Hanna Sumari
Hanna Sumari

Suomi on maailman onnellisin maa – miksi se saa ihmiset vihaisiksi?

Suomi on maailman onnellisin maa. Se tutkittu ja todistettu. Ja ihan varmasti onkin. Mikä tässä tutkimustuloksessa sitten niin kovasti ärsyttää? Kun uutinen julkaistiin, on vastustajien ääni ollut kuuluva.

Ajatelkaa vanhustenhuoltoa, leipäjonoja, työttömyyttä, mököttäviä ratikassa istujia, yksinäisiä, masentuneita, itsemurhia. Niin paljon on pahasti pielessä.

Mutta tiedättekö mitä, ei maailmassa ole paikkaa, jossa kaikki asiat olisivat täysin hyvin. Ja vaikka olisikin, sen murtaisi kuitenkin kateus. Jollain olisi jotenkin paremmin kuitenkin, joka automaattisesti merkitsisi, että toisella on asiat huonommin, siis miksi olla onnellinen?

Negatiivisuus on ahdistavaa ja se ruokkii itse itseään. Kun puhuu negatiivisia asioita, ne kasvavat vain suuremmiksi koko ajan. Kun näkee asioiden hyvät puolet ja keskittyy niihin, onnellisuus kasvaa. Onni voi joskus olla äärimmäisen pieni, keskellä suurta huolta ja surua, silloin siitä on pidettävä kaikin voimin, joita on.

Ajattelun laajentaminen omasta maasta, omasta itsestä ja omista murheista hiukan kauemmas auttaa myös näkemään paremmin lähelle. Me voimme olla onnellisia niin paljosta täällä. Meidän luonnonkatastrofimme on talvinen myrsky, jossa ihmisiltä katkeaa sähköt. Mosambikissa talvimyrsky hävittää koko kaupungin. Meillä on tuskaisat jonot sairaanhoitoon, jossain muualla sairaanhoitoa ei ole ja jos on, siitä joutuu maksamaan järjettömiä summia. Paitsi nyt otsikoihin tulleessa U.S.A.ssa myös esimerkiksi Romaniassa, jossa lääkäriin pääsy edellyttää lahjontaa. Kuten muuten myös kuolevan viimeisen voitelun saaminen papilta, joka ajaa Ferrarilla.

Istun penkillä Romaniassa Sibiussa ventovieraan miehen vieressä. Popsimme siinä eväitämme yhdessä. Hän kertoi minulla totuuksia millaista on asua maassa, jossa mikää ei tapahdu ilman lahjusta.

Kun ostamme ruokaa kaupasta, tiedämme että se on puhdasta ja tuoretta. Niitä jotka eivät pääse kauppaan tai joilla ei ole varaa ostaa sieltä mitään, koetetaan auttaa mahdollisuuksien mukaan.

Tässä maassa on niin paljon hyvää, ettemme edes tajua sitä. Säästä viimeistään olemme kuitenkin osanneet valittaa, mutta kun nyt katsomme mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan huomaamme olevamme pahimmilta myrskyiltä vielä suojassa.

Uskon positiivisen ajattelun voimaan ja kiitollisuuteen siitä mitä on. Ihminen on niin metka tapaus, että koskaanhan ei tunnu kuitenkaan, että olisi tarpeeksi. Kun saa jotakin, mistä on unelmoinut alkaa jo haluta seuraavaa asiaa. Onneksi ilmastonmuutos pakottaa meitä haluamaan vähemmän.

Koululuokka Tansaniassa
Suomi on maailman onnellisin maa
Luokkahuoneissa on eroja….

Olisiko henkisen pääoman kasvattamisen aika tullut? Ei ihan vielä. Kyllä me olemme äärimmäisen tiukasti vielä tilanteessa, jossa ulkoiset arvot ja täysi huttu kukoistavat. Tästä kertoo esimerkiksi reality-ohjelmat, joissa ihmisten arvot ja ajattelu ovat niin matalalla tasolla, ettei niistä voi edes puhua. Sosiaalinen media repii ihmisiä huomaamatta. Se vääristää ajatuksia tavoittelemisen arvoisista asioista ja luo illuusioita onnellisesta elämästä, jota muut viettävät ja sen kautta tuo ajatuksia omasta arvottomuudesta. Pinta kiinnostaa, mutta kuka on kiinnostunut arvoista, siitä mitä tulee kunnioittaa ja mitkä ovat aidosti tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä.

Suomi on maailman onnellisin maa
Keittiö.

Jos keskittyy aidosti siihen mikä elämässä on hyvää, se on parempaa. Minusta Suomi on upea maa. Ja kun me näemme täällä epäkohtia, niistä voi nostaa metelin ja asioille voi tehdä jotain. Aina on varaa parantaa, mutta aina on varaa myös kiittää siitä mikä on hyvin. Ja se lähtee jo aivan pienistä asioista. On myös tärkeää muistaa se, että kaikkia tarvitaan. Me olemme kaikki samalla tasolla ja yhtä arvokkaita varallisuudesta, asemasta, ihonväristä, seksuaalisuudestamme, sukupuolestamme, iästämme huolimatta. Pääministerin arvo ihmisenä on aivan sama kuin kenen muun tahansa. Miljonääri Oprah Winfrey sanoo, että yksi syy hänen menestykseensä on ollut se, ettei hän ole koskaan kuvitellut olevansa hienompi ihminen kuin hänen yleisönsä, vaikka hänellä onkin saattanut olla jalassaan kalliimmat kengät.

