Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Kavioliittoleiri alkoi yllätyksellä

Moi kaikki! Oon lähös reissuun.

Huomenta päivää ja terveisiä hikisestä Savosta! Nyt voidaan puhua lämpimästä ilmasta, mittari hätyyttää kolmeakymmentä. Saavuttiin paikalle eilen. Lauantaina oli suunniteltu, että lähdetään kotoa klo 9. Toteutunut aika: 9.20. Tallilta suunniteltiin lähteä 10.30, toteutunut aika 11.00. Masa meni asianmukaisesti ajoneuvon jatkeeseen ja matka alkoi. On muuten eri asia körötellä kuusi tuntia hevosperäkärryn kanssa, kuin ilman. Hyvinkin kiinnostavaa tienkuluttajaa tuli vastaan, mm. oikealta ohitus tiellä, jossa kaistoja molempiin suuntiin vain yksi. Mitäpä sitä turhia välittämään liikenteessä kulkevista hevosista!

Tältä mä näytän takaa kuvattuna, t. Masa

Ajon jaksoi hyvin, kun tiesi minne on tulossa. Muistaakseni vuodesta 2010 olen kurvannut Wanhan koulun tallin pihaan, ja jokaisella kerralla mielen on vallannut fantastinen rauha. Eihän sitä oikein osaa selittää, eikä se perustu mihinkään konkreettiseen. Jossain vain on hyvä olla, henki on hyvä. Siksipä koimmekin samana sunnuntai-iltana mystisiä tilanteita. Kaikille hyvä ei olekaan sama. Se tuli selväksi.

Leirille alkoi tippua porukkaa kuuden korvilla. Ensimmäiset tulivat Kokkolasta. Esittelin kohteen niin hyvin kuin osasin ja sitten jatkettiin jutustelua muuten vain. Seuraava tuli Kemistä ja juttu jatkui samassa hengessä. Sitten tulikin jo viimevuodelta tuttuja, ja halailu ei meinannut loppua. Muisteltiin viime vuotta ja kertoiltiin uusille tarinoita viime kesän leiristä. Istuttiin pihalla melko pitkään, josko ne viimeiset sunnuntaina tulevat saapuisivat, niin otettaisiin porukalla vastaan. Ei kuulunut, ei näkynyt ja hyttyset alkoivat tehdä kunnon tiliä. Menimme kaikki nukkumaan. Sammuin kuin saunalyhty. Kymmenen jälkeen tallin omistaja tuli herättämään, että nyt tuli viimeinen porukka, kolme henkeä. Meinasin ilahtua, kunnes kuulin, että ryhmä on hyvin tyytymätön käytännössä kaikkeen, mitä ehtivät nähdä vartin sisällä. Asuminen, lampaat, sisäilma, kaikki oli huonoa. Menin sitten tiedustelemaan voinko jotenkin vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. En voinut. Pyytelin sitten anteeksi, että olivat tulleet ihan eri paikkaan kuin kuvittelivat. Eihän mielipide voi koskaan olla väärä! Jokaisella se on, niin kuin peräreikäkin. Tyytymättömät vieraat häipyivät aamulla, mutta eivät vähin äänin. Tulevat kuulemma vielä puhumaan tästä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu! Ja onhan se aikakin kohdata erimieliset asiakkaat, jos on 12 vuotta järjestetty leirejä, ja tämä on ensimmäinen kerta kun joku tuohtuu. Kavioliitto tervehtii myös ensimmäisiä ihmisiä, jotka eivät sovi kavioliittolaisten sekaan näemmä ollenkaan. Ei kaikki sovi kaikille! Itsearviointilomake on jokaisen hyvä silloin tällöin täyttää, josko se tapahtuisi heidän kohdallaan nyt – mitä haluan, missä porukassa viihdyn? Minä viihdyn kavioliittolaisten seurassa!

Ja sitten ratsaille! Mikäs on ihmisen mennessä dressagea +30 lämmössä! Ja näin sanon siis leiriläisille, itse kannustan kentän laidalla aurinkolasit päässä. Lisää raporttia seuraa tuota pikaa!

Kaverit lähdössä ekalle tunnille, valmiiksi hiessä! Onneksi täälläpäin maailmaa maneesissa on jopa viileää.

Kommentit (3)

  1. Paula

    No huh huh. Olipaihana kirjoitus. Mä tulostan sen jaliimaan työpöytäni ylle. Osaan taas suhtautua mielipiteisiin.
    Käryisää leiriä teille.
    Itse kävin laskemassa vesiä hevosille ja paahDuin jo siinä.
    Mitenkähän sitä ihminen taas tarkenee, kun päästään normi 20.

    Raporttejasi odotellessa.

  2. Tuija

    Meitähän löytyy joka junaan, se on selvää! Toivottavasti lopuilla on huippuleiri!

    Itseäkin on ohitettu mitä mielettömimmissä paikoissa! Myös tuolta oikealta puolelta. Kiire pitää olla, ettei malteta odottaa hyvää ohituspaikkaa. Tai sitten jäädään roikkumaan trailerin perälautaan kiinni aivan kuin se nopeuttaisi matkan tekoa yhtään.

  3. Miia

    Huhhuh täältäkin! Joka junaan on ja osa ei koskaan pääse perille. Ehkä tässä oli kyse nyt näistä junasta jääneistä?

    Itse olisin myös varmaan itkeä tirauttanut saavuttuani tuohon kohteeseen! Silkasta onnesta ja autuudesta, tiedostaen sen rentouden, levollisuuden ja muun ihanuuden. Ja jännityksen, tulevien päivien kohokohtia kuvitellen!

    Nimim. Kateellinen Kokkolasta 😅

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Hanna Parikka on hoitanut hevosia maailmalla jo 10 vuotta

Tapasin Parikan Hannan. Sitä ennen tutustuin Parikan Hannan veljeen, joka oli viime kesänä kolleegani radiossa. Tutustuimme ja huomasimme, että molemmat kuuluvat Facebookin Eläinvideokerhoon, joka on salaseura vailla vertaa. Nuori mies kertoi, että hänelläkin oli joskus…

Kesätuulet kutsuu seikkailuun

Pullukka on turvallisesti Etelä-Karjalassa! Kuvia vielä odottelen, mutta luotan serkun sanaan. Sai ihan oman laidunlohkon, kohta kaveriksi tulee Hilpan sisko. Miettikää, mikä tuuri! Niistä tulee saletisti bestikset. Lapsi oli Ruisrockissa rilluttelemassa. Mitä teki äiti sillä…

Miksi minulla ei ole suomenhevosta

Hahaa, sainpas huomionne! Tämä on klikkiotsikko! On nimittäin melko vaikea hahmottaa miksei ole. Tai no, kai se on altistumiskysymys. Pikkulikkana heiluin paljon russ-ponien kanssa. Ne oli aivan kauheita pässejä, eikä säkää ollenkaan, joten varmaan yhtä…

Ja niin minusta tuli taas 14v.

Yhtenä iltana tällä viikolla tallillamme oli tohinaa. Pihaan kurvasi traikkuja, ja niistä ulos melko hienoja hevosia. Kaikki tulijat olivat ratsastuksenopettajia, jotka opiskelevat juuri nyt Master-tasolla. Koulutus pitää sisällään laajoja oppikokonaisuuksia, (mm.kasvatustiedettä), mutta toki myös sitä…

Kettua koloon – taas

Tätä menoa saan pian jonkun lisääntymiseen liittyvän lisänimen. Olin nimittäin taasen ammatti-ihmisenä kahden suomenhevosen maailman kauneimmassa ja luonnollisimmassa tapahtumassa. Tällä kertaa otin lapsen mukaan. Hän dokumentoi. Röyhkeä teini rohkeni hieman naureskeilla meille ensin. Olimme ystäväni…

Päivä hevoshullun elämästä

Olen lomalla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että en mene arkipäivinä radioon juontamaan ohjelmaa (Radio Nostalgia). Kirjoittamishommat toki jatkuvat ihan normaalisti, mutta eihän sitä lasketa työksi! Se on kivaa! Vaan mistä mahtaa haaveilla vapailla oleva hevosmuija?…

Allerginen hevoshullu

Miten monta kertaa olenkaan kuullutkaan sen kaikkein ikävimmän tarinan: ”Ratsastaisin jos en olisi niin alleginen hevosille!” Se on kyllä sen tason kiusa, ettei paremmasta väliä. Kerronpa tähän oman tarinani. Hevoshulluunnuin joskus 70-luvun puolessa välissä. Yhtenä…

Se on täytetty! (sis. Pullukan kiitospuhe)

Tapahtui niinä päivinä, että Pullukalle tuli eläinlääkäri tarkistamaan tiineyden tilaa. Kaksi viikkoa sitten emäntänsä  ja hänen kaksi alaikäistä apuriaan kuskasivat aamuhämärissä, vaaroja uhmaten kaksi pöntöllistä Levisonn-orhin miehuutta kahden tamman käyttöön. Toinen heistä oli Rouva Joufflu,…

Et voi olla onneton, jos pääset halaamaan alpakkaa ja miniponia

Olin pari viikkoa sitten kaverini tallilla hauskuuttamassa ihmisiä, kun siellä vietettiin iloista perhepäivää. Käytännössä paikalla oli perheitä, joista lapset kiihkoilivat innoissaan hevosten, ponien, alpakoiden, pupujen ja pillimehun kimpussa. Äidit taivastelivat sitä, kuinka kauan siitä on…

Masa salapoliisilla

Ystävämme Masa, jolla lapsi reenaa, on ollut paikoin hieman merkillinen ratsastettaessa. Sillä tavalla merkillinen, ettei ihan ole osattu ratkaista, onko nyt pipi, vai sattuuko elämä vain juuri nyt olemaan vähän vaikeaa. Edessä olisi kisakesä, joten…