Surun syli
Surun syli

Murheellinen tilastokatsaus: Tabu, rikos ja synti

Tilastokeskus julkaisi joulukuussa 2018 vuoden 2017 kuolemansyytilaston. Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä jo joulukuun puolella, mutta akuutimmat aiheet, kuten joulunvietto ja Wienin-matka, menivät edelle.

Niinhän elämä aina menee kuoleman edelle, vai meneekö.

Vuonna 2017 kuoli 53.670 suomalaista, 26.859 miestä ja 26.811 naista. Heistä itsemurhan teki 824 henkilöä, 611 miestä ja 213 naista. Itsemurhia tehtiin yli 30 enemmän kuin vuonna 2016 ja yli 90 enemmän kuin vuonna 2015. Pysähdyttävin on nuorten naisten kasvava osuus. Itsemurha on edelleen keski-ikäisten miesten etuoikeus, ja sanotaan että kolme neljästä itsemurhasta on Suomessa miesten tekemiä, mutta vuonna 2017 kolme suomalaista alle 15-vuotiasta tyttöä teki itsemurhan. Nuorten tekemien itsemurhien osuus ei ole vähentynyt. Itsemurhan tehneiden suomalaisten keski-ikä vuonna 2017 oli naisilla 49 ja miehillä 46 vuotta. Suurin osa itsemurhan tehneistä suomalaisista naisista, 160, oli ikähaarukassa 15—64, mikä on naurettavan iso kun ajattelee miten valtavan laajan ihmiskirjon se kattaa: 64-vuotias nainen tekee itsemurhan eri syystä kuin 15-vuotias tyttö.

Vertailun vuoksi: vuonna 2017 teki itsemurhan kaksi alle 15-vuotiasta suomalaista poikaa.

Siis viisi suomalaista alle 15-vuotiasta lasta teki vuonna 2017 itsemurhan.

Lisäksi on otettava huomioon että osa muista kuolemansyistä, kuten huumeet, alkoholimyrkytys tai liikenneonnettomuus, on saattanut olla enemmän tai vähemmän tahallinen ja itse aiheutettu. Vuonna 2017 kuoli 97 suomalaista alle 15-vuotiasta poikaa, suurin osa heistä tauteihin ja tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen. Alle 15-vuotiaita tyttöjä kuoli 85, heistä 75 tauteihin ja tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen.

Yli sata alle 25-vuotiasta suomalaista nuorta teki vuonna 2017 itsemurhan. Keitä he olivat?

Vuonna 2016 itsemurhan tehnyt tyttäreni kuului 26-vuotiaana tuohon isoon työikäisten naisten ryhmään, mutta luokittelisin hänet kuitenkin nuorten aikuisten riskiryhmään, herkkään elämänvaiheeseen jossa ihminen on haavoittuvainen ja vaarassa tuhoutua.

Niin kävi hänelle.

Tilastokeskuksen kuolemansyytilastossa ei eritellä itsemurhan syitä eikä myöskään itsemurhatapoja, mutta tiedetään että lähes aina itsemurhan taustalla on mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, syrjäytymistä, taloudellista epätoivoa, lohduttomuutta, näköalattomuutta, sotkuinen elämäntilanne tai kaikkien näiden tappava kombo. Tiedetään että Suomessa miehet tekevät itsemurhan nykyään useimmiten hirttäytymällä, naiset puolestaan lääkkeillä.

Itsemurhayrityksiäkään ei tässä tilastossa ole, mutta on arvioitu että jokaista onnistunutta itsemurhaa kohtaan tehdään keskimäärin kymmenen, jopa kaksikymmentä yritystä. Ja koska tilasto on vain tilasto ja kovaa faktaa, siinä ei mainita kuinka moni ihminen traumatisoituu läheisensä itsemurhan (tai itsemurhayrityksen) seurauksena. Itsemurhariski kuitenkin kasvaa moninkertaiseksi. Kuolema generoi kuolemaa.

Nyt ei puhuta parantumattomasti sairaista, eutanasiasta eikä avusteisesta itsemurhasta.

Nyt puhutaan itsemurhan tehneistä nuorista.

Tässä kysymyksiä joihin en ole osannut vastata:

Pitäisikö nuorten itsemurhista olla huolestunut, ja kenen niistä pitäisi olla huolestunut? Miksi?

Entä jos nuorten itsemurhat ovat sittenkin eräänlaista henkilökohtaista luonnonvalintaa? Päätyvätkö itsemurhaan automaattisesti heikoimmat, sairaimmat ja elinkelvottomimmat yksilöt, ne jotka tietävät, vaistoavat tai uskovat että heillä ei olisi ollut oikeutta syntyä ja olla olemassa? Että heillä ei olisi ollut edellytyksiä toteuttaa ihmisyyttään ja jatkaa sukua? Että heillä ei olisi ollut sijaa tässä maailmassa?

Että kukaan ei rakasta heitä?

Ovatko nuorten itsemurhat elämän tuhlausta? Vai ovatko ne säästöä? Kansantaloudellisesti, ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen, väestönkasvun ja maapallon tulevaisuuden kannalta?

Mitä nuorten itsemurhat kertovat meidän hyvinvointiyhteiskunnastamme? Eikö Suomen pitänytkin olla maailman onnellisin valtio?

Näkyykö vuoden 2018 Helsinkiin ja Kuopioon perustettujen itsemurhien ehkäisykeskusten toiminta tilastossa myöhemmin?

Voidaanko ja kannattaako nuorten itsemurhia ylipäätään ehkäistä?

Ketkä riskiryhmään kuuluvista olisivat tai olisivat olleet pelastettavissa?

Onko kaikkien pelastaminen edes tarkoituksenmukaista?

Onko oman elämän epäonnistuminen sittenkään pahinta mitä voi tapahtua?

Nyt on kyse nuorista joita ei enää ole, nuorista jotka ovat tappaneet itsensä, koska he eivät ole jaksaneet tai voineet elää. Näitä nuoria tässä tilastoidaan ja tutkitaan, heidän kuolemaansa tässä surraan. Taulukoina, tapauksina, kuolemansyykoodeina, menetettyinä lapsina.

Itsemurhan tehneen nuoren aikuisen äitinä tiedän kuitenkin että on olemassa niitä jotka eivät välitä, koska eihän tämä voi heitä koskettaa. Heidän lapsensa, siskonsa tai veljensä (tai heidän puolisonsa, vanhempansa, isovanhempansa, ystävänsä, naapurinsa, työtoverinsa) ei voi tehdä itsemurhaa. Ei vain voi.

Lisäksi on niitä jotka tuomitsevat, pilkkaavat ja halveksivat itsemurhaa suunnittelevia tai yrittäneitä ja itsemurhan tehneitä. On niitä joiden sanavarastoon kuuluu seuraavanlaista kommunikaatiota: Tapa itsesi.

Maailma olisi parempi paikka ilman sinua.

Tee meille se palvelus että lakkaa olemasta.

Hyvä kun tappoi itsensä.

Päästiinpähän siitäkin paskasta.

(Lisäys 8.1.2019 klo 18.45, suosittelen lukemaan myös lukijoiden kommentit https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d0da2618-c156-42c0-b511-eba24587f70f)

On myös niitä jotka pysyttelevät tietoisesti tai itsesuojelullisista syistä tietämättöminä, koska eivät kestä, halua, osaa, jaksa, uskalla tai viitsi ajatella itsemurhaa, kuolemaa tai kuolemansurua, eivät varsinkaan lapsen tai nuoren itsemurhaa, kuolemaa tai kuolemansurua.

Niin kuin itsemurha, kuolema ja kuolemansuru sillä poistuisivat. Niin kuin silmien ummistaminen, korvien tukkiminen, suun sulkeminen ja selän kääntäminen tekisivät immuuniksi tai takaisivat meille onnellisen, helpon tai edes siedettävän elämän.

Ignorance is bliss.

On myös maita joissa epäonnistunut itsemurhayritys on edelleen rikos. Siitä rangaistaan, ja siitä joutuu vankilaan esim. Nigeriassa. Ei puhettakaan että epätoivoiseen tekoon ajautunut ihminen saisi ymmärrystä, apua tai tukea. Ihmisoikeuksia ei ole niin kauan kuin itsemurhaan päätyminen tai vaikkapa homous ja abortti ovat laittomia. (Linkissä itsemurhaa yrittäneen nuoren nigerialaisen miehen tuore haastattelu.)

Ja on kirkkokuntia joissa pappi saa katsoa velvollisuudekseen pilata itsemurhan tehneen nuoren hautajaiset muistuttamalla vanhemmille ja muulle hautajaisväelle että itsemurha on anteeksiantamaton synti. Pappikaan ei siis näissä yhteisöissä voi vakaumukseensa vedoten kieltäytyä siunaamasta itsemurhan tehnyttä, kuten lääkäri ei vakaumukseensa vedoten voi kieltäytyä tekemästä aborttia. (Linkissä uutinen itsemurhan tehneen yhdysvaltalaisen nuorukaisen hautajaisista.)

Niin. Itsemurha on Suomessakin ollut rikos ja synti siinä missä homous tai abortti. Tabu se on edelleen, kaikista kiusallisista keskustelunaiheista kiusallisin. Ja kaikista kuolemansuruista sietämättömin.

Sakramentista kieltäytyminen tai kirkosta eroaminen ei ole mahdollinen ilman uskonnonvapautta.

Tällöin rikollista ja syntistä, oman käden kautta kuollutta ei saa edes surra.

bbc.com/news/world-us-canada-46578619

edition.cnn.com/2018/12/30/health/imprisoned-suicide-illegal-nigeria-intl/index.html

findikaattori.fi/fi/10

stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_tie_001_fi.html

stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_tau_003_fi.html

stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_kat_006_fi.html

Kommentit (1)

  1. 17v

    Luen aina kirjoituksesi ja ne helpottavat oloa 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.