Kiharaa sen olla pitää

Tänä vuonna jos koskaan, on voitu havaita että kiharat ovat taas todella, todella in. 

En seuraa hirveästi muotia, enkä todellakaan ratsasta trendikkyyden aallonharjalla, mutta edes minä en ole voinut välttyä kuulemasta sellaista termiä kuin ”curly girl” ja lukemasta yhden tai useamman aihetta käsittelevän jutun otsikkoa. 

Itse afron omaavana en luonnollisestikaan ole tuohon kyseiseen metodiin tutustunut, enkä turvautunut, onhan afron kanssa eläminen jo ihan oma tarinansa, eikä monellakaan Suomeen rantautuvalla trendillä ole sen kanssa paljoa tekemistä. Mutta hauskaa silti aina huomata, että ihmiset innolla ja joukolla aina lähtevät kaikenlaisiin ilmiöihin mukaan.

Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut hieman samanlainen ilmiö myös ihan maailmanlaajuisesti. Ja ei, en edelleenkään seuraa trendejä enkä muotia, mutta se missä trendit puskevat tietyllä tapaa esiin aina jonkinlaisen joukkoilmiön muodossa, on mikäpä muu, kuin missimaailma. Siellä näkee aika hyvin tietynlaisia muodin tuulahduksia sieltä ja täältä, koska jokaisella maalla on omat mausteensa annettavana tähän soppaan.

Mutta tänä vuonna on ollut hyvin helppoa havaita yhteinen ja vallitseva trendi.

Hallitsevat Miss Irlanti Fionnghuala O´Reilly, sekä Miss Haiti Gabriela Vallejo
Hallitseva Miss Cayman Saaret Kadejah Bodden, sekä Miss USA Cheslie Kryst
Hallitseva Miss Grand Panama Carmen Drayton, sekä Miss Dominikaaninen Tasavalta Clayvid Daly

Tänä vuonna ensinnäkin lukemattomien maiden finalistien joukossa on ollut rodullisesti totutusta maan valtaväestöstä poikkeavia kaunottaria. Moni maa on lopulta valinnut voittajakseen ja kansainväliseksi edustajakseen ainakin johonkin isoon kilpailuun ehdokkaan, joka on voitollaan saanut tietynlaisen lisämeriitin ollessaan vaikkapa maansa ensimmäinen osaksi tai kokonaan musta edustaja.

Muutamista maista on lähdössä isompiin kansainvälisiin karkeloihin aasialaisia sukujuuria omaavat edustajat, ja muutamasta maasta jonkin toisen maan voitosta jo aiemmin kisannut kilpailija. Meno on siis muuttunut hyvinkin paljon parin vuoden takaiseen.

Tämän lisäksi kisoissa on nähty nyt huomattavan paljon erilaisia kiharoita, tai sitten vapaana liehuvia, tai pitäisikö sanoa vapaana tököttäviä afroja. Varsinaista curly girliä, vaikkei tällä ilmiöllä ja metodilla nyt käytännössä mitään yhteistä olekaan.

Nouseva trendi näkyy olevan tämä, että jokainen vuorollaan kuuluttaa että ”uskaltaa” olla aito ja erilainen, ja silloin myös se afro pidetään afrona. No, tämäkin on tietysti asia, josta ei kauhean moni voi itselleen ottaa myyntilausetta, se kun alkaa kuulostaa jo nopeasti kopiolta. Valtavia afroja on nähty viimeisen parinkymmenen vuoden aikana aina yksin tai kaksin kappalein joissakin kansainvälisissä kilpailuissa, mutta esimerkiksi tämän vuoden Miss Universum-kisoista on tulossa varsinaiset mustien naisten ja afrojen kokoontumisajot. 

Hallitseva Miss Teen USA Kaliegh Garris, sekä Miss American Teenager Vanessa Ridout
Miss Etelä-Afrikka Zozibini Tunzi, Miss Brittiläiset Neitsytsaaret Bria Smith, sekä Miss Bahamasaaret Tarea Sturrup

Kerroin jo alkuvuodesta eräässä blogissani, kuinka jenkeissä tehtiin missimaailmassa historiaa. Voittajia on nyt samaan aikaan mustia naisia aivan kaikki merkittävimmät, Miss Usa, Miss Teen Usa, Miss America, Miss United States, Miss American Teenager, Miss Earth,sekä moniin muihin kansainvälisiin kisoihin lähtevät edustajat. Enemmistö kaikista valituista on osaksi tai kokonaan mustia. Ei tällaista ole ollut koskaan ennen, mutta nyt, ja vielä Trumpin aikaan on. Ironista sekin.

Ilmiön käynnisti ehkä näyttävimmin hallitseva Miss Usa Cheslie Kryst, tuo asianajajana työskentelevä takapuoleen asti pitkällä afrolla varustettu nainen. 

Sen jälkeen useissa maissa on kiirinyt finaaliin saakka yksi tai useampikin kilpailija, joka omaa valtaisan ja vallattoman afron, eikä sitä ole missään nimessä ainakaan kisa-iltaan lähdetty silottamaan ja suoristamaan.  On ollut kieltämättä jo hetkittäin jopa hieman tylsää katsoa monia kisoja, kun on osannut päätellä finalistit nähdessään, että jasso, tuossa on tämän kisan eksoottinen musta tyttö afrolla, se on siinä ja voitto tulee. Useimmissa tapauksissa näin on käynyt. 

Tällä hetkellä kun odotellaan viimeisten maiden valintoja ja syksyn kansainvälisiä kisoja alkavaksi, niin tulee vain mieleen, että vaikka varmasti jokainen voittaja onkin täysin oma persoonansa, ja särmää löytyy, niin kyllä erottua pitäisi jotenkin taas. Kyllä kotisoffan kisoja seuraavalla katsojalla menee valitettavan helposti nyt puurot ja vellit sekaisin, kun toinen toisensa kopio astelee kansainvälisissä kisoissa lavalle. Ehdokkaat kun ovat menneet jo sekaisin erilaisissa missiportaaleissakin, niin jännityksellä odotellaan mitä tästä vielä tulee.

Ei siinä mitään, trendejä tulee ja menee, kiharavillityksiä tulee ja menee, ja mikäs siinä. Omakin perus afroni on siis vihdoin ja viimein erittäin muodikas!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *