Houellebecqia mökämusiikin keskellä

Naapurissa pauhaa mökämusiikki, juopunut ja riehakas kolmi-nelikymppinen jengi viettää kesän päätöspippaloita. Minulla on ikkuna auki yöhön ja meteliin, lueskelen Lanzaroten lopeteltuani Michel Houellebecqin niin ikään suomentamatonta esikoisromaania, jota joku arvostelija on luonnehtinut tietoyhteiskunnan ajan Sivulliseksi. No jaa, kyllä Houellebecqista huokuu se, että hän on lukenut Camus´ta ja Célineä myös, ehkä enemmän kuin olisi terveellistä.

Näin kirjan kertojaminä, hyväpalkkainen tietokoneohjelmoija, jolla ei ole lainkaan rakkauselämää:

“On raaka totuus, pohdin itsekseni, että yhteiskunnassamme seksi muodostaa rahan rinnalla toisen erontekojärjestelmän, ja toimii yhtä säälimättömästi. (…) Aivan kuten rajoittamaton taloudellinen liberalismi, ja täsmälleen samoista syistä, seksuaalinen liberalismi tuottaa äärimmäisen köyhyyden ilmiöitä. Jotkut miehet rakastelevat päivittäin, toiset viisi tai kuusi kertaa elämässään, tai eivät koskaan. Jotkut miehet rakastelevat tusinoiden naisten kanssa, toiset eivät kenenkään. (…) Täydellisen vapaassa liberaalissa talousjärjestelmässä tietyt ihmiset kokoavat itselleen valtavia omaisuuksia, toiset kärvistelevät kurjuuden ja työttömyyden kurimuksessa. Täydellisen vapaassa seksuaalisessa järjestelmässä eräillä ihmisillä on vireä ja innostava eroottinen elämä, toiset joutuvat tyytymään masturbaatioon ja yksinäisyyteen.”