereistä ruotsia on puhunut ainoastaan Alexander Stubb. Ja hän on kaksikielinen. I rest my case.

Jos siis edes yhteiskuntamme keskeiset vaikuttajat eivät osaa ruotsia, miten voimme vaatia, että nuorten pitäisi? Tässä ei nyt ole tarkoitus ilkkua kenenkään ruotsintaidoille, vaan kertoa, kuinka harva sitä oikeasti osaa. Ja pääministereillä on kaikilla sentään ollut vähintään maisteritason koulutus.

Soininvaaran murina tietysti aiheutti myrskyn ruotsinkielisen eliitin cherrylasissa. Åbo Akademin Alf Rehn heitti kieli poskessa ehdotuksen, että lopetetaan mieluummin suomen opiskelu. Ja RKP-vaikuttaja Eva Biaudet meni henkilökohtaisuuksiin ja syytti Facebookissa pienen ”persun” heränneen taas Soininvaarassa. On täysin absurdia väittää, että Soininvaara jotenkin vastustaisi ruotsin kieltä itsessään. Soininvaara esimerkiksi puhuu itse hyvää ruotsia, vaikka on suomenkielinen. Hassuinta muuten on, että jopa Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini puhuu viime vuosien pääministereitä parempaa ruotsia.

Itse rakastan ruotsia ja Ruotsia. Opin sen peruskoulussa, koska ajattelin, että kun tunneilla kerran on pakko istua, kannattaa samalla oppia. Seuraan joka päivä Ruotsin yhteiskunnallista keskustelua, osaan keskustella skandinaaviskaa norjalaisten kanssa ja pystyn lukemaan tanskankielisen sanomalehden paljon helpommin kuin joka-aamuista ärsytystä herättävän Hesarin.

Mutta liberaalina en voi ajatella, että koska joku asia on juuri minulle tärkeä, sen olisi pakko olla tärkeä kaikille muillekin.

Kannatan voimakkaasti kaksikielistä Suomea.

Ruotsi ei ole Suomessa kieli muiden joukossa. Perustuslakimme mukaan se ei ole mikään kakkoskieli, vaan tasa-arvoinen suomen kanssa. Mutta tuntikaupalla tankkaamisen asemesta ruotsia voisi opettaa esimerkiksi historiantuneilla, kertoa kielen perusteista samalla tavalla kuin meille kerrotaan Talvisodasta tai itsenäistymisestä. Tämä olisi itse asiassa yllättävän oleellista, sillä moni yläasteikäinen ei edes tajua, että ruotsi todellakin on ollut syy siihen, miksi Suomi on sellainen kuin se on.
Esimerkiksi täysin fiksu, nuori työkaverini kysyi minulta, miksi ihmeessä Helsingin kaupungiosien nimet on pitänyt kääntää myös ruotsiksi. Ihmiset ovat yllättävän historiattomia. Siksi ruotsin merkityksen selittäminen saattaisi jopa parantaa ruotsinkielentaitoja.

Jos RKP oikeasti haluaa edistää ruotsin kielen asemaa, sen ei pitäisi hirttäytyä juuri tähän opiskeluasiaan, samalla tavalla kuin vihreiden ei kannattaisi hirttäytyä ydinvoimaan. Mutta jostain syystä muuten fiksuille ihmisille näistä asioista on tullut uskonkappaleita.

Nykyinen ruotsinopiskelu ei toimi. On järjetöntä käyttää 3-6 vuotta siihen, että osaamme tilata – juuri ja juuri – kahvit ruotsiksi Arlandan lentokentällä.

 

Varoitus! Joulupukista valehteleminen tekee lapsestasi demarin

Demarit ovat Hesarin gallupin mukaan Suomen suurin puolue. Tämä ei ole sattumaa, sillä joulu on lähellä.

Palataan viime viikolle.

Hikoilen päiväkodin aulassa ja puen lastani. Päiväkodin täti kertoo lapselleni, kuinka joulupukki tulee tänä vuonna lumen puutteen takia Korvatunturilta helikopterilla. Lapseni vilkaisee minua pöllämystyneenä, kuin olisi juuri kuullut suomalaisen taiteilijan kehuvan porvarihallitusta. Hyvin kasvatettuna lapsi kuitenkin nyökkäilee päiväkodin hyväntahtoiselle auktoriteetilleen.

Kuusivuotiaani tietää, ettei mitään joulupukkia ole olemassa. Miksi? Koska olen sen hänelle kertonut. Miksi valehtelisin ihmiselle, jota rakastan eniten maailmassa? Outoa, että yllättävän moni suomalainen haluaa valehdella lapselleen.

Väestöliiton mukaan eniten vanhempia huolestuttava kysymys on, kuinka kertoa lapselle miten vauvoja tehdään. Sekä Hesari että Yle kirjoittivat juuri aiheesta ”miten puhua lapselle pakolaisista.” Maallistunut ystäväpariskuntani pohti vakavissaan ”strategiaa”, kuinka kertoa lapselle jumalasta. Siis satuolennosta, johon he eivät edes itse usko.

No minäpä kerron.

Lapsia tehdään panemalla penis emättimeen ja pilkkimällä sitä siellä ees taas. Jos heteroseksi ei hotsita, saman voi tehdä keinohedelmöityksellä. Pakolaiset pakenevat mm. verisiä sisällissotia. Nämä ihmiset eivät ole sen sotaisampia kuin mekään. Meillä oli vähintään yhtä verinen meno Suomessa alle 100 vuotta sitten. Ja jumala on joidenkin ihmisten narsistinen toive siitä, että he olisivat niin merkittäviä, että eläisivät iankaikkisesti. Harha siitä, että universumia kiinnostaisi esimerkiksi kuopiolaisen kansanedustajan seksifantasiat.

Mutta joulupukista valehteleminen on paljon vaarallisempaa kuin jumalasta valehteleminen. Toisin kuin väitetään, joulupukin punainen asu ei tule Coca-Cola -mainoksesta. Se tulee siitä, että joulupukista valehteleminen tekee lapsestasi demarin. Enkä puhu mistään talouden realiteeteistä ymmärtävästä oikeistodemarista, vaan aidosta Alladin-rasianpunaisesta vasemmistolaisesta.

Joulupukin ongelman ydin on juuri sama kuin vasemmistolaisuudessa. Tavarat, keksinnöt, innovaatiot, firmat vain tupsahtavat jostain, ilman että niiden eteen täytyy tehdä mitään. Siellä ne odottavat paketeissa, kuin suojatyöpaikat, AY-liikkeen veroparatiisiedut, kansalaispalkat, apurahat tai rajattomat yliopistoresurssit.

Ennen vanhaan lapsen sentään piti olla kiltti, mutta lastenpsykiatrit ovat senkin kieltäneet. Ei lapsia kiinnosta antamisen ilo tai joulun sanoma. Lapsia kiinnostaa tavara.

Joulupukin idea opettaa lapselle, ettei asioita tarvitse ansaita. Kenenkään ei tarvitse jouluaattona, eikä vasemmistopuolueiden varjobudjeteissa vastata kiusalliseen kysymykseen: kuinka tämä kaikki rahoitetaan?

Vanhemman täytyy käydä lapsen lahjan maksamiseksi töissä. Ja koska taidetta ei kuulemma voi mitata rahassa, niin kätilön, puhelinmyyjän tai kaupan kassan täytyy käydä kolmivuorotyössä, jotta jokainen pula-ajan Juhani Palmu saisi ”toteuttaa itseään”.

Lapset uskovat tavaranhimoissaan vaikka kuinka huonoon, Jägermeisterilta haisevaan pahvinaamariseen naapurinsetään. Lapset ovat nimittäin jopa suurempia materialisteja kuin viisitoista kertaa kesken haastattelua leninkiä vaihtava Finlandia-voittaja.

Jouluhan on juhlien huora. Se on antanut kaikille. Alun perin joulu oli pakanoiden uudenvuodenjuhla, sen jälkeen kristityt varastivat sen. Lopulta joulu antoi myös kapitalismille. Mutta eniten joulu on sosialistinen juhla. Se opettaa lapsille, että vauraus syntyy tyhjästä.

Siksi joulupukki on vaarallinen.