Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Näennäiskiltin hevosen heinäpallo ja takakengät

Hieno pallo, rakkaudella Hiposta ostettu!

Lupasin raporttia leikkisästä heinäpallosta. Ostin siis semmoisen kivan pallon, minkä sisälle saa heiniä, ja hevo sitten nyhtää niitä ja heittelee palloa hassusti pitkin. Tapahtunut so far: tungin heinää palloon. Hilppa katsoi: ”ok”, ja jatkoi heinäkasasta syömistä. Lähdin tallista pois. Tulin tunnin päästä takaisin. Kysyin oliko Hilppa kolannut liikaa pallon kanssa, koska se oli keskellä käytävää. Ei, sanoivat tallikaverit. Siis Hilppa on HEITTÄNYT sen karsinastaan ulos. Kiitos. Tuumailimme lapsen kanssa, että onneksi en ostanut sitä hevosten kahvapalloa, koska silloin olisi kuitenkin käynyt näin: Hilppa ja kaverit heittelevät palloa tien viereisessä tarhassaan. Yhtäkkiä pallo lentää yli aidan ohiajavan auton tuulilasiin. Lasi menee rikki, auto ajaa ojaan ja etupenkin ihmiset kuolevat. Minä joudun vastuullisena vankilaan ja tatuoin siellä naamani. Pääsen hyvällä käytöksellä (?) ulos neljässä vuodessa, mutta olen jo oppinut venkuloiden tavat. Joudun vankilakierteeseen.

Niin että kahvapallo jäi kauppaan.

Neiti Potkamon sirot nilkat.

Eilen aamulla oli tosiaan vakaa aikomus kengityttää Hilburgerin takaset ensimmäistä kertaa. Se meni käteen, koska kengittäjän auto nyypähti pakkaseen. Iloitsin, sillä kellon lukema oli 7.30 ja pakkaslukema -24, ja minun piti myös ratsastaa eräs uusi kaveri. Kaikki hommat siirtyivät illalle, jolloin pakkanenkin oli enää -12 korvilla. Jes! Ei kun takaisin tyynyn syleilyyn.

Illalla menin tallille 19 maissa. Neiti Potkamo oli jo valmis ja loi minuun raukean katseen. ”Se nousi aluksi pystyyn”, sanoi kengittäjä ja minä löin kättä päähän (omaan). ”Mutta sitten sanoin sille, että nyt riittää, kiltit tytöt osaa käyttäytyä, ja aloin leperrellä sille. Loppu sujui kuin tanssi.” Näin kertoi kengittäjä ja lisäsi toivoneensa, ettei kukaan tule talliin kun hän kyykkii kavio sylissä ja huutelee ”HILPPA ON NIIN VIISAS JA ROHKEA JA KAUNIS, ETTÄ!” Mutta toimi! Myönteisyydellä tuloksiin!

Eli nyt Hilppa on jo a) yrittänyt tappaa ratsuttajan ja b) yrittänyt tappaa kengittäjän. Ihan okei alku kiltille hevoselle! Sitten olikin uuden kaverin vuoro. Tämä epeli oli hieman hömelön, mutta kovin sympaattisen näköinen kouluratsu, ja ISO. Leveydeltään toki puolet Hilpasta. Hevosen kanssa meni oikein kivasti, etenkin alku, kun vauhti pysyi maltillisena. Dieselmoottorin omaavana ratsu sitten alkoikin kiihtyä loppua kohti, ja loppumetreillä näytettiin jo aika mojovat lisäykset, mitkä eivät normaalisti kuulu repertuaariini. Tällä kertaa tuntui, että jos hevonen todella haluaa esittää lisäyksen, minun on annettava sille siihen mahdollisuus. Viuh vaan! Kavio lensi.

Jassoo, vastako se on kello 19? Tässähän ehtii vielä juoksuttamaan Hilppaa. Soon moro!

Myöhempien aikojen vauhtiveikko ja selässään Michelin-akka.
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Eka kerta

Kaksi alkeikurssilaista täällä, terve! Nyt on sitten Hilpurin kanssa aloitettu virallisesti opinnot – yhdessä. Olenhan jo toki nähnyt miten mallikkaasti pikku hevoseni käyttäytyi Ratsuttajan kanssa, mutta nyt ollaankin oltu pikkuisen eri tilanteessa. Menin tallille ajoissa,…

Joutonaisesta urapirjoksi

Vai on se talvi sitten! En kyllä valita yhtään. Muistatteko, kun joku kuukausi sitten inisin, että olen pelkkä hevosten silittäjä, eikä ratsastettavaa juuri ole? Toisin on nyt. Joulun alla ilmaisin lähipiirille, että voin auttaa liikutushommissa….

Paluu arkeen – ja alkeiskurssille

En ole ihan varma onko naseva yhdistelmä, jos hevonen on aloittelija ja ratsastajakin tuntee olonsa sellaiseksi. Näin se nyt kuitenkin on. Ollaan Hilpan kanssa tarkkislaisia. Mutta palataanpa hetkeksi tapahtumarikkaaseen tiistai-iltaan! Saavuttiin maanantaiaamuna klo 4.30 Portugalista…

Borta bra, men hemma helvete

Ja sitten ne yhtäkkiä yllättivät mun! Söin kaikessa rauhassa kanakeittoa, kun yhtäkkiä alkoi kuulua HAPPY BIRTHDAY TO YOU ja minä katselen ympärilleni, että saakeli, miksei kukaan kertonu, että jollain on synttärit. Hetken äimisteltyäni oivallan, että…

Portugalilaisen hevosen selässä flunssakin haihtuu

It’s Portugal o’clock! Täällä ollaan taas, jo melko rakkaaksi muodostuneessa Monte Velhossa. Matkaa varjostaa ainoastaan viikon kypsytelty flunssa, joka ei vielä eilen näyttänyt häipymisen merkkejä. Mikäköhän siihen auttaisi? Liekö ratsastus? Kannattanee ainakin kokeilla! Ja ei…

Hevosenomistajan arki on huoletonta ja rentoa

Otsikko johtaa harhaan. Voi se kai joillain olla noinkin, mutta hiljaa sisimmässään jokainen hevosenomistaja on aina vähän huolissaan. Erityisen huolissaan sitä on tietysti, jos hevonen ei ole kunnossa. Se ei onneksi tällä hetkellä ole tilanne,…

Onko Hilppa kokonainen vai irtopaloista koostettu?

Toista kertaa Hilpan selässä! Tällä kertaa oltiin yksin maneesissa. Ei ketään missään. Juoksuttaessa neito paiskoi taas semmoiset kevätjuhlaliikkeet, että hyvä, että juoksutin. Sitten selkään ja pim, ihan kuin olis aina oltu! Hirveän kivasti sujuili kävely…

Kun halusin punaisen ratsastustakin

Kun aloitin alkeiskurssin Poni-Haassa, maailma oli vähän toisenlainen. Elettiin 70-lukua, eikä meillä ollut kameraa. Siksi ajasta ei ole dokumenttia. Siellä kuitenkin kävin, uskokaa pois! Haaveilin tuolloin, että kunhan saan tämän alkeiskurssin tästä suoritettua kuleksimasta, ostan…

Maailman paras päivä!

Enpä olisi arvannut Aulangon tallilla 1975, että 2019 ensimmäisenä päivänä kiipeän oman kasvattini selkään. Näin kuitenkin kävi. Orientoiduin tehtävään jo eilen illalla, siis siinä ohessa, kun yritin vaimentaa koiraani, joka oli vakuuttunut siitä, että nyt…

Milloin kevennettiinkään?

Heippa kaikki! Kirjoitan teille nyt siksi, että sen aikaa pysyn pois saaristolaisnappien kimpusta (päällä paksu siivu juhlajuustoa, LIDL). Koko muun ajan vedänkin niitä kuin henkeni olisi siitä kiinni. On jäänyt ns. syömisvaihde päälle. En voi…