Trumpin sydämen tulkit

Donald Trumpin neuvonantaja Kellyanne Conway esiintyy tv:n keskusteluohjelmissa lähes päivittäin. Eilen hän oli taas kerran CNN:n Chris Cuomon vieraana, maalaamassa mustaa valkoiseksi pomonsa puolesta.

Keskustelu eteni tuttuja latuja: Cuomo kysyi, Conway väisti, katsoja ei saanut mitään.

Lopulta noin vartin jankkaamisen jälkeen Conway hermostui ja laukoi klassikon.

“Miksi ette usko häntä? Miksi keskitytte aina siihen, mitä tulee hänen suustaan, ettekä katso mitä hänen sydämessään on?”

Kommentti on samaan aikaan täysin surrealistinen ja valitettavan paljastava.

Conwayn logiikan mukaan Trump siis ei esimerkiksi solvaa ihmisiä, vaikka tämä solvaus olisi kuinka aukottomasti dokumentoitu, koska Trumpilla on hyvä sydän?! Sanoilla ja faktoilla ei ole väliä.

Ja kaikkien tulisi ilmeisesti tunnustaa Trumpin sydämen hyvyyys, vaikka mies on koko ikänsä ja etenkin poliittisen uransa käyttäytynyt tavalla, joka antaisi mahdollisuuden myös melko toisenlaisiin tulkintoihin.

Ja mitä tämä sydämeen kurkistaminen sitten tarkoittaisi käytännössä? Trumpin törkeitä puheita ja loputtomia valheita ei tulisi kritisoida ja uutisoida, koska eihän hyväsydäminen johtaja oikeasti pahaa tarkoittanut?

Ajatuskulku on tietysti aivan järjetön, mutta toisaalta se heijastelee täysin poliittista todellisuutta.

Trumpistanissa logiikkaa ja faktoja tärkeämpää on mistä leiristä mikäkin väite tulee.

Iso osa kansasta ei kyseenalaista mitään, mikä tulee Trumpin suusta – tai tämän älypuhelimen näppäimistöltä.

Jos Trump kehuu Venäjää ja Vladimir Putinia, hänen äänestäjänsä ovat yhtäkkiä valmiit tukemaan Yhdysvalloille vihamielistä despoottia, vaikka eivät oikeastaan edes tiedä miksi.

Jos Trump ilmoittaa suoraan rikkovansa nepotismia ja korruptiota koskevia lakeja, hänen mielistelijäkaartinsa ilmoittaa kovaan ääneen, että kaikki on kunnossa ja oikeastaan lakeja tulisi muuttaa poikkeusyksilön takia.

Valtion puuttuminen yritystoimintaan on ollut republikaaneille punainen vaate. Nyt kun Trump keräilee irtopisteitä uhkailemalla firmoja, sekin on yhtäkkiä tosi jees.

Erityisen hankala pala on Obamacaren nimellä kulkeva sairausvakuutusuudistus. Trumpin kannattajat vihaavat sitä, koska se on presidentti Barack Obaman idea, mutta toisaalta haluavat säilyttää sen, koska se hyödyttää heitä.

Perinteinen jako oikeistoon ja vasemmistoon, liberaaleihin ja konservatiiveihin, kaupunkilaisiin ja maalaisiin on looginen ja selittää monet eriävät mielipiteet. Se ei kuitenkaan enää päde. Nyt jako ulottuu myös kauas politiikan ulkopuolelle. Aivan kaikki nähdään sinisen tai punaisen prisman läpi.

Todennäköisesti jos Trump twiittaisi maapallon olevan pannukakku, seuraavana päivänä tv-studiot täyttyisivät lujaa päällepuhuvista trumpisteista, jotka huutaisivat, että KUKAAN EI TIEDÄ, minkä muotoinen maa lopulta on ja syyttäisivät mediaa epäreiluksi.

Jos Trump väittäisi, että 2+2=7, löytyisi varmasti kasapäin tukijoita ilkkumaan siitä, että Trump voitti vaalit ja on nyt oikeassa. Kaikki muu on vain huonojen häviäjien kitinää.