Pekka Mattila
Pekka Mattila

Paljon melua tyhjästä – Irtisanomislaki ei ratkaise mitään

Paljon melua tyhjästä kuuluu Shakespearen komediaklassikoihin. Samoissa tunnelmissa käsitellään nyt hallituksen esitystä uudeksi irtisanomista koskevaksi lainsäädännöksi – sekä siitä kehkeytynyttä yleistä poliittista jupakkaa. Jopa tunnollisena kapitalistina ja työnantajatoiminnan osaajana minun on vaikeaa ymmärtää hallituksen härkäpäisyyttä asiassa.

Olen ollut työnantajaroolissa ja esimiestehtävissä jo melko pitkään ja joutunut liian monesti myös huomauttamaan, varoittamaan ja irtisanomaan yksilöön liittyvistä syistä sekä lomauttamaan ja irtisanomaan tuotannollis-taloudellisista syistä. Näistä kokemuksista jää aina paha ja raskas olo. Kaikille.

Suomessa huonosti suoriutuvan työntekijän voi lopulta irtisanoa melko yksinkertaisesti. Jos työnantaja toimii työoikeudellisesti huolellisesti ja järjestelmällisesti, mitään riskiä ei muodostu. Parhaimmillaan ikävä ratkaisu auttaa molempia osapuolia siirtymään eteenpäin ja ehkä jopa oppimaan jotain.

Mitä sellaista tämä esitetty laki toisi, joka ei olisi jo perehtyneelle työnantajalle mahdollista? Olisiko oikeampi korjauksen paikka pienten yritysten ja yrittäjien työnantajaosaamisen vahvistamisessa? Tai rekrytointiosaamisen vahvistamisessa? Vain huonoille pomoille kertyy jatkuvia huteja.

Aiheeseen liittyvissä keskusteluissa toistuu yllättävä argumentti, ettei pieni yritys edes voi osata toimia kunnolla työnantajana. Minä en oikein usko tähän. Eivät minun tuntemani pienyrittäjät ole millään tarzan-tasolla logiikan, käytöksen tai vuorovaikutuksen puolesta. Sellaisten, jotka ovat, ei ehkä vaan yksinkertaisesti kannata työllistää muita, niin säästyy kaikilta moni harmi.

Työlainsäädäntö on työnantajalle Suomessa lopulta aika selkeää. Mieti, kenet palkkaat. Mieti, mitä hän tekee. Mieti, miten tekemistä seurataan ja arvioidaan. Kannusta, kehu, palkitse ja kiitä, kun on aihetta. Usein on. Puutu ongelmiin nopeammin kuin hitaammin. Tilanteen pahentuessa dokumentoi erityisen huolellisesti. Tämä vaatii ihan normaalin ihmisen taitoja: keskinkertaista organisointiosaamista, maltillista empatiakykyä ja aavistuksen hyvää käytöstä.

Hallituksen ratkaisukärpäsestä syntyy nyt tarpeeton ristiriitahärkänen. Irtisanomislaista alkunsa saanut kaplakka laajenee hallitsemattomasti kuin pubitappelu. Voittajia ei ole. Hallituksen yritykset lieventää vastarintaa ovat vain lisänneet tilanteen apeutta: nyt elämme satua ”Hiiri kissalle takkia tekemässä”. Mikään myönnytys ei riitä SAK:lle ja sen käsiohjauksessa toimiville sosiaalidemokraateille. Häviäjinä ovat lopulta vain suomalainen elinkeinoelämä ja työntekijä.

Jos hallituksen perimmäisenä tavoitteena on vaaleilla valitun ja parlamentaarisen vallankäytön vahvistaminen, ollaan oikealla asialla. On luonnotonta, että hyvinvoinnin ja talouden kannalta keskeisiä asioita sovitaan rakenteessa, jota vasemmiston kontrolloimat ammattiliitot pitävät panttivankinaan.

Mitätön muutos irtisanomissääntöihin ei kuitenkaan tuota aitoa muutosta. Jos ammattiliittojen ylisuureen valtaan halutaan puuttua, tarvitaan ihan toisenlaisia muutoksia. Korttelin isoimman gangsterin nöyryyttäminen pikkuasiassa on ollut aina huonoin mahdollinen strategia.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *