Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Juuri kun luulit, että hyvin menee

Lisää tähän kuvaan pimeys, lumisade, märkä loimi ja jorma otsassa, niin sopii tilanteeseen.

Oih! Elämäni monimuotoisimpia sunnuntaipäiviä jäi juuri taakse. Heräsin su-aamuna merkittävään kurkkukipuun ja yskäkohtaukseen, mutta ei auttanut, oli mentävä Messukeskukseen ottamaan palkinto vastaan. Siinä ei pullikointi auta! Hetimiten pokkauksen jälkeen lähdin kotiin ja menin vaakatasoon. Illalla minua odotti iltatalli ja Hilpan juoksutus. Olisi ollut kiva, jos ei olisi ollut mitään illalle, mutta tämmöistä tää välillä on.

Viiden korvalla lähdin ajamaan. Matkalla alkoi merkittävä lumi/räntäsade. Tiet olivat aivan muussia. Pääsin tallille, jossa eräs Ännä lupasi jeesata hevosten sisään ottamisessa. Tuulikin oli luonnollisesti kova, joten hevoset seisoivat tarhoissa ihan jorma otsassa, että hae mut sisään ja vähän äkkiä! Onneksi ulkona ei ollut enää montaa heppaa. Viitisentoista märkää ulkoloimea ripustelin kuivumaan ja heitin Hilpan kävelykoneeseen. Sitten jatkoin viemään varsoille iltaruokia. Se on oma hommansa, koska varsat asuvat pihatoissa, jotka sijaitsevat tarhoissa, jotka ovat tietty nyt lillua ja lumimössöä (vaikkakin hiekkatarhoja) ja onhan niillä penskoilla aina jotain meneillään. Kun sain ruoat jaettua, olin TOTAALISEN litimärkä, vaikka päällä oli olevinaan vedenkestävää tavaraa. Sitten vielä heinät jokuselle, joka oli jo omansa hotkinut. Tässä vaiheessa Hilppa kirkui jo niin kovaa käviksessä, että hain sen pois. Ei kai siellä kivaa ole yksin. Sitten se tapahtui. SÄHKÖT MENIVÄT. Katseltiin Ännän kanssa ympärillemme ja todettiin, että taisi mennä koko kylästä. Oli vähän Ground control to major Tom -fiilis.

Päätimme kököttää sateensuojassa ja odottaa. Niin maalla tehdään. Mikä onni, että ehdin ottaa Hilpan pois kävelykoneesta! Olisikin ollut mielenkiintoista metsästää nuorikkoa otsalampun kanssa jostainpäin kävistä. Onni myös, että kaikki muu, paitsi aikuisten hevosten väkirehut, oli jaettu. Yhtäkkiä tajusin, että maneesissa oli yksi ihminen juoksuttamassa omaansa. Voihan venäjä. Yks kaks valot tulivat hetkeksi, kesti ehkä kolme minuuttia. Sitten ne menivät taas. Parivaljakko onnistui pakenemaan takaisin talliin. Kauan eläköön ammattilaisen kasvattamat kilpahevoset! Niillä ei mene hermo MISTÄÄN.

Soitin päämajaan. Ope sanoi, että ei mitään tietoa missä mennään. Päädyimme jakamaan väkirehut otsalamppujen valossa. Kiinnostavaksi tämän teki se, että turvotettavia ruokia oli joitakin, eikä vettäkään tullut. Paitsi taivaalta. Kaikenlaista!

Hilppa pääsi pälkähästä, ja niin pääsi myös jokunen hevonen, koska iltatunti otsalampun valossa ei kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta. Tuli mieleen ajat, jolloin maneeseja ei ollut juuri missään, ja räntäsateessa poljettiin kotiin muina miehinä. Ehkä siksi olen niin kova akka, että sekoilen samojen hommien kanssa yhä.

Yöllä nukutaan, senkin nuijat! Go home.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Tämä on Vuoden Hevosblogi!

Voi itku, mikä reissu ja tähän on tultu! Aivan mahtavaa, kerta kaikkiaan! Kiitos maksimaalisesti kaikille lukijoille ja äänestäjille. Ei voisi olla hienompaa meininkiä. (Paitsi jos kurkku ei olis kipeä ja ääni pois, niin vois olla…

Tyhmyys ei ole ilo vaikka se naurattaa

Tilanne: olen tunnilla. Vuosi voi ihan hyvin olla 1985 tai 2019, ei juurikaan eroa. Paitsi hevosissa. Nykyhevoset ovat hienompia, herkempiä, kevyempiä, tottelevaisempia. Ihmiset ovat vaativampia, näsäviisaampia ja tietävät muka enemmän. No ei siitä sen enempää!…

Teini-ikä on täällä.

Nyt näyttäis siltä, että Hiltuselle on löytynyt vihdoinkin sopiva penkki. Se löytyi omasta tallista, toisen yhtä ymmyrväisen päältä. Saatamme päätyä lopulta satuloiden päittäin vaihtoon. Jes! Ei kun selkään! Menin illalla maneesiin niin, että siellä oli…

Kun Nti Potkamon loimivöitä lyhentämään pääsi

Hyvä päivä! Aamulla Nti Potkamo pääsi pitkäst’ aikaa lempimiehensä Maken kanssa asioimaan. Make oli tullut pitämään tallimme akoille ohjasajokoulutusta, mutta siinä sivussa annettiin hevosille mahdollisuus kokea ammatti-ihmisen kosketus. Hilppa oli jonossa ykkösenä, joten päivämme alkoi…

Hyvää naistenpäivää, Hilppa ja Pullukka, ja miksei muutkin!

Voi kuulkaa käydä niinkin, että osuu hevosensa kanssa lumiseen maastoon niin, että taivaalta tulee ihan raikasta vettä. Näin kävi tänään. Oltiin lähdössä Masan ja assistenttinsa kanssa yhdessä, kunnes katolta alkoi kuulua epäilyttävää rapinaa. Sadehan se!…

Kaikki menee metsään, paitsi Hirvi

Hilppa on edelleen satulaton. Järkeni sanoo, että ei se mitään haittaa, sehän on vasta täyttänyt neljä. Kyllä se vielä ehtii. Tunne sanoo, että ”no niin, nyt se traumatisoitui kireästä satulasta ja se on piloilla koko…

Mittatilaussaappaat – koska olen niiden arvoinen!

Kaupallinen yhteistyö: Hipposport

Okei, okei, olen kehunut isäni ikivanhoja saappaita ja vauhkonnut, kuinka ihanat ne ovat. Nainen minussa kuitenkin huutaa salaa: ”Haluan edes joskus näyttää oikealta ratsastajalta!” Olen vaientanut tuon naisen todella pitkäksi aikaa, koska Hilppa on tarvinnut…

Neiti Potkamo pullikoi

Tekevälle sattuu, osa 3756. Eilen olin menossa juoksuttamaan Hilppaa tuntien jälkeen. Maneesissa oli vielä jokunen ratsukko kävelemässä. Neiti Potkamolla tuntui olevan puhtia kerrakseen, se hieman kipitti kävellessä ja kakkaili lukuisia kertoja. Vastapainoksi olin saanut päivemmällä…

Oikea kuolain tai nenäverkko nostaa elämäsi laatua

Bikinikuntohan on se, kun laitat bikinit päälle ja menet rannalle. Tai peilin eteen. No, Hilpalla ei vielä bikineitä ole, mutta ostan sille, kun laihtuu sen verran, että markkinoiden isoimmat mahtuu. Neiti Potkamo on nyt harrastanut…

Eka maasto yksin!

Tänään olin Hilpan kanssa ensimmäistä kertaa yksin maastossa! Varmaan ymmärrätte, että en todellakaan räpsinyt kuvia. Jännää oli, mutta ei läheskään niin jännää kuin monilla hevosilla päivittäin maneesissa. Varmistaakseni selustan olimme eilen kävelyllä samoissa maisemissa ihan…