Ja sinulle, joka juuri nyt ajattelet, että hyvähän sinun on sanoa, niin mistäs tiedät? Kukaan ei tiedä mitä joku toinen ihminen käy, tai on käynyt läpi elämässään.

Onnenpäivää meille kaikille!

Hanna

Kommentit (6)

  1. Eva

    Kiitos kirjoituksestasi. Kun ensimmäistä kertaa lähdin työtehtävääni Afrikkaan, koin shokin. Suurempi se kuitenkin oli, kun palasin siihen verrattuna yltäkylläiseen Eurooppaan. Äitini opettama viisaus oli ”Älä kadehdi toisen onnea. Et tiedä hänen salaista suruaan. ”

    1. hannasumari

      Eva,
      Sama juttu. Afrikka on opettanut paljon. Myös ilosta ja riemusta. Viisas äiti sinulla – niinhän se on.

      Hanna

    2. sirukka

      Oikein hyvä kirjoitus! Vallankin, jos muistaa elää kuin kirjoittaa!

      1. hannasumari

        Kiitos. Kyllä nämä ajatukset omasta päästäni tulevat, joten ei liene epäilystä siitä, ettenkö näin eläisi, vai oletko eri mieltä?

        Hanna

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

      Hienoja vatsarutistuksia ja naurua housut kuivina

      Lantionpohjalihakset ja vatsalihakset tulivat mieleeni kun mikään ei oikein huvittanut. Ai että toi aurinko on metka pallero. Eilen kun se paistoi, tuntui että pystyn mihin vaan. Nyt kun maailma on aivan harmaa ja vähän ikävästi…

      Sipe Santapukki meni ihon alle – kun arkkitehtuuri ja aitous saa kyyneliin

      Ihanaa uusi viikko edessä! Ja huomattavasti rauhallisempi kuin pari edellistä. Tiukka työputki päättyi eilen tosi hienosti Lahden Raksa-messuilla. Olin siellä kolme päivää tekemässä haastatteluja, vetämässä paneeleja ja luennoimassa trendeistä. Sunnuntain viimeinen haastateltava oli Sipe Santapukki….

      Uusia haasteita ruokamaailmassa joka perjantai

      Aikamoista haipakkaa on ollut viimeiset viikot. En ole kyennyt päivittämään blogia tarpeeksi. Se rassaa mieltä, mutta sille ei voi enää mitään, joten nyt ei auta muu kuin katsoa eteenpäin ja antaa sormien tanssia näppiksellä! Ja…

      Ei vain kuumia aaltoja, vaan myös draamaa ja komediaa

      Kaupallinen yhteistyö: A.Vogel

      Vaihdevuodet ja kuumat aallot rantautuvat naisen elämään pyytämättä ja lupaa kysymättä. Joillekin ne tulevat yllättävänä hyökynä, joillekin pikkuhiljaa niin, ettei nainen ole ollenkaan kartalla siitä mitä on tapahtumassa. Joskus käy niin, että ympäristö on huomannut…

      Naurua ystävän kanssa, töitä ja Oprahin viisauksia Jyväskylässä

      Terkkuja Jyväskylästä! Juna toi mut tänne torstai-iltana yhdeksän aikaan viikonlopuksi töihin. Asun hotelli Paviljongissa, jossa olen yöpynyt monta kertaa aiemminkin. Tosi kiva hotelli, hyvä ja iloinen palvelu, hyvä ruoka, verraton aamiainen, kunnollinen kuntosali ja kivat…

      Huono työilmapiiri – kuinka ihmiset voivat olla niin kamalia?

      Sain pikku hepulit pari päivää sitten, kun tapasin vanhan ystäväni. Olimme pitkällä kävelyllä ja askel askeleelta kävi selväksi, ettei hän viihdy työssään, hän vain tekee sitä. – Katso Hanna, kaikissa entisissä työpaikoissani olen ollut osa…

      Gloria Bell – vieläkö uskot rakkauteen?

      Kaupallinen yhteistyö: Cinema Mondo

      Kävin ystäväni kanssa katsomassa ennakkoon Oscar-palkitun ohjaajan Sebastian Lelion elokuvan Gloria Bell. Sen maailman ensi-ilta on samanaikaisesti Suomen kanssa naistenpäivänä 8.3. Elokuva oli ihan jotain muuta kuin odotin. Odotin tyypillistä amerikkalaista elokuvaa, jonka alkumetreillä jo…

      Hotellihuone kuin hattaraa ja unelmaa ja pakastin täynnä jäätelöä

      Voi vaaleanpunaista jäätelöunelmaa! Oli kuin olisi astunut sisälle hattaraan, läkähdyttävän suloiseen maailmaan, jossa heti kynnyksen yli astuttua unohtui arki – onko arkea edes olemassa? Hotelli Klaus K ja Valio tekivät yhteistyöprojektin, jossa päämääränä oli luoda…

      Uupumus – salakavala ja vaarallinen seuralainen

      Lähdin viime perjantaina keskellä päivää lenkille. Se oli aivan ex tempore juttu. Kun vedin lenkkivaatteita päälleni, mietin että olen varmasti unohtanut jonkun työn tai tapaamisen. Oli niin outoa, että saatoin sillä tavoin lähteä liikkeelle keskellä…

      Merinovillalla vilua vastaan – testissä aluskerrasto

      Luonnonkuidut on minusta parhaita kaikessa. Niissä on yksinkertaisesti hyvä olla aina ja laadukkaina ne kestävät vuosia ja vuosia. Jos vaikka ajatellaan ikivanhoja Marimekon puuvillavaatteita ja kankaita, ne ovat edelleen kuin uusia. Vanhimmat villavaatteeni ovat ainakin…