Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Kuka tietää mitä pitää tehdä, kun ei onnistu?

Masa vaan kaivais nenää.

Ratsastus, tuo harrastus from hell. Se on päivän teema, tai ehkä eiliselle valuu. Menin pitkästä aikaa hevosen selkään, viikko edellisestä. Ei se niin kovin pitkä edes ole, mutta nyt tuntuu vuosilta. Masalla nimittäin sattui olemaan hieman nahjusmainen päivä. Sehän voi johtua noin sadasta asiasta: a) estän hevosta liikkumasta, b) kaverilla on lihakset piukeena jostain kohtaa, c) tänään ei vaan lähe, d) aamulla laitetut, uudet kengät puristaa, e) joku muu mikä jne. Onhan sitä ennenkin oltu vastaavassa tilanteessa, että ei oikeen lähe, mutta nyt se meni jotenkin ihan yli äyräiden. Ja sitten kun menee yli äyräiden, alan hermostua. SITÄHÄN EI SAA TAPAHTUA.

Alan myös arpoa, mikä on oikea tapa jatkaa eteenpäin. Ajanko vaan eteen, vaikka mitään ei tapahdu? Temmonko menemään ”tyhjän” hevosen kanssa, joka ei ime eteen? Vai palaanko takaisin käyntiin ja siirtymisiin? Sinne, jossa tapahtuu onnistumisia? Milloin sitten menen sitä laukkaa, jolla kuntoa kohotetaan? Maastossa? Siellä on noin miljardi hirvikärpästä. Win-win-ratkaisu uupuu.

Ja nyt jos joku sanoo, että RATSASTA POHKELLA OHJAA VASTEN, saa turpaan. Kun ei onnistu, ei onnistu. Saattaapi olla, että on kyse apujen oikea-aikaisuudesta, jotta saa hevosen MOTIVOITUA liikkumaan. En tiedä! Sen tiedän, että jälkijunassa jaettu infromaatio ainoastaan raivostuttaa. Etenkin kun sen on kuullut noin tuhat kertaa, eikä vieläkään onnistu.

Miten siis tästä eteenpäin?

Jotkut ovat sitä meiltä, että hitaan hevosen kanssa aloitellaan hipsutellen. Pyydetään odottamaan, alkaa pyrkiä itse eteen. Olen todennut konstin toimivaksi, tosi aikaa vieväksi. Enkä tiedä, toimiiko se ainoana keinona. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että eteen-eteen-eteen. Mikäs siinä, jos sen saisi eteen. Siinä vaiheessa kun se EHKÄ liikkuu hieman eteen, on itse ihan loppu. Ei taitu enää mikään.

Voisiko tämä laji olla edes vähän armollisempi?

Me lähdetään kavioliittolaisporukalla ensi viikon keskiviikkona Irlantiin ratsastamaan. Olen jo etukäteen aivan maassa. Tarvitsisin yhden onnistuneen ratsastuksen ennen sitä, että uskon, että ylipäänsä ansaitsen koko reissun. Ja kun vielä satun olemaan niin hirveä drama queen, että olen kuolemassa paskan ratsastuksen jäljiltä, soppa is ready.

Ja yks kaks kuulen, että vanha, hyvä ystävä on joutunut sairaalaan massiivisen aivoverenvuoden takia, eikä ehkä enää nouse. Muistan, mikä täällä on tärkeää ja paskat välitän omasta ratsastuksestani. Olenhan elossa.

Kommentit (1)

  1. Katja

    Niin. Tärkeät asiat ensin, todella tärkeät, mutta. Sitten tulee ratsastus. Minä olen todennut että eteen eteen eteen ja eteen. Ja kun se liikkuu vihdoin niin sitten vielä ratsastetaan. Niin kauan että tuntuu kuin sieltä kaatuisi kohta alas kun on niin puhki. Mutta kunto kasvaa! Kohta jaksaa jo paljon enemmän 😀 Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Nyt meni kuppi totaalisesti nurin

Olin eilen illalla tallilla norkoilemassa ja kakkaa lappomassa, koska ei minulla ole juuri nyt muuta funktiota tällä hetkellä. Paitsi tiestysti kuskata, kannustaa ja maksaa. Juttelin siinä sitten parin tallikaverin kanssa, jotka kertoivat, että eräs tallikaverimme…

Hevosnaisen viihde asuu kännykässä

Kaupallinen yhteistyö: Bookbeat

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Bookbeat ”Tekis niin mieli lukea kaikkia hyviä kirjoja, mutta ikinä ei ole aikaa, tai ainakin nukahdan ensimmäisen sivun puolivälissä.” Varmasti monelle niin tuttu toteamus! Itse kuulun juuri tähän remmiin. Olisin himolukija, jos kirjoja…

Välillä elämä vaan on liian helppoa ollakseen totta

Joko mainitsin, että auto on korjaamolla? No, onhan se. Ensin sen piti olla viikon, nyt on jo toinen menossa. Mutta syy on suoraan sketsistä: minun autoni HYLKII VARAOSAA. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Sitten vielä…

Mitä hevosnainen tarvitsee

Olin viikon ilman autoa. Oli varmasti sama olo kuin ihmisellä, joka joutuu yllättäen kulkemaan kainalosauvoilla. En päässyt mihinkään, etenkään tallille. Hevosen kunto heikkenee, joudun perumaan iltatallit, joudun siivomaan kotona. Hirveää. Hevosnainen tarvitsee Auton Yhtenä päivänä…

Hilpan murrosikä on alkanut. Kirosana.

Voihan penaali. Tuttava ulkomailta halusi nähdä kahvittelumme päätteeksi Pullukan lapsen, Hilpan. Oli kova varsafani itsekin, ja sangen kiinnostunut meidän jälkikasvusta. Sanoin, että ok, mennään, mutta se on sitten pyöreä, siis ymmyrväinen. Mentiin laitumelle, tyttöjen jengi…

Kilparatsastajan loputon ura

Kilparatsastajia on ihana katsella. Katseesta näkee, että periksi ei anneta, ennen kuin Aunus on meidän (talvisota). On hienoa seurata, kuinka joku kilparatsastaja kehittää oman ja ykköshevosensa yhteistyötä niin, että lopulta se on kuin yhteistä tanssia….

Hyvä hevonen voi kulkea Horse Showsta ratsastuskouluun

Ratsastajainliitto julkaisi hienon kirjoituksen ratsastuskoulujen puolesta. Juuri Power Parkissa päättynyt tuntsareiden SM-kisa veti sakkia, ja hiestä huolimatta itsensä ylittämisiä tapahtui. Harva edes tajuaa, miten paljon vapaaehtoishommaa moinen tapahtuma tarvitsee, puhumattakaan ratsastuskoulujen opettajista ja muista aktiiveista,…

Kavioliiton kesän välitilinpäätös

Se on nyt kuulkaa sillä tavalla, että alkaa henkinen kesä olla pulkassa. Kaikenlaista piti tekemän, osa toteutuikin. Lapsen piti kilvoitella Masan kanssa, mutta jos ei ollut tarhassa riekuttu vamma lonkassa, niin sitten oli kenkää irti…

Ohjeita erilaisille hevosratsastajalle

Ratsastuksen harrastajia löytyy maastamme ällistyttävän laaja kirjo. On puskaratsastajaa ja on valmennuskärppää. Löytyy niitä, jotka rakastavat kaikkia hevosia, ja niitä, joille vain hieno kelpaa. Hyvällä tahdolla uskon, että kaikki ovat kuitenkin lajin parissa rakkaudesta hevosiin….

Onnistuuko aikuinen vipeltämään?

Aivan totta, virhe jo heti otsakkeessa. Lajihan on nimeltään vikellys, mutta siinä määrin tuntematonon laji, että yksi jos toinenkin kyseli, että onko meillä illalla sitä vipellystä. Olihan meillä. Mielestäni on ihan sama miksi sitä kutsuu…