Tylsät ulko-ovet eivät kerro kodista tai sen asukkaista mitään

Habitaren ensimmäinen päivä on takana ja minä seison ovensuussa! Ihan konkreettisesti sillä olen töissä messuilla ikkunoita ja uklo-ovia valmistavan Piklaksen osastolla. Ulko-ovet on mun intohimoasia. Tutkin ulko-ovia aina ulkomaanmatkoillani ja olen käynyt sisään tuhansista suomalaisista ovista jo työni puolesta. (Liitin tähän juttuun kolme ihanaa linkkiä ovien kuvista – katso ne!)

Kuva: Milla Kallajoki, MySome

Monesti sanotaan, että eteinen on kodin käyntikortti, mutta eihän se niin ole. Ensimmäinen asia, jonka näytät kodistasi, on sen ovi. Ja voi mahdoton kuinka paljon rumia, ikäviä ja masentavia ovia Suomessa riittääkään! Niitä on loputtomasti. Sen sijaan kauniita, kiinnostavia ja jotenkin merkityksellisiä ovia on äärimmäisen vähän.

Meidän omassa talossakin on rumat ovet. Olen katsellut niitä vieroksuen kaikki ne parikymmentä vuotta, jotka olemme asuneet täällä. Ja siis minä olen aivan itse syypää noihin oviin, jotka eivät todellakaan sovi siihen missä ne ovat. Kun remontoimme tätä taloa aikoinaan, tein noin sata päätöstä päivässä ja välillä tuli huteja. Muun muassa ovien kohdalla…

Jos ajatellaan historiaa, niin ovillahan on ollut aina valtavasti merkitystä. Niiden pinnat ovat olleet täynnä symboliikkaa ja niitä on koristeltu suojaamaan asukkaita pahoilta hengiltä, varkailta ja vaaroilta. Ovi on voinut olla upea fasadi, jonka takana on saattanut olla vain vaatimaton asumus tai vaihtoehtoisesti sen takana on voinut seistä kartano tai linna. Ovella on haluttu kertoa sen takana asuvista ihmisistä ja kodin tärkeydestä.

Nyt ovista on tullut vähäisiä, toinen toisiaan kopioivia, kasvottomia, sieluttomia ja persoonattomia luukkuja, jotka eivät kerro kodin asukkaista mitään. Missä on persoonallinen ote oviin?

Lapsuudenkotini oli keltainen rintamamiestalo Helsingin Jollaksessa. Äitini oli merkillinen nainen, jolla oli tyylitajua ja rohkeutta. Hän maalasi keltaisen talon keltaisen siipirakennuksen valkoraidalliseksi niin, että laudoituksen rimat, olivat valkoiset. Kenelläkään muulla ei ollut sellaista taloa. Mutta ihmeellisempää oli luvassa. Pian raidoituksen jälkeen hän otti käsittelyyn oven. Hän maalasi sen kiiltävän mustaksi! Vihasin sitä! Miksikö? Koska se oli erilainen kuin muilla. Ja juuri se oli ainoa syy, minkä takia musta ovi oli huippuhieno. Tunnistettava! Meidän musta ovi kertoi tulijalle mistä tullaan sisään ja että talossa asuu Lisa – persoonallinen nainen ja hänen perheensä. Ai että!

Oven täytyy sopia talon arkkitehtuuriin, mutta se voi myös kertoa tarinaa ja sen täytyy kertoa selkeästi, mistä taloon käydään sisälle. Ja tietenkin etuovi voi olla sisäpuolelta erivärinen, kuin ulkoa. Musta ovi on hieno ulkoapäin, mutta voi olla turhan pimeä eteisessä.

Olen koko viikon Habitaressa kurkistelemassa ikkunoista ja ovista! Tule moikkaamaan!

Hanna

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *