Paskareissu

Kedon kukkanen.

Huomatkaa, että paskareissu ja paska reissu ovat kaksi eri asiaa! Meidän reissu oli paskareissu.

Hilppa on lojunut vapaalla nyt viime sunnuntaista lähtien ja antanut äiskän bailata ihmisten riennoissa. Kammottavaa Venla-gaalassa oli tajuta, että helevetti, en voittanut, ja että olisin mieluummin tallilla. Koko ajan tuntui kuin olisi laitettu jonkun toisen vaatteet päälle. Toisille ei vaan gaalat sovi! Odotin malttamattomana, että pääsen taas vetämään päälleni virttyneet tallikamat. Sinänsä porukka oli ihan mukavaa ja oli kiva hurrata tutuille (yksi moneen kertaan palkittu henkilö kävi muuten sanomassa, että Kavioliitossa-blogi on paras, ja että hän aina pettyy niinä päivinä, kun sitä ei tule).

Asiaan. Tänään paistoi AURINKO! Herranjee, äkkiä ulos! Koira autoon ja tallille. Päätin, että tänään kävellään kaikki kolme omilla jaloilla. Harjasin Hilpan ja mentiin ulos. Tallin pihassa näin kaverin, jonka kanssa jäin suustani kiinni. Tässä vaiheessa koirani menee yleensä ”kioskille”, eli lantalaan ottamaan pikku hiukopalat. Tällä kertaa koira oli vielä autossa, joten homman hoiti Hilppa. Ei, hän ei syönyt paskaa, mutta kiipeili siinä. Hän KIIPEILI LANTALASSA. Koska olen bloggari, olin tietysti innoissani: hyvää matskua! Samaan aikaan mietin, että onko tällä ratsulla ihan kaikki kupit kaapissa.

Mitäs täältä löytyy. Kuva:MIra
No mitä nyt? kuva: Mira

Lähdimme kävelylle. Pyrin aina ohittamaan tallin vieressä olevat omakotitalot nopeasti, jottei häiriötä ilmene. Mutta mitä tekevät eläimeni? Koira kakkaa talon nurmikolle ja hevonen tielle tontin eteen. Kurkistan talon ikkunaan, ja siellähän rouva tietysti juuri katsookin, että tuolla nuo paskoo meidän pihan täyteen. Viritin naamalleni mitä leveimmän hymyn ja aloin kaivaa taskuja. Olispa nyt edes nenäliina, niin sais tuon koirankakan! Ei mitään. Niinpä päädyin siirtämään koirankakan puun lehdillä ja vähän nahkahanskoilla. Ihan sama! Hevosen kakan potkin talvikengilläni ojaan.

Jatkoimme matkaa. Tulimme kohtaan, jossa pitää ylittää pieni oja. Tämä oli Hilpalle uutta – ylikö tuosta? Lopulta ylitys onnistui, kun itse istuin ojan pohjalla esittämässä hänelle, kuinka epäpelottava oja oli. Silloin hän uskoi ja otti kunnon loikan. Sitten eteenpäin. Kun kohdalle tuli mopo, tuli jännäkakka. Se oli jo aika löysä, joten sen potkiminen oli vähemmän hauskaa.

Jollei kakkoja lasketa, kävelylenkki oli vallan ihana! Eräs mies tuli vastaan tuhdisti topatun eläkekoiransa kanssa ja intoutui ottamaan meistä kuvia. ”Olette niin hauskan näköinen retkue, että pitäähän tuosta kuva saada!” Ja mehän poseerattiin.

Päivän päätteeksi pestiin vielä häntä. On hyvä aloittaa urheilu huomenna puhtaalla hännällä!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.