Botswana menee ohi

“You know, it doesn’t really matter what [the media] write as long as you’ve got a young and beautiful piece of ass.”

-Donald Trump, Esquire, 1991

Enää Trump ei suhtaudu yhtä vapaamielisesti median kirjoitteluun, vaan on tällä hetkellä monien mielestä vakava uhka riippumattomalle lehdistölle.

Yhdysvallat on Reporters Without Borders -järjestön lehdistön vapautta kuvaavalla listalla sijalla 41 – juuri ja juuri Botswanan ja Burkina Fason edellä, mutta niukasti Tongan ja Belizen takana.

Suomi on toistaiseksi listalla ensimmäisenä, mutta vapaan lehdistön asemasta on keskusteltu viime kuukausina paljon. Yhdysvalloissa syytä huoleen on selvästi enemmän.

Donald Trump valitaan maan 45. presidentiksi perjantaina ja hänen sotansa lehdistöä vastaan tuntuu vain kiihtyvän.

Trumpilla oli kampanjan aikana tapana antaa porttikieltoja toimittajille ja tiedotusvälineille, jotka eivät kirjoittaneet myötäkarvaan. Ensimmäinen tiedotustilaisuus vaalivoiton jälkeen jatkoi samassa hengessä. Kehuja yksille, ripitys ja puhekielto toisille, pelko tulevasta kaikille.

CNN:n Jim Acosta ei saanut esittää kysymystä, koska Trump ei pidä CNN:n jutuista. Hänen lehdistösihteerinsä myönsi, että oli lähellä heittää Acostan tilaisuudesta ulos ja vaati toimittajalta anteeksipyyntöä. Trump itse haukkui tilaisuudessa BuzzFeediä roskakasaksi ja väitti CNN:n olevan valeuutisia. Acostaa hän nöyryytti julkisesti.

Seuraavana päivänä Trumpin tukijoihin kuuluva entinen edustajainhuoneen puhemies Newt Gingrich vaati Acostalle kahden kuukauden porttikieltoa, jotta kaikki toimittajat tajuaisivat rajansa. Hän myös kehotti Trumpin hallintoa ”eristämään ja sulkemaan eliittilehdistön”.

Gingrichin mukaan Trumpin väen kannattaisi päästää tilaisuuksissa ääneen toimittajia maakunnista, koska nämä olisivat kohteliaampia. Uuden hallinnon tulisi myös selkeästi paaluttaa dialogin ehdot.

”Ei tarvitse ajatella, että New York Times, CNN ja ketkään näistä ihmisistä ovat uutisorganisaatioita. Ne ovat propagandaa”, FOX Newsin kommentaattorina toimiva ex-puhemies linjasi.

Vaalikampanjan aikana Trumpin väki teki diilin lukuisia tv-kanavia omistavan Sinclair Broadcasting Groupin kanssa: nämä saivat enemmän haastatteluja, mutta ne ajettiin ulos sellaisenaan, ilman kommentteja ja ikäviä jatkokysymyksiä.

Myös salaliittoteorioilla mehustelevat tabloid-lehdet ovat olleet innokkaasti Trumpin takana ja täysin uusia Trumpin ehdoilla toimivia kanavia on noussut esiin.

Trumpin lähipiiristä onkin vihjattu, että ärsyttäviä kyselevät toimittajat voitaisiin ihan hyvin sivuuttaa, ja koko roska hoitaa myötämielisten kanavien kautta ja twitterillä.

Toimittajajärjestöt Yhdysvalloissa ovat ymmärrettävästi huolissaan toimintaedellytyksistään. Yksi muutosehdotus on, että perinteinen Valkoisen talon toimittajakunta siirrettäisiin pois Valkoisesta talosta viereiseen rakennukseen.

Trumpin henkilöstöpäällikön mukaan kyse on vain siitä, että pressitilaisuuksia varten saataisiin suurempi sali, mutta osa epäilee että tarkoitus on rajoittaa toimittajien pääsyä lähteiden luo. Tähän asti Valkoiseen taloon akkreditoiduilla toimittajilla on ollut melko suuret vapaudet liikkua rakennuksessa ja hankkia tietoa.

On myös esitetty, että Trumpin hallinto päättäisi jatkossa, kuka pressitilaisuuksiin pääsee, ei Valkoisen talon toimittajayhdistys. Näin Trump voisi paremmin käydä kauppaa, jossa mukavaa juttua vastaan toimittajalle voi tarjota vastapalveluksia. Ja ikäviä kysyvät voisi vastaavasti jättää kadulle.

Sota journalismia vastaan on ollut yksi Trumpin pääteemoista. Hän on ilmoittanut, että haluaisi muuttaa lakia niin, että voisi haastaa oikeuteen paitsi virheellisistä myös epämieluisista jutuista. Hän on systemaattisesti solvannut toimittajia sekä ryhmänä että nimeltä mainiten ja luonut vaalitilaisuuksissaan tietoisesti tilanteita, joissa hänen kannattajansa ovat päässeet ahdistelemaan työtään tekeviä toimittajia.

Aiemmin urallaan hän on haastanut oikeuteen lukuisia toimittajia, hankkinut näille potkuja jos ei ole pitänyt jutuista ja pyrkinyt kaikin tavoin kostamaan jokaisen ikävänä pitämänsä kommentin.

Trump ei vastaa häntä koskeviin syytöksiin tai väitteisiin, vaan hyökkää ja pyrkii siirtämään fokuksen jonnekin muualle. Kysymyksiin esimerkiksi verotiedoista, Venäjä-suhteista ja jääviyskysymyksistä ei ikinä saada mitään lisätietoa, kun Trump naputtaa twitteriin pari mehukasta solvausta ja sanat ajojahti, epäreilua ja HILLARY CLINTON!

Trump ei korjaa asiavirheitä, koska yleensä niitä ei ole. Hän vain purkaa pikkulapsen tavoin pahaa mieltään siitä, että valheet eivät ole menneet pureksimatta läpi.

Trumpistanissa toimittajien rooli on orjallisesti kertoa Trumpin näkemys maailman tilasta ilman mitään kontekstia tai lähdekritiikkiä.

Juuri Trumpin kohdalla tämä on itseään kunnioittavalle journalistille erityisen mahdotonta, koska Trump valehtelee aina kun avaa suunsa.

Trumpille taas on mahdotonta ottaa vastaan edes perusteltua kritiikkiä, ja niin ikiliikkuja on valmis.

Trump valehtelee, media kertoo Trumpin valehtelevan, Trump uhriutuu ja hyökkää. Ja sitten sama uusiksi.

Ja kun edellisiäkään asioita ei saada päätökseen, on samaan aikaan käynnissä valtava määrä päällekkäisiä skandaaleja, huijauksia, herjauksia ja riitoja, joiden alle hautautuu kasa toisia teemoja.

Näistä osa voisi olla paljon otsikoissa olevia tärkeämpiä.

Volyymi on niin valtaisa, ettei kukaan pysy kärryillä.

Tätä on nähty nyt puolitoista vuotta ja samaa on edessä niin kauan kuin Trump pysyy vallassa.

Moni laatulehti on toisaalta ilmoittanut tilausmäärien kääntyneen pitkästä aikaa nousuun ja ainakaan jutunaiheista ei ole lähiaikoina pulaa.