Uuninpankkopoika Saku Timonen

Uuninpankkopoika Saku Timonen

Aika hankalaa

Varsinkin näin joulun alla pidetään erilaisia myyjäisiä, joihin osallistuvat sekä yksityishenkilöt että yhdistykset. Varsin suosittuja ovat pienimuotoiset arpajaiset, joilla yhdistykset keräävät pikkurahaa toimintaansa varten. Tiedätte tämän systeemin, jossa arvat ovat myyntitiskillä renkaassa, josta parilla eurolla saa repäistä yhden. Luettelosta sitten katsotaan, tuliko voittoa. Voitot ovat eri tavoin hankittuja pikkuesineitä, joiden arvo on vähäinen.

Arpajaisten järjestäminen on kuitenkin tarkoin lailla säänneltyä puuhaa, johon pitää valmistautua huolella. Ensiksi on täytettävä tavara-arpajaislupahakemus. Sen liitteeksi poliisilaitos tarvitsee seuraavat asiakirjat:

  1. Toimintakertomus tai muu selvitys siitä, että yhdistys toimii tarkoituksensa toteuttamiseksi
  2. Ote arpajaisten järjestämistä koskevasta yhdistyksen pöytäkirjasta
  3. Jäljennös viimeksi hyväksytystä tilinpäätöksestä
  4. Jäljennös yhdistyksen säännöistä
  5. Korkeintaan 3 kk vanha yhdistysrekisterin ote, jolla yhdistys todistetaan rekisteröidyksi

Tämä paperipino on toimitettava poliisilaitokselle, josta myönnetyn luvan saa lunastaa 50 eurolla. Lisäksi samaan paikkaan on toimitettava arpajaistilitys viiden kuukauden kuluessa luvan voimassaolon päättymisestä.

Näissä arpajaisissa on kyse ainoastaan muutamista satasista, mutta nekin saattavat olla pienelle yhdistykselle tärkeitä. Jo pelkästään luvan hakeminen on tehty kuitenkin niin työlääksi, että moni luopuu suosiolla aikeesta tai järjestää laittomat arpajaiset. Poliisi ei voi auttaa, koska se on sidottu lakiin ja lupa on oltava. Jos arpajaiset ovat laittomat, on niihin puututtava.

Tämä asia ei missään tapauksessa ole yhteiskunnalle erityisen merkittävä, mutta yhdistystoiminnalle on. Otin sen esille ihan vain sen takia, että minulta on joskus kysytty arpajaisten järjestämisen laillista menettelyä. Virallinen neuvoni on tämä nyt kirjoittamani lisättynä kehoituksella unohtaa koko juttu. Epävirallisesti neuvon järjestämään touhun ilman lupaa ja luottamaan siihen, että ei poliisi tällaiseen pikkujuttuun puuutu. Mutta tätä neuvoa minä en siis anna nytkään.

Avainsanat: , ,
Kommentit (1)
  1. Larko
    8.12.2010, 18:32

    Muistini mukaan ainakin joskus takavuosina olisi ollut säännös, jolla vapautettiin luvan hakemisesta sellaiset pienehköt tavara-arpajaiset, joiden arvat myytiin ja voitot arvottiin samassa tilaisuudessa läsnäolijoiden kesken. Jos sellaista säännöstä ei (enää) ole, pitäisi se pikaisesti palauttaa.

Kommentointi suljettu.

Munaton leijona ja muita ihmeitä

Vihreiden vaalikampanjan tunnuksena on sukupuolineutraaliksi silvottu valtioleijona vihreällä pohjalla ja tunnuslauseena perioikeistolaiset arvot mieleen tuova Uusi Suomi. Minä en tosiaankaan ymmärrä, miten nämä viestittävät vihreiden ideologiaa ja poliittisia tavoitteita. En minä kyllä ymmärrä oikein mitään muitakaan linjauksia, joilla eri puolueet vaaleihin lähtevät.

Kokoomus on kuunteleva ja vihreä työväenpuolue ja SDP vaaleanpunainen unelmatehdas, jossa kaikki on yksilölle mahdollista kuin amerikkalaisessa unelmassa ikään. Urbaani kaupunkilaispuolue Keskusta aikoo rantautua työpaikoille etsimään työväestön kannatusta ja perussuomalaiset ovat työväenpuolue ilman sosialismia. Kristilliset lähestyvät jo uskonnollista fundamentalismia ja ovat ottaneet omikseen kodin, uskonnon ja isänmaan, nuo perinteiset kokoomuslaiset arvot. Vasemmistoliitto on yrittäjän puolella. On tässä vanhan selkeän poliittisen ajattelun kasvatille opettelemista.

Nykyisin ihmisillä ei taida olla selvää poliittista näkemystä edes omista ajatuksistaan, vaan liikkuvien äänestäjien määrä kasvaa jatkuvasti. Tämän tietäen puolueet ovat ulkoistaneet markkinointinsa mainostoimistojen laadittavaksi, koska mainosalan ammattilaisilla on kokemusta ostajien höynäyttämisestä. Ne tekevät tarkat kyselytutkimukset siitä, mitä äänestäjät haluavat ja laativat mainoskampanjan sen mukaan. Siinä samalla koko poliittinen ohjelma tulee ulkoistettua, mutta se ei näytä puolueita häiritsevän. Tärkeintä on saada tuote myytyä ja mannekiineiksi kelpaavat oikein hyvin julkkisehdokkaat. Vaalikampanjasta on tullut puhdasta mainontaa ja markkinointia.

Onko muka niin hirveän vaikeaa tietää, mitä kansalaiset haluavat? Lukuisissa kyselytutkimuksissa on selvästi käynyt ilmi, että ihmiset haluavat ihan muutamia perusasioita hoidettavan kuntoon. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vanhustenhoito, sairaanhoito, koulutus ja työttömyyden torjuminen ovat poikkeuksetta ihmisten mielestä niitä tärkeimpiä asioita. Jokainen puolue nämä asiat lupaa hoitaa kuntoon, mutta tulosta ei näytä syntyvän. Vaikeaa se onkin, koska mainostoimistot vain myyvät tuotetta, eivät valmista sitä. Jos myös politiikan sisällön tuottaminen on ulkoistettu, niin lopputulos ei ole kehuttava.

Myönnän olevani vanhanaikainen, mutta vaadin silti politiikkaa takaisin politiikkaan. Hömppämainonnalle alan olla jo melko immuuni.

Avainsanat: , ,
Kommentit (0)