Tiedämme, ettemme tiedä
Yhdysvaltain entisen puolustusministerin Donald Rumsfeldin takavuosien pyörittely tunnetuista ja tuntemattomista tietämättömyyksistä on oikeastaan melko monikäyttöinen filosofian helmi.
”As we know, there are known knowns; there are things we know we know. We also know there are known unknowns; that is to say we know there are some things we do not know. But there are also unknown unknowns – the ones we don’t know we don’t know. And if one looks throughout the history of our country and other free countries, it is the latter category that tend to be the difficult ones.”
-Donald Rumsfeld, 2002
Donald Trumpin suhteen tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että tiedämme varmasti, että hän ei puhu totta eikä pidä kritiikistä.
Tiedämme, että emme tiedä riittävästi hänen omistuksistaan, liiketoimistaan, Venäjä-suhteistaan, perheen roolista tulevassa hallinnossa tai millä kaikilla tavoilla hän on jäävi tulevassa tehtävässään.
Ja sitten on vielä jäljellä se tuntematon tuntematon, se vaikea osa, jonka salakoodeja pyritään ratkomaan seuraavien neljän vuoden aikana.
Ja Trump tekee kaikkensa, jotta ymmärtäisimme hänen suunnitelmistaan jatkossakin mahdollisimman vähän. Miehen edellinen tiedotustilaisuus oli heinäkuussa, eikä kyseessä ole sattuma tai aikataulullinen oikku.
Trump pelkää totuutta ja yrittää siksi epätoivoisesti leimata kaikki muut valehtelijoiksi.
Joku psykologi osaa varmasti selittää, miksi eilisessä kannattajille suunnatussa kirjeessä sana TOTUUS piti kirjoittaa isoin kirjaimin.
On mielenkiintoista nähdä, miten pitkään Trump voi toimittajia vältellä. Osa hänen lähipiiristään on yllyttänyt häntä hylkäämään täysin perinteisen todellisuuteen ripustautuneen median ja vetävän koko presidenttikauden pelkästään myötäkarvaan silittävien kanavien ja twitterin voimalla.
Trump lupasi kampanjan aikana moneen kertaan julkistaa verotietonsa ja järjestää tiedotustilaisuuden, jossa vaimo Melanian työlupaa koskevat epäselvyydet ratkotaan. Hiljaista on ollut.
Tänään piti olla iso tiedotustilaisuus, jossa Trump ja lapset kertovat, miten liiketoimien ja presidenttiyden intressiristiriidat ratkotaan. Se siirrettiin alkuviikosta jonnekin tulevaisuuteen.
Todennäköisesti asia hautautuu kuten muutkin hankalat teemat. On niin kiire, että ei voi kertoa. Juristit sanoivat, että pitää odottaa. Ei minun ole pakko, ja vain ilkeä media jahtaa tällaisella mitättömällä pikkuseikalla. Ja lopulta asia vain jää, Trump astuu virkaan ja maksimoi presidenttiyden tuomat ansaintamahdollisuudet.
Ja onhan se media epäreilu kun tuollaisia kyselee.
Eihän liikemies-Trump mitenkään hyödy henkilökohtaisesti, jos rikkaiden veroja lasketaan, matalapalkka-alojen työehtoja heikennetään ja Trumpin yrityksiin sijoittamalla sattuu pääsemään hyviin väleihin maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen kanssa.
Eiku.
Totuuden ahdingosta Yhdysvalloissa kertoo sekin, että 2300 tiedemiestä, joukossa 22 nobelistia, laati Trumpille avoimen kirjeen, jossa he korostivat tieteen riippumattomuuden merkitystä ja katsoivat tarpeelliseksi varoittaa tieteen politisoinnin uhasta.
Tutkijoille on laadittu myös ohjekirja vihapostin ja tappouhkausten varalle.
Trumpin tiimi on jo pyytänyt nimilistaa henkilöistä, jotka ovat osallistuneet ympäristösopimusten valmisteluun, mikä on tulkittu lähes noitavainoksi yksittäisiä virkamiehiä ja tutkijoita kohtaan.
Monet virkamiehet ja kansalaisjärjestöt myös pelkäävät, että Trumpin väki tuhoaa datan, joka viittaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai muuhun sellaiseen, johon Trump henkilökohtaisesti ei usko.
Joissakin liittovaltion virastoissa onkin käynnissä vimmattu urakka kerätä ja tallentaa tietoja ja tietokantoja, joita Obaman hallinnon aikana on koottu. Niitä on lähetetty turvaan esimerkiksi Toronton yliopistoon.
http://www.politico.com/story/2016/12/trump-federal-data-fears-232591?cmpid=sf