Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Hilppa hyppää esteitä – vai hyppääkö?

NO JOS ON VÄHÄN EPÄSELVÄ KUVA NIIN EI TARVI HETI ALKAA HUUTAA!

Heippa vaan, kaikki kymppitonnien hevoset! Tänään äidin pikku kasvatti teki sen, mihin ei rahaa juuri tarvita: ylitti odotukseni. Ette usko miten monesti olen miettinyt olisinko onnellisempi jos asuisin kartanossa tai jos minulla olisi laadukas heppa ja äveriäs mies. Ilokseni olen tulllut siihen tulokseen, että tuskinpa. On toki ihmisiä, jotka pitävät mammonasta enemmän kuin minä, ja näin ollen saavat siitä itsestään kiksejä, mutta meikää ei isnpiroi. Ja loppujen lopuksi: samoja tunteita me kaikki halutaan, oli hintalappu mikä hyvänsä: onnistumisen tunteita, iloa ja onnea.

Niinkin yksinkertaisesta asiasta oli tänään kyse, kuin irtohypytys. Olen ollut jo pari vuotta melkein aina mukana jeesaamassa riippumatta siitä onko oma pallero mukana tai ei. Se vaan on niin kivaa seurata pikku hippuloiden menoa. Varsat on besteimpiä!

Hilpallahan on ollut nyt ratsastuksesta mietintätaukoa reilu viikko. Saa olla vielä joulunkin miettimässä, mutta tähän kohtaan sopikin irtohyppyreeni mitä mainioimmin. Ei mitään turhia ihmisiä sotkemaan kaikkea. Jännittävän tästä teki se, että viimeksi Hilppa irtohyppäsi Salossa Kyvyt Esiin -katselmuksessa. Silloin pikkuneidillä meni pupu pöksyyn. Itseluottamus katosi uudessa ympäristössä ja esterata loppui lyhyeen. Auktoriteetti sanoi tuolloin, että älä ole moinaaskaan, en kerralla paremmin, mutta kun on se eka kyseessä, niin jäähän sitä ihminen miettimään.

Siispä siitä on jo vaikka kuinka kauan, kun Hilppa viimeksi irtohyppäsi. Vuosi.

Sanoin tänään kaikille, että ette sitten naura äidin pienelle patukalle. Mentiin ensin Hilpan kanssa yhdessä kävellen läpi kujan. Hän katsoi tarkkaan, mutta ylitti sitten reippaasti kaikki puomit. Mentiin vielä toisenkin kerraan. Sen jälkeen päästin Hilpan laukkaamaan itse kujaan. Se meni sinne kuin vanha tekijä ja kietaisi kierroksia vielä kaksi kiellon päälle. Tässä vaiheessa jo toppuuttelin pientä hevosta. Nostettiin esteitä. Aivan kirkkaasti korva hörössä läpi kujan. Nostettiin taas. Aivan korvat hörössä yli kaikkien, hyvällä tekniikalla. ”Lopetetaanko tältä päivältä?” huusi auktroriteetti ja minä nyökkäsin onnellisena. Ei jälkeäkään Kyvyt Esiin -kriisistä! Eiköhän se kriisi jäänyt jollekin aivan toiselle kuin hevoselle.

Meinasin revetä onnesta. Hevonen oli iloinen, innokas ja tasapainossa. Ei kaahannut eikä vätystellyt. Se oli täydellinen.

Tähän päätän raporttini onnellisten laaksosta!

PS: Lupasin Rosvo-hevosesta kuva, kas tässä! Hän on hirveän kiva kaveri. Useimmat Kuopiosta tulleet ovat.

Rosvo ja mä! Kiitos tuntematon ystävällinen, joka räppäsi kuvan.
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Murharyhmä vei sydämeni ja toi kunnon

Ihmeellinen juttu. Ainahan sitä on jankattu, että olisi hyvä harjoittaa muutakin liikuntaa kuin ratsastusta, jos siis meinaa osata ratsastaa niin, ettei se liiemmin häiritse hevosta. Nuorena se ei ollut ongelma, kun tallille poljettiin ensin 11km,…

Zen ja ratsastuksen liikennesäännöt

Ratsastuksessakin on liikennesäännöt. Se on rasittavaa, koska olisi ihanaa sekoilla vapaa-ajalla miten sattuu, kun arki on niin sääntöisää. Se, millaiset ovat minkäkin tallin säännöt, kannattaa selvittää, ennen kuin lähtee sekaan sohimaan. Ihmisillä on kauhun yllättäessä tapana…

Aikuinen, ja leikkii hevosilla!

Kyllä näin on, nimittäin! Alkaa riittää tämä vastuullisen aikuisen osa, haluan sekoilla ja olla holtiton. Pois alta, älkääkä yrittäkö estää minua! Siispä ilmoittauduin muutama päivä sitten perinteiselle Hästbackan LEIKKITUNNILLE, jossa oli viime vuonna lupaava kaaos….

Mikä se sellainen peräänanto on

Tunnilla taas! Tällä kertaa taas eri hevonen. Tämä hevonen onkin uusi tuttavuus, olen hölkkäillyt hänellä nyt, kun omat ratsastajansa ovat joko a) vuoteen omina tai b) matkoilla. Heppa on liikuttava järkyttyjä. Hän on Nainen, eikä…

Neiti Potkamo ja Neiti Mäkelä

Kävin Ypäjällä kuskailemassa kaveria. Oli kiva reissu ja mikä oli kaikkein kivintä, pääsin tapaamaan Riikka Harjulaa, joka tuntuu ratsuttavan nykyään 75% Etelä-Suomen nuorista hevosista. Hän on useiden kohdalla se, joka menee ensimmäisenä selkään. Peloton henkilö,…

Hevoshullun joululahjat? Tästä kuumat vinkit jokaiselle lompakolle

Me hevoshullut olemme helppoa kansaa! Koskaan ei tarvitse miettiä mitä me tarvitseme. Me tarvitsemme kaikkea – aina. Tässä muutama idea käyttöön. Oletko köyhä? Näillä konsteilla saat hymyn hevoshullun kaverisi/läheisesi/puolisosi/äitisi kasvoille: Lahjakortti, joka oikeuttaa lapsen/koiran/kodinhoitoon, koska…

Ratsastus ON välineurheilua

Ostin uudet ratsastushousut. Ei ollut tarkoitus, mutta satuin Black Fridayna menemään Hippoon ihan vain hakemaan turparemmiä Hilpalle. No kas, siinäpä oli tarjous ja Gersemin hienot, harmaat housut lähtivät mukaan. Vähän paksumpaa tavaraa, joten kaavailin, että…

Miksi ratsastan

Pamela Tola oli hiljattain vieraanani Radio Nostalgian Iltapäivässä. Juteltiin paitsi tulevasta esikoisohjauksestaan Swingers, myös kirjasta, jonka hän kirjoitti joitakin vuosia sitten: Miksi näyttelen. Ymmärtääkseni se oli joku lopputyö Teakiin. En sitten alkanut sen kummemmin tivaamaan,…

Apua, innostuinko dressagesta?

Tiedättekö sen tunteen, kun pimeä nousee jo ennen kuin aurinko on kunnolla noussutkaan, istut töissä ja mietit, että voi peeveli, illalla on tunti, miten ikinä selviän hereillä sinne asti? No täsmälleen se olo oli tiistaina….

Maastoilu takaa mielenterveyden

Luin tutkimuksen, jonka mukaan ei mikään ihme, että suomalaiset ryyppää niin paljon, koska on niin pimeää ja kauankin vielä. Samaan hengenvetoon lukaisin tutkimuksen, jonka mukaan Suomi on maailman turvallisin maa. Jotenkin en näe, että nämä…