Aamusivullinen täyttää kaksi viikkoa!
Blogin 
kaksiviikkoispäivä! Tilinteon hetki on koittanut (tai ehkä ei ole, mutta blogisti ei jaksa odottaa kuukausipäivää).
Aamusivut on jo nyt ollut tutkimusmatka. Eniten sen varrella on yllättänyt spontaanin tekstin tuottamisen vaikeus. Tekstityöläisenä näen sanat materiana, jota voi ja täytyy veivata, kunnes se saavuttaa täydellisimmän mahdollisen olomuotonsa. Mitäs nyt, kun niin ei voikaan tehdä?
Kirjoittamisen viehätys ja ongelma on myös siinä, että kirjoittaminen on ajattelua ja ajatus jää aina kesken. Kirjailija Riikka Pulkkinen on – vapaasti tulkiten – sanonut, että kansiin pantu kirja on kuollut kirja. En ole ymmärtänyt sitä ennen, mutta nyt luulen ymmärtäväni. Paperille pantu ajatus on valmis, kun ajatus lauseen takana jatkaa matkaansa. Siksi myös blogin kirjoittaminen ja julkaiseminen karmaisee. Siellä se on, se keskeneräinen ajatus, eetterissä valmiina niin kuin olisi valmiiksi ajateltu.
Toisaalta nopeatahtinen, korjauskierroksia suvaitsematon kirjoitustyyli on julmalla tavalla armollinen. Kun aamusivujen eteen istuu, pää on tyhjää täynnä, mutta varmasti kuin vuorovesi sanat tulevat. Siinä kai aamusivujen merkitys onkin, luottamuksessa siihen, että sanat eivät lopu silloinkaan, kun ne tulevat vaikeasti ja ovat rumia.
Hyvitykseksi haluaisin luvata teille tulevaisuudessa vähemmän itsereflektiota ja enemmän asiaa, mutta valettahan se olisi. Reflektio vähenee vain siinä tapauksessa, että joudun toisinaan tyytymään kahteen postaukseen viikossa. Sellaisetkin asiat on sitten otettava juhlan kannalta.