Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Miksi suomenhevosen kohtalo huolestuttaa

Komein kaikista!

Kesken Horse Show’n tunnelma yhtäkkiä jäätyi. Oli perjantai, ja uusi Hevosurheilu oli ilmestynyt. Siinä otsikoitiin, että Ypäjän hevosopisto luopuu suomenhevosista. Otsikko oli paitsi shokeeraava, myös kammottava. Mitä helvettiä? Eikö tässä olla Suomessa? Sitten luin tekstin ja tajusin heti mistä on kyse. Kaikista suokeista ei luovuta, mutta opistolle hankitaan hyviä puoliverisiä. Miksikö? Koska huippu-urheilun näkökulmasta suomenhevonen on pelkkä menoerä ja rapsuteltava putte. Ypäjästä halutaan kansainvälisesti kilpailukykyinen valmennuskeskus, josta purkautuu ulos uusia juulikontioita. Halutaan olla kiiltäviä ja virtaviivaisia, mielellään keskieurooppalaisen näköisiä, edes. (Hippoksen vastine täällä)

No eipä siinä! Siitä vaan tahkoamaan kultaa, eiköhän se ajan mittaa toimi. Ymmärrän, että Bert Rompin mukanaan tuoman ”kasvattakaa itse kovia kv-hevosia, niin saatte mitä tarvitaan”-ajatuksen yksi toimeenpanoväylä oli juuri Hevosopisto. Siltä se ainakin näyttää karvahatun silmään. En väheksy ideaa lainkaan. Tosiasia on, että huippuhevoset kallistuvat koko ajan, eikä sellaista ole kohta enää kellään muulla kuin sheikillä varaa ostaa. En silti jaksa uskoa, että Suomen muuttaminen Hollanniksi ratkaisee asiaa. Mutta yrittäähän saa ja pitääkin – siis jotain!

Jostain syystä täällä päätetään (tai ilmaistaan) asioita niin, että viestin sekaan joutuu kummallinen ”älkää te punaposkiset harrastajat narisko siellä” -asenne. Ikään kuin ne, jotka ovat käyneet ulkomailla, tietäisivät aina miten täällä pitää toimia. Ylimielisyys valitettavasti kostautuu yleensä ja pahasti. Mitään isoa käännettä ei saada tehtyä niin, että jo alkuhenkäyksestä ”punaposkinen harrastajisto” vihaa koko ajatusta. Kyllä kansa pitää saada mukaan! Ja jos asia ilmaistaan ensin huonosti, se pitää ilmaista uudestaan paremmin. Niin, että porukka tajuaa missä mennään. Ei ole viisasta suututtaa IHAN KAIKKIA. Kuitenkin valiojoukko, joiden mielestä suomenhevonen on oikeassa paikassaan pellolla, on pieni. He eivät pärjää täällä ilman karvahattujen tukea. Jos ei olla tarkkana, meille käy niin kuin Amerikoissa: kun kansa kyllästyy liikaa poliitikkojen ylimielisyyten, ne valitsevat kostoksi jonkun riemuidiootin keulakuvakseen. On aivan mahdollista, että näin käy myös järjestötasolla.

Olen hengaillut katsomassa erilaisia kisoja kutakuinkin 40 vuotta. Ylivoimaisesti hauskimmat ja yleisörikkaimmat kisat ovat poikkeuksetta olleet suomenhevosiin keskittyvät kisat. Pitää olla melkoinen puusilmä, jollei näe miten suokki saa porukan liikkeelle. Suomenhevonen on suomalaisen sielun peili, se soittaa suomalaisen sielun kannelta. Eihän me yhtäkkiä lakata lukemasta Kalevalaakaan ja siirrytä Fifty shades of greyhyn. Sehän on sekopäistä!

Olen varma, että sekä Hevosurheilu, että Hippos ja Hevospisto peljästyivät yhdessä niin kovasti tästä viikonlopun kohusta, että yrittävät vastedes keskittyä riitelemään sisätiloissa ja tulemaan ulos vasta, kun selkeä lausunto on naulattu. Niinhän nerokas hallituksemmekin tekee budjettiriihessä. Vaikka ne tekisivät kuinka paskoja päätöksiä, ne tekevät ne yhdessä ja lopulta paljastavat karun totuuden kansalle. KUKAAN ei inise jälkikäteen, että ei se mun mielestä noin mennyt.

Tällä hetkellä itseäni lähes hävettää, etten omista suomenhevosta. Mutta onhan minulla sentään Lähisuomenhevonen, Vilske.

Että ei kun pitkä päätyyn ja perään! Ei suokki mihinkään katoa – kun ei päästetä!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shokkipaljastus: mitä teen Horse Show’ssa

Moni on kysynyt mitä teen Horse Showssa. Sitä välillä itsekin ihmettelen. Aloitan sulkemalla pois tehtäviä, joita en ainakaan hoida: kilparatsastus, tuomarointi, stewardin tehtävät. Jää vielä aika monta. En myöskään kuulu rata-, este- tai turvallisuustiimiin. Kenttä…

Zen ja Hilpan ensimmäiset kengät

Nämä on näitä asioita, joista ihmiset vouhottaa ja hevosia ei voisi vähempää kiinnostaa: kengitys. Toisaalta, kun on kyseessä pienen hevosen maailmankaikkeuden ensimmäiset kengät, on ehkä jännempi paikka kuin normaalisti. Kun Hilppa syntyi, epäiltiin, että sillä…

Ratsastajan Wilma-viestit

Hei kaikki vanhemmat! Olettekin jo varmaan kurkkua myöten täynnä Wilma-viestejä? Miten ääliömäisistä asioista sitä voikin nillittä! ”Janimarkopetteri ei tänään ottanut myssyä päästä tunnilla. Voitteko keskustella asiasta kotona.” Tämähän lietsoo tietenkin miettimään millaisia viestejä ratsastuksenopettajani kirjoittaisi…

Hilppa – elämäni uusi keskipiste

Onhan se nyt, jos ajatellaan, metkaa, että kun asut neljä kuukautta pellossa, ja sitten muutat rakennukseen sisälle. Niin kävi meidän Hilpalle. Ensin se pyyhki pyllyllään kaikki seinät (matoja? merkkaus?) ja sitten piehtaroi antaumuksella. Sitten koti…

Miksi hevosnaiset ovat onnellisempia ja elävät pidempään

Kerrankin en ala rähjätä, että mikä hiton nollatutkimus tämä on, sillä se on selvää faktaa: hevosenomistajat elävät pidempään kuin muut. Perusteissa sanottiin, että hevosihmiset ovat enemmän ulkona, liikkuvat enemmän ja ovat sosiaalisempia. Toki hevonen mielenterveyden ylläpitäjänä…

Pukeudu neuvokkaasti syksyyn! sis. Horse Show-arvonta!

Tervetuloa Suomen syksyyn! Täällä et voi yhtään tietää tuleeko päivän aikana talvi, syksy vai kesä. Kesäkin on nykyään vaihtoehto, se on suorastaa jännittävää. Sekä oma että hevosen pukeutuminen ei suinkaan ole mikään läpihuutojuttu. Ilta Pistän…

Pullukan terveiset ja muita pohdintoja

Onko se niin, että koskaan ei ole sopiva? Etenkään kun ei lähdetä rahan kanssa hevosta hankkimaan. Ollaan tässä lapsen kanssa touhuttu Masan kanssa nyt jonkin aikaa, ja se on mukavaa hommaa, mutta tuloksia saa odottaa…

Mystinen kengitys – kengättä vai kaviotta?

En haluaisi olla kengittäjä. Ei siksi, että työasento on kammottava tai siksi, että hevoset osaavat olla kenkkujakin, vaan siksi, että hevosenomistajat ovat niin hulluja. ”Joo, ei hevosten kanssa vaikeaa ole, mutta ihmisten kanssa saattaa hyvinkin…

Hilppa is in da house!

Iik, nyt se tapahtui! Pienen pieni hevosenjyväni haettiin trailerilla kotitalliin. Tätä edelsivät neljän yksivuotiaan nuoren miehen houkutteleminen koppiin, ja se olikin tällä kertaa ihan inhimillisen kokoinen tehtävä. Viime ja toissa vuonna tuli hiki pelkästä ajattelemisesta….

Rolf-Göran ja lähes virheettömät oppilaansa

Terveisiä Ainosta! Eilisilta meni Rolf-Göran Bengtssonin oppia imiessä. On se kone. Mies nousi itse Susanna Rautasen Le Petit Amour -hevosen selkään ja näytti mallia. Se oli hyvin kiinnostavaa, sillä ainoa läheltä piti -tilanne nähtiin RGB:n